Yleinen 8.5.2013
TEKSTI Jasmin

Kaikkea on liikaa muttei ollenkaan

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kaikkihan sen tietää että elämme kulutusyhteiskunnassa. Lapsille suunnatuilla tarvikkeilla ja härpäkkeillä tehdään hirveästi rahaa. On lapsille suunnattuja kuumemittareita, hauskoja pikkupenkkejä, leikkitelevisioita…  Angry Birds pääsiäismunia, hauskannäköisiä vanukkaita, puhumattakaan autoista joiden varustetaso on kehitelty lapsen tarpeita ajatellen.

Samoin eläimet. Kärkkäisen eläinosasto on suurempi kuin naisten kosmetiikkaosasto. Kaikenkarvaisille pikkuotuksille erilaisia sänkyjä, vaatteita, kenkiä, virikkeitä ja kivanmallisia koirankeksejä unohtamatta tietenkään tonttulakkeja.

Entäs sitten miehet? Autoihin on kehitelty karvaisia ratteja, näytöllisiä dvd-soittimia kuskille, sekä autostereoihin kaukosäätimiä. Mieheni ihmetteli usb-liittimellä viilennettävää tölkinjäähdyttäjää.

Kaupat täynnä kaikkea turhaa kaikille mahdollisille kohderyhmille. Entäs raskaana olevat? Minne heidät on unohdettu tästä kaikesta tavaranpaljoudesta? Tietenkään en toivo lisää naurettavia turhakkeita mutten käsitä miksei tätä markkinarakoa ole löydetty kun paljon tarpeellista tarttisi, muttei vain ole olemassa.

Esimerkiksi jatkovarrellinen höylä jonka päässä voisi olla peili. Tai vaihtoehtoisesti väliaikaisesti suihkun seinään kiinnitettävä pikkupeili. Mahan takaa on aika vaikea ajella yhtään mitään karvoja ilman apukäsiä. Jotkut onnekkaat ylttävät mutteivat näe, toiset näkevät peilistä mutteivat yltä ja rohkeimmat käyvät vahauksessa. Suurin osa kuitenkin pyytää puolisonsa apua tai pysyy luomuna. Aika monta turhautumisen kyyneltä ja itsetunnon laskua saataisiin vähemmän jos joku insinööri tämänkin asian korjaisi.

Myös jalankorottajalle auton etupenkin eteen olisi käyttöä. Raskaus altistaa laskimotukoksille joten pitkään paikallaanoloa pitäisi välttää. Tässä toki puhutaan useista tunneista mutta kyllä lyhyelläkin automatkalla olisi tosi paljon helpompaa jos jalkoja ei tarttisi kokoajan riiputtaa maassa ja kun nousee ylös ovat sääret turvonneet kaksinkertaisiksi. Tietenkin voi laskea selkänojan alas ja nostaa jalat penkille mutta mahan kanssa se vaatii acrobatiaa ja hermoja. Kyllä löytyy ratinlämmitin miehille mutta apuvälineet äärimmäisen paksulle vaimolle… Ei ole. Ainut autoapuväline pallomahoille on turvavyön jatke. Säälistä tehty ja aivan turha. Ei kukaan oikeasti niin iso ole!

Väliaikainen reikä sänkyyn. Tämän käyttötarkoitus on selittämättäkin selvää mutta niin on myös se että jopa diplomi-insinöörille lienee liian hankala toteuttaa. Annettakoon se anteeksi.

Jottei nyt mene aivan valittamiseksi, täytyy mainita muutamia ihan hyviä raskausajan keksintöjä, esim kotidoppler. Sillä saa helposti aikaan hyvän hysterian, varsinkin jos pieni ihme on vielä niin pieni että se mahtuu piiloon kohdun nurkkaan tai sattuu olemaan selkä vatsaan päin. Nyt viimeisillä viikoilla se toki vähentää Koison herätyskertoja koska mahan tökkimisen sijaan voi kuunnella sydänäänet.

Miesten vaatteet. Ne useimmiten mahtuu päälle, ainakin hupparit.

Pakettiautot. Niihin mahtuu useammat lastenrattaat ja kaikki ne turhakkeet joita lapsille myydään. Toinen juttu tietenkin on miten etuosaan saadaan vanhempien lisäksi lapsi ja koira. Mutta eiköhän siihenkin lisäosa löydy kun kyse on miehestä, lapsesta ja koirasta.

Kertakäyttöinen liivinsuoja. Sillä saa helposti meikit pestyä vaikka sängyssä (kun mies ensin käy kastelemassa sen) ja näin vältytään taas yhdeltä iltaiselta mahankeräämiseltä koska yöllä niitä juoksuja tulee 3-10 kpl. Tälle vessaongelmalle en edes halua tehdä mitään. Joku normaalius se ehkä on kuitenkin säilytettävä.

Toivottavasti maailma menee eteenpäin ja joku mies vielä keksii että suurin osa naisista lisääntyy ja viettää 9kk kummallisessa tilassa jolloin heräteostosmieliala on korkealla ja tarpeet sen lisäksi todellisia. Miestä tähän nimittäin tarvitaan koska naisten mielestä raskaus on niin normaali tila että mitään normaalista poikkeavaa ei tarvita. Mutta miehet tarvitsevat usb-liittimeen tölkinjäähdyttimen.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • #Juoksu on hidastunut mutta onneksi #metsäretket onnistuu. Luokkakokouksen merkeissä #kiikunlähde @kaukokirsikka @kukkis_11 #only #hollola

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: