Perhe-elämä 23.4.2018
TEKSTI Meriannen

Pääsiäisen jälkeen: sillisalaattia

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Pääsiäislomalta selvittiin hengissä, ja Elsakin voi paremmin. Antibioottikuuri on loppunut, ja hän ei tarvitse enää ihan yhtä paljon lisähappea kuin aiemmin ja on selkeästi virkeämpi. Tuntui kurjalta, kun melkein koko kaksi viikkoa kului hänellä sisätiloissa, lämpimässä, turvassa, happilaitteiden lähellä.

Nyt hän on innokkaasti koulussa. Elsa innostuu aina aamuisin, kun lähdemme koulutaksille.

Kirjoitan tätä hiljaisessa kahvilassa kalenterini ja läppärini kanssa.

On outoa, miten paljon tällaisia asioita osaa arvostaa, kun tämä ei ole jokapäiväistä. Miten sitä opiskeluaikoina tämä oli arkea – läppärin ruutu, kasa papereita yms. edessä ja hiljaisuus. Silloin sitä kaipasi tekemistä, vipinää, vilinää.. Ja nyt sitä on ihan tarpeeksi.

Kirjoitin juuri kirjeen kummitytölleni Suomeen, ja muistan, miten tärkeää se oli minulle itselleni pentuna. Kun sieltä postilaatikosta löytyi minulle kirjoitettu kirje omalta kummitädiltäni. Ihailin hänen käsialaansa, luin kirjeen aina omassa huoneessani rauhassa. Matkin hänen kirjaimiaan, ja teen edelleen p-kirjaimen samalla tavalla kuin hän. Mietin, miten voisin olla hyvä kummitäti omalle kummityttärelleni, ja laitan kirjeen mukana piirtämiäni piirroksia, tarroja ja kiiltokuvia.

Toivon, että kirjeeni merkitsevät edes osittain yhtä paljon kummitytölleni kuin mitä ne itse saamani kirjeet merkitsivät minulle aikanaan.

Ilahdun, kun kahvilan omistaja tuo minulle kokonaisen leivän, joka olisi hänellä menossa hävikkiin. Sen voin viedä kotona pakkaseen, ja lapset saavat siitä leipää syötäväksi myöhemmin.

Suren, että puhelimestani löytyy enimmäkseen Annasta kuvia. Muistutan itselleni, että se ei johdu mistään muusta kuin siitä, että esikoisellani on vilkas sosiaalinen elämä myös ilman äitiä – hänellä on koulua, hänellä on hoitopaikka, ja sitten hän on ollut kipeänä. Puuhastelen Annan kanssa silloin, kun Elsa on koulussa. Vien Annan metsään, rannalle ja leikkipuistoihin silloinkin, kun Elsa on kipeänä ja kotona jumissa.

Siksi puhelimestani löytyy kuvia Annasta tekemässä vaikka mitä kivaa, mutta vähemmän räpsäisyjä Elsasta.

Luin muuten uudestaan vanhoja ”Kirjoita vain” – postauksiani. Se inspiroi tämänkin sillisalaatti – postauksen. Jäin kuitenkin pohtimaan, että pitäisikö aloittaa Kirjoita vain – postaussarja uudestaan?

Piditkö sinä Kirjoita vain – sarjasta?

Haluaisitko lukea lisää samantyylisiä postauksia?

Aikaisempia aiheeseen liittyviä:

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

Kiitos, Usva! <3




0
1 vastaus

Hei, kyllä vain Kirjoita vain -kirjoituksesi olivat mukavaa ajatuksenjuoksua ja aiheita laidasta laitaan. Jatkahan mieluusti niitä.




0
1 vastaus

Kiitos, Usva! <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Theme of the week - picnics.

meriannen

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: