Perhe-elämä 10.6.2018
TEKSTI Meriannen

Viemme kaksivuotiaan päiväkotiin, vaikka olemme itse kotona.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kun kerroin kokemastamme alkukankeudesta juuri 2 vuotta täyttäneen taaperoni aloittaessa päiväkodin, minulta kysyttiin miksi ylipäätään vien lapsen päiväkotiin. Eikös koti ole lapselle paras paikka? Vieläpä lasten vanhempien ollessa kotona?

Lue lisääMe olemme kotiäiti ja -isä.

Palaan kysymyksen pariin Suomessa kuohuttavan juuri julkaistun tutkimuksen myötä. Tutkimuksen mukaan 1-2 vuotiaiden lasten ajattelutaidot kehittyvät paremmin päivähoidossa kuin kotihoidossa (Ylen uutisartikkeli). Tämä haastaa suoraan sitä yleiskäsitystä, että lapsen paras paikka olisi kotona.

Englannissa 2 vuotta täyttänyt lapsi pääsee päiväkotiin 15 tunniksi viikossa kaupungin rahoittamana tiettyjen kriteerien täyttyessä (Gov.uk – sivut). Meillä nämä kriteerit täyttyvät, joten meille avautui mahdollisuus laittaa molemmat lapsemme päiväkotiin heidän täyttäessään kaksi vuotta.

Lue lisää: Miksi laitamme erityislapsemme päiväkotiin?

Miksi viemme kaksivuotiaan päiväkotiin, vaikka olemme itse kotona?

Anna aloitti päiväkodissa tammikuussa 2018. Hän käy päiväkodissa tiistaisin ja torstaisin 13-17:30. Samalla hänen isosiskonsa kouluaika piteni; Elsa käy koulua maanantaista perjantaihin 9-15. Me, lasten vanhemmat, olemme kotona.

Tukiverkosto

Ensimmäinen ja ehkä tärkein syy on meidän tukiverkoston pienuudessa. Mieheni Danin suku ei ole kovinkaan iso eikä heistä taaperonvahtia ole löytynyt kuin aivan hätätapauksessa. Ystävämme Hanlonin tehdessä töitä täyspäiväisesti, ei hänkään pääse apuihin kovinkaan helposti.

Annan isosiskon Elsan vammaisuus vaikuttaa tässä myös; Elsaa hoitaakseen pitää tietää, miten happiviikset punotaan naamalle, miten happitankki aukaistaan ja miten letkuruokinta toimii, vain muutama mainitakseni. Elsan vammaisuus vaikuttaa koko perheeseen – niin vanhempien jaksamiseen kuin koko perheen mahdollisuuksiin viettää aikaa yhdessä tai erillään.

Minkä myötä ennen päiväkotia meillä ei ollut lähes ollenkaan lapsivapaata aikaa: ehkä vain kaksi kertaa vuodessa pitkien järjestelyiden myötä. Nyt päiväkodin ansiosta saamme neljä tuntia viikossa täysin lapsivapaata aikaa. Aikaa, jolloin voimme hoitaa parisuhdettamme tai tehdä töitä ja muita juoksevia asioita.

Anna päiväkodissa, Elsa ja Ruby koulussa – kerrankin minä saan blogata päiväsaikaan!

Turvallinen oppimisympäristö

Päiväkodissa Annan oppimista ja kehitystä arvioidaan jatkuvasti ja verrataan varhaiskasvatuksen opetussunnitelmaan (EYFS – Early Years Foundation Stage). Vaikka tällainen vertaaminen valtakunnallisesti standardoituun kehitystaulukkoon on minulle äitinä stressaavaa, niin toisaalta se luo turvallisuuden tunnetta. Jos ongelmia ilmenisi, se huomattaisiin ja siihen puututtaisiin, eli tarpeen tullen lapseni saisi kaipaamansa lisäapua hänelle hankalissa asioissa.

Pian onkin ”vanhempainilta” tulossa, jolloin kahden kesken istun Annan oman vastuuhenkilön kanssa keskustelemassa Annan oppimisesta, kehityksestä ja mahdollisista huolenaiheista.

Lue lisää: Läheterallin lähtölaukaus

Mallioppimista ja sosiaalisten taitojen harjoittelua

Päiväkodissa Anna pääsee harjoittelemaan sosiaalisia taitoja muiden ikäistensä kuin itseään vanhempien lasten kanssa. Annallahan ei kotona ole sisaruksia, joista ottaa mallia. Isosiskonsa Elsa on monivammainen ja isoin isosiskonsa ei asu meillä kokopäiväisesti.

Elsan erityisyyden vuoksi aikataulumme ovat usein olleet hektisiä ja alati muuttuvia, minkä vuoksi leikkitreffien järjestäminen on usein ollut hankalaa tai lähes mahdotonta. Tästä johtuen olemme kokeneet pysyvän leikkipaikan samoine leikkikavereineen Annalle ja hänen sosiaalisten taitojen kehitykselle tärkeäksi.

Päiväkoti toimii yhteistyössä kodin kanssa

Annan päiväkoti on pieni Montessori-päiväkoti, joka työskentelee hyvin tiiviisti vanhempien kanssa yhteistyössä. Heillä on käytössä Learning Book, joka on kuin lapsen oppimispäiväkirja netissä. Oppimispäiväkirjaan pääsee käsiksi vain päiväkodin henkilökunta ja vanhemmat. Päiväkodin henkilökunta lataa videoita ja kuvia lapsen tekemisistä päiväkodissa ja vertaa tekemisiä varhaiskasvatussuunnitelmaan. Noihin päiväkodin postauksiin vanhemmat pystyvät jättämään kommenttinsa kuin lisäämään omia postauksia lapsen tekemisistä kotona.

Tämän lisäksi päiväkodin ja kodin välillä kulkee reissuvihko, ja lapsen vastuuhenkilöä näkee aina lasta viedessä ja tuodessa.

Päiväkodissa lapseni perään ei siis vain katsota, vaippaa vaihdeta ja ruokita, vaan toiminta on ohjattua ja tavoitteellista.

Päiväkoti on se Annan ”oma juttu”

Anna on päiväkodissa vain kahtena päivänä viikossa, noin kymmenen tuntia viikossa.

Anna on pienen ikänsä kulkenut ”vain” meidän mukana. Hänellekin on monet sairaalan käytävät tuttuja, eikä hän ujostele sairaanhoitajia tai lääkäreitäkään samasta syystä. Miten monta kertaa Anna on vain istunut tuntikausia autossa, kuluttanut aikaa vastaanottoalueilla ja sairaaloissa koska isosisko…

Vaikka teen paljonkin hänen kanssaan kahdenkeskisiä retkiä päivinä, jolloin hänellä ei ole päiväkotia – niin silti minusta on jotenkin kiva, että hänellä on jotain omaa, jonne ei edes äiti tule.

Suomessa se jokin voisi tietysti olla vaikka kerho tai jokin muu harrastus. Meillä täällä se on päiväkoti.

Miksi Englannissa tarjotaan ilmaista päivähoitoa kaksivuotiaille?

Tarkoituksena on parantaa lasten ajattelu- ja sosiaalisia taitoja, minkä lisäksi tuella toivotaan olevan positiivinen vaikutus vanhempien hyvinvointiin sekä vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen.  (Rolling out free early education for disadvantaged two year olds: an implementation study for local authorities and providers )

Onko päiväkoti siis kotihoitoa parempi?

Nämä on niin yksilöllisiä ja perhekohtaisia asioita.  Jollekin lapselle sopii paremmin kotihoito, kun toinen suorastaan puhkeaa kukkaan saadessaan ohjattua varhaiskasvatuksellista toimintaa kodin ulkopuolella. Toisen perheeseen sopii kotihoidossa pysyvät lapset, kun taas toisen perheen kokonaishyvinvoinnin kannalta päiväkoti on paras ratkaisu. Unohtamatta päivähoidon työllistävää vaikutusta niin perheen vanhemmille; päivähoidon ansiosta on mahdollisuus palata työelämään aikaisemmin vanhempien niin halutessa.

Näen päiväkodin vain positiivisena asiana, mutta en ole ollenkaan kotihoitoa vastaan.

Lapset eivät lakkaa oppimasta, ja kummassakin ympäristössä he oppivat. Viimeistään koulussa taitoerot päiväkotilasten ja kotihoitolasten välillä tasoittuvat.

Mielestäni oikea kysymys ei olekaan tämä nykyinen vastakkainasettelu päiväkodin ja kodin välillä. Tuon kysymyksen vastaus riippuu niin perheen tilanteesta kuin lapsesta yksilönä. Parempi kysymys olisikin, että mistä se oma lapsi ja vanhemmat hyötyisivät kaikkein eniten? 

Me olemme tyytyväisiä lapsen pääsystä päiväkotiin

Hyvin monelta kantilta tätä asiaa mietimme jo ennen kuin Anna meni päiväkotiin. Haluammehan vain lapsellemme parasta. Nykyisestä järjestelystä on meille ehdottomasti vain ja ainoastaan hyötyä, niin lapselle kuin meille vanhemmille.

Muiden bloggaajien aihetta lipovia postauksia

Aikaisempia aiheeseen liittyviä postauksia minulta

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

Olikohan Einsteinpäiväkodissa 😂




0
1 vastaus

Mä todellakin puollan päiväkotia. Kaikille lapsille tai perheille se ei ole paras vaihtoehto, mutta monille on, enkä sen takia ymmärrä Suomessa vallitsevaa varhaiskasvatuksen demonisointia koska ”lapsen paikka on kotona.”

Mä itse aloitin lapsena päiväkodin jo 1,5 vuotiaana, ja mulla on pelkästään hyvää sanottavaa omista päiväkotivuosista. Mä olen ainut lapsi, joten olisin pitkästynyt hengiltä kotona ilman omanikäisiä leikkikavereita. Päiväkodissa sain hyviä ystäviä, joista osa on kulkenut mukana ihan tänne aikuisuuteen saakka (nyt olen 23-vuotias).
Mikäli lapsella on seuraa sekä virikkeitä kotiympäristössä, ymmärrän, ettei päivähoidolle tällöin liene tarvetta. Mutta ainoat lapset sekä esimerkiksi juuri teidän Anna, jonka sisarukset eivät juuri leikkikavereiksi kykene, monesti hyötyvät päiväkodista erityisesti sosiaalisten taitojen kehittymisen sekä kaverisuhteiden luomisen muodossa.
Vanhempien ei tulisi ruoskia itseään siitä, että laittavat hyvinkin pienen lapsen päiväkotiin, jos se tuntuu lapsen sekä perheen kannalta parhaalta vaihtoehdolta.
Lapsi myös sopeutuu uskomattoman hyvin päiväkotiarkeen, eikä ensimmäisten aamujen itkuisuudesta jää traumoja eikä edes muistoja – ainakaan itse en muista. Päiväkotiin oli äidin kertoman alun kankeuden jälkeen aina kiva mennä.




0
1 vastaus

Olikohan Einsteinpäiväkodissa 😂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Meriannen mielessä
pyörittää hektistä erityislapsiperheen arkea brittimiehensä Danin kanssa Englannissa. Uusperheeseen kuuluu Danin esikoinen Ruby (7/2005) ja pariskunnan yhteiset lapset "Elsa" (4/2013) ja "Anna" (12/2015). Elsa syntyi keskosena ja hänellä on diagnosoitu vakava kuulonalenema, cp-vamma ja aivoperäinen näkövamma. Blogissaan Meriannen kuvailee perhearkeaan ja tunteitaan avoimen rohkeasti - millaista elämä tällaisessa perheessä on? Ota yhteyttä: meriannen@outlook.com

Arkisto

Instagram

  • Tämä piknikki oli jo toukokuussa, mutta kiinnitin huomiota taas Elsan happiviiksiin ja happitankkiin. On se jännä, mihin kaikkeen sitä voi tottua... Että mitä kaikkea sitä vaan kulkee lapsen mukana, koska pakko. Mutta lisäpointsit meille siitä, että me mennään ja tehdään lasten kanssa eikä piilouduta lisäapuvälineiden takia kotiin!

meriannen

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: