mielipide 6.11.2014
TEKSTI Jasmin

Sanon EI sukupuolineutraalille kasvatukselle

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Sukupuolineutraali. Tämä sana pyörii paljon esillä erilaisissa blogeissa ja leikkikentillä. Asia selkeästi jakaa mielipiteitä. Sukupuolineutraalissa kasvatuksessa lasta ei kasvateta pojaksi tai tytöksi. Monet pukevat lapset vaatteisiin joista sukupuolta ei voi päätellä.

Minun mielestäni koko termi on yksinkertaisesti naurettava. Ei sukupuoli ole neutraali asia. En kertakaikkisesti käsitä mikä kumma tämä uusi villitys on jonka mukaan lapset pitäisi pukea niin etteivät ne näytä tytöltä, eikä pojalta. Miksi ihmeessä sitä sukupuolta pitäisi jotenkin piilotella? Ei tyttö ja poika ole samannäköisiä vaatteiden altakaan, joten miksi niiden pitäisi olla samannäköisiä vaatteiden päältä?

Ääripäässä ovat varmasti ne äidit jotka eivät kerro lapsensa sukupuolta muille. Ei varmasti tarvitse sanoa, että tätä minä vasta älyttömänä pidänkin. Tähän ei onneksi törmää kovin usein. Toisessa ääripäässä olen kai sitten minä. Sukupuolen korostajat.

Minulla on pinkkiprinsessa. Valtaosa Koisomme vaatteista on vaaleanpunaisia ja pinkkejä. Jos joku lila tai keltainen onkin eksynyt joukkoon, on se poikkeuksetta mekko.

Saan henkisen hepulin aina kun joku luulee lastani pojaksi. Viimeisimmäksi sen teki kangaskaupan täti. Koisolla oli farkut ja pinkki t-paita. Silti myyjä kysyi poikamme ikää! Olisi tehnyt mieli kysyä,onko myyjä kenties värisokea?
Mutta muistin, että tämä neutraalihömpötys saa ihmiset hämmentyneiksi. He tiedostavat itsekkin että lapsille voidaan pukea pinkkiä sukupuolesta riippumatta, joten heitellään villejä arvauksia.
Mutta jos hämmentyy, pitäisi asiasta ottaa selvää. Sukupuolineutraalisti kasvattavat vanhemmat toivovat murmeleitansa kutsuttavan lapsiksi. Ei tytöiksi/pojiksi.

Meillä asuu tyttölapsi ja minä haluan että se näkyy. Ainakin niin kauan kuin se minusta on kiinni.
Jos Koisoni haluaa muutaman vuoden päästä kaupasta autopaidan joka on sininen, minä ostan sen. Mutta vain siksi, että periaatteessa lapsenkin mieltymyksiä on kuunneltava. Jos paita on mielestäni aivan karmaiseva jätän sen kauppaan.
Toivon kuitenkin, että lapsemme mieltymykset pysyvät edes hieman tyttömäisinä.

Lelut onkin sitten asia erikseen. Meillä leikitään paljon palikoilla ja legoilla. Lempparileluihin kuuluu vedettävä juna ja lelutyökalut. Näitä säilytetään pinkissä lastenhuoneessa.
En pidä sitä sukupuolineutraalina leikkinä. Koisoni yksinkertaisesti vain tykkää leikkiä poikien leluilla. Saa leikkiä.
Ei sen tarvitse erikseen olla sukupuolineutraalia kasvatusta. Se vain on mennyt näin. Uskon  että ne barbit löytävät kyllä tiensä meillekkin.

Kotona meillä on naisten ja miesten hommat. Koisoni tulee varmastikkin kuulemaan, että tankkaaminen ja viemäreiden avaus on isin hommia. Ja pyykkäys äidin.

En näe mitään syytä miksi yrittäisin saada lapsestani jotenkin sukupuolineutraalin. Miehet ja naisetkin ovat erilaisia. Tämä sukupuolineutraalius ja pinkit lastenvaatteet, molemmat tuntuvat poikkeuksetta innostavan naissukupuolta. Miehiä taas luonnostaan lastenvaatetus ei voisi vähempää kiinnostaa. En usko sen olevan kasvatuksen tulos. Piittaamattomuus em asioita kohtaan on yhtä kohdussa rakennettu kuin pippelikin.

Summasummarum; pyörittelen jatkossakin silmiäni (niiden ollessa kiinni jotten loukkaisi ketään) ”ostetaan sukupuolineutraaleja poikienvaatteita” -ilmoituksille ja ihmettelen ääneen onko ’kuppi’ tytön vai pojan nimi.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (22)

Olen samoilla linjoilla kanssasi! 🙂
Tosi hyvä teksti. Vaikka itse kommentoinkin vanhaan tekstiin, mutta aihe on varmasti edelleenkin vähän pinnalla.




0
1 vastaus

Allekirjoitan täysin! 🙂




0
1 vastaus

Hyvä etten täysin yksin ole 😀




0
1 vastaus

🙂 Samaa mieltä




0
1 vastaus

🙂




0
1 vastaus

Itsekään en oikein ymmärrä tuota sukupuolineutraali-villitystä lasten kasvatuksessa. Se on mielestäni ihan ok, jos lapsen sukupuolta ei erikseen lähdetä alleviivaamaan ja painottamaan. Mutta se paukkuu jo pahasti yli, jos lapsen sukupuoli ikään kuin kielletään. Se kun nyt kuitenkin on fakta, että (yleensä) lapsi on joko tyttö tai poika.

Mutta mitä tuohon kangaskaupan myyjän ”värisokeuteen” tulee, niin siltä osin olen kanssasi hyvin eri mieltä. Kuka kumma on kertonut sinulle, että pinkki on vain ja ainoastaan tyttöjen väri?

Kangaskaupan myyjä selvästikin (ehkä ammattinsa puolesta?) tietää, että pinkki passaa pojille siinä missä tytöillekin. Ja aivan samaa mieltä olen itsekin, VAIKKA olen suunnilleen henkeen ja vereen sitä mieltä, että tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia, eikä sitä faktaa tarvitse yrittää väkisin muuttaa.

Omat pikku prinsessani pukeutuvat kaikenmaailman hörhelöihin, röhveöihin ja tyllliunelmiin. Tyttöjen lempiväreihin kuuluu vaaleanpunainen, pinkki ja lila. Tukkaa pitää kihartaa ja letittää ja kynsilakkaakin pitää olla. Tietenkin.
Saattaa olla, että tyttöni ovat luonnostaankin sellaisia ”prinsessatyttöjä”. Mutta uskallan väittää, että äidilläkin on osuutensa siihen, että tytöt ovat ihastuneet kaikkeen sellaiseen, mikä kiiltää ja kimaltaa. Meillä kun on jo pienestä pitäen puettu tytöt tyttömäisyys suunnilleen maksimoiden.

Ja pojan puen tietenkin sitten taas hyvin poikamaisesti. Mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä, ettenkö pukisi pojalleni pinkkiä! Tai vaaleanpunaista!! Ostin pojalle uuden pinkin t-paidan itse asiassa viimeksi reilu viikko sitten ja kyllä sen ihan käyttöön hankin. Myös mieheni käyttää pinkkejä ja vaaleanpunaisia paitoja, joskin tämä on vaatinut häneltä hieman totuttelua, sillä joku oli ilmeisesti hänellekin joskus aikoinaan opettanut, ettei pojat voi käyttää pinkkiä?!

Mielestäni ei voida sanoa, että pinkki paita on tytön paita ja piste. Pinkki paita voi olla ihan selkeästi tytön paita…mutta ei se sitä välttämättä ole. Vaatteessa määrittelee muukin, kuin vain väri. Malli, mahdollinen kuosi ja kuviointi yms.

Viime kesänä pikkumies paineli farkkucaprit jalassa ja pinkki pikee-paita päällä maata tonkien ja hiekkaa syöden. Enkä usko, että kukaan ajatteli hänen olevan tyttö vain siksi, että hänellä on pinkki paita, sillä kyllä hän silti mielestäni ihan pojalta näytti. Tosin ehkä olen sittenkin väärässä? Ehkä sinä olisit mieltänyt hänet tytöksi sen paidan vuoksi?!

Tykkään siitä, että lasteni sukupuoli näkyy myös heidän vaatteidensa kautta. Mutta ehkä kestän vielä sen, että joku luulee poikaani pinkin paidan vuoksi tytöksi.
Mutta tiedän jo valmiiksi, että mieheni kestokyky on rajallinen…jos joku tulee häntä tytöttelemään siksi, että hänellä on pinkki t-paita päällään, niin en usko hänen suostuvat pukeutumaan enää koskaan pinkkiin paitaan.
Se olisi ihan hirmu sääli, sillä pinkki sopii hänelle etenkin kesällä, kun iho on päivettynyt auringossa.

Joten en voi muuta kuin toivoa, ettei moista koskaan pääsisi tapahtumaan 😀




0
1 vastaus

Nojuu en toki itsekkään ole sitä mieltä että pinkki olisi täysin tytöille omistettu, ehkä ilmaisin itseni hieman epäselvästi. On meilläkin miehellä pinkki kauluspaita ja pinkki kraka. Näin tyttölapsen näkulmasta vaan se pinkki väri on tytön väri ja korostaa juuri sitä tyttösukupuolta. Mutta toki pojallekkin on pinkkejä vaatteita mutta ne taas on selkeästi juuri poikien releitä, kuten juuri esim kraka. Tuolla kangaskaupassa mielestäni pinkki t-paita oli hyvinkin tyttömäinen, sen kanssa oli farkkulegginsit joissa oli röyhelöpyllyt ja paidassa luki hopeakimalteella Benetton. Saattaa tosin olla että myyjä vain katsoi pelkästään lapsen kasvoja. Pikeepaidat kyllä ovat oikein poikamaisia väristä riippumatta 🙂




0
1 vastaus

No tota… sukupuolineutraalius on eri asia kuin pinkki paita:D mä vihaan sinistä ja vihreää väriä ja en niitä pojalle pue. Meillä puetaan justiin sitä pinkkiä, mustaa, punaista, keltaista, harmaata yms ja toivon ettei se kenenkään palleja kutista ja miehyyttä pienennä, että mitä värejä käytetään:D kuka sanoo että autot on vaan poikien juttu? Miksei voi olla tyttöjen?
Kyllä meillä ihan poika asuu mutta kyllä mä sen opetan omat pyykit pesemään ja nainen on ihan yhtä kyvykäs tankille (y)




0
1 vastaus

Toki se on eri asia mutta sukupuolineutraaliin kasvatukseen kuuluu se ettei vaatteella kerrota lapsen sukupuolta, eikä varsinkaan korosteta sitä. Minä korostan lapseni sukupuolta pinkeillä vaatteilla eikä se toki tarkoita ettei pojalla pinkkiä voi olla. Lähinnä yritin sanoa sillä sitä etten pue tytölleni sinistä traktoripaitaa niinkuin varmaan esim sinä et pukisi pinkkiä tunikaa pojalle 🙂 Mutta joku pukee ja sitä en vain ymmärrä. Mä en btw ole ollenkaan kyvykäs tankille 😉 meillä se on miesten duunia eikä mies todellakaan osaa pestä pyykkiä. Tosin olen hieman näreissäni siitä. Mä itse miellän autot poikien jutuksi. Tai ainakin ralliautot.




0
1 vastaus

Minäkään en ymmärrä sukupuolineutraalia kasvatusta joskin kaikki vanhemmat toimivat tyylillään. Olen tietoisesti kasvattanut tytöstä tytön ja pojista poikia, mutta leikit ja mieltymykset he saavat toki itse valita. Onkin aika huvittavaa seurata tätä sulautumista kun he leikkivät keskenään esim. pikkuautoilla kotileikkejä. Itse ostan lapsille lähestulkoon kaikki vaatteet ”omilta” osastoilta, poikkeuksena puen joskus taaperopojalle resorillisia legginsejä 🙂




0
1 vastaus

Leikkien suhteen mäkään en jotenkin osaa kauheasti jaotella. Jotenkin kuten yllä sanoinkin niin autot miellän poikien jutuiksi mutta esim kyllähän kotileikitkin ovat pojalle luontevia. Esim leikkiä isää! Tai lasta. Toisaalta, ajaahan naisetkin autoilla… 😀 hankala näitä on jaotella. En ehkä osaisi lasten leikkimieltymyksiin puuttua. Eikä pidäkkään. Ei toinenkaan ääripäää hyvä ole.




0
1 vastaus

…ja faktahan on, että vaikka lapsen pukisi jätesäkkiin, hänestä tulee sitten aikuisena juuri sellainen ku tulee. Ite lapsena VIHASIN mekkoja, hameita, pitsejä, kaikkia mahdollisia punaisen sävyjä, pinnejä, hiuspompuloita – kaikkea tyttömäistä. Tukkakin oli pottamallia tai siili (äiti yritti kyllä saada minut kelpuuttamaan pidempiä tukkamalleja, mutta leikkasin itse alun niin eipä jääny enää kauheasti mallivaihtoehtoja). Tätänykyä olen kuitenkin varsin itsevarma ja naisellinen pian neljän lapsen äiti. Antakaa lapsen itse valita siinä vaiheessa kun hän osaa/haluaa ja arvostakaa häntä sellasena ku hän on! 🙂 Säästyvät turhilta ”mikä minä olen”-kriiseiltä.




0
1 vastaus

Olet aivan oikeassa. Ehkä nyt kun lapsi on vielä pieni, se on vähän niinkuin minun silmän ilo ne vaatteet. Pinkkiprinsessasta voi tulla mustiin pukeutuva autoasentaja ja siilitukasta miss Suomi. Mutta siihen asti kun lapsen valinnanvapaus alkaa, aion nauttia hepenistä täysin palkein 🙂




0
1 vastaus

tosi hyvä kirjotus 🙂 OOn alusta asti tykänny sun blogista ja jutuista!




0
1 vastaus

Kiitos 🙂




0
1 vastaus

Mä koen enemmän että sukupuolineutraalissa kasvatuksessa on alunperin kyse siitä että annetaan jokaisen olla sellainen kuin on. Juurikin esim. että jokainen saa leikkiä autoilla, kotia, pukeutua toiveidensa mukaan kun siitä jotain alkaa ymmärtää. Toki kaikkea niin että vanhemmat silti ohjeistavat hyvissä käytöstavoissa ja pukeutumisessa tilaisuuden ja käytännöllisyyden kannalta katsoen. Ei myöskään anneta esim. pojalle enemmän vapauksia riehua ja toruta samoista asioista tyttöä vaan siksi että on tyttö. Tai vedota siihen että sinun tulee käyttäytyä näin ja noin vain siksi että olet tyttö tai poika. Tai et saa tehdä jotain koska olet tyttö tai poika. Moni näin ajatteleva haluaa ehkä siksi pukea lapsensa neutraalisti ettei näitä painostuksia tulisi niin helposti myöskään ympäristöltä heti pienestä pitäen. Myös tyttöä voi kehua rohkeudesta tai reippaudesta eikä vain somaksi ja kiltiksi. Ja poikaa voi kehua kauniiksi sen sijaan että aina pojan pitäisi olla rohkea ja vahva. Kaikilla on oikeus näyttää tunteensa ja saada niihin tukea vanhemmiltaan. Jos pojalle sanotaan aina älä itke olet jo iso poika ni ei hän tunteitaan opi aikuisenakaan näyttämään yhtä helposti kuin jos jokaisen kanssa keskusteltaisi tunteista pienestä pitäen sukupuoleen katsomatta. Ei todellakaan ole tavatonta että moni meistäkin on kasvatettu niin ja kaikki eivät sitä haluaa enää siirtää eteen päin. Ääripäät ovat toki asia erikseen. Mutta ei näitä nyt niin mustavalkoisesti tarvitse katsoa. Tapoja ja tilanteita on yhtä monta kuin meitä ihmisiä tässä maailmassa.




0
1 vastaus

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Mielestäni silti pukeutumisen pitäisi olla irrallaan tästä. Ympäristön pitäisi olla sellainen, ilman että lapsen sukupuolta pitäisi häivyttää. Nykyaikana pitäisi ymmärtää että pojatkin voivat olla herkkiä ja että samat säännöt kaikille, ilman että lapsen sukupuolta pitäisi alikorostaa. Meillä ainakaan sukupuolen korostamisella vaatteilla, ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.




0
1 vastaus

Hei!

Yllä oli ihan hyviä kommentteja siitä, että lapselle on hyvä antaa mahdollisuus erilaisiin leikkeihin ja ettei pinkki ole tyttöjen väri. Näistä asioista on kyllä taas viime aikoina paljon kirjoitettu blogimaailmassa. Ehkä hyvä kumminkin tarkistaa nuo termien taustat. Tämän linkin takana on mm. teksti, joka kertoo mitä tarkoittaa sukupuolisensitiivisyys ja sukupuolineutraalius. Kannattaa tutustua. Bloggari toki käsittelee tuota teemaa useammassakin tekstissä.

Mutta joo, mielenkiintoinen teksti. Saako muuten kysyä miksi et tankkaa tai opetat(te)ko lapselle että se on miesten homma? Jos opetatte, niin miksi? 🙂




0
1 vastaus

Hei. Kiitos linkistä. Termit kyllä itselleni ainakin ovat tuttuja. Tässä postauksessa kirjoitin sukupuolineutraalista kasvatuksesta jossa lapsen sukupuolta häivytetään pukemalla lapset niin neutraalisti ettei heistä erota ovatko he tyttöjä ja poikia. Eikä sukupuolta välttämättä edes kerrota. Sukupuolisensitiivisyys on asia erikseen ja se tiettyyn pisteeseen asti ainakin itselleni ihan itsestäänselvä asia. Mielestäni poikien ei tarvitse olla reippaampia kuin tyttöen enkä odota pojilta pyssyleikkeä ja ohjaa tyttöä nukkekotiin päin. Mutta siltikään en ymmärrä, että tätä täytyisi jotenkin vaatteilla ja sukupuolen peittelyllä tai neutraloinnilla yrittää edistää. Sukupuoli ei ole neutraali asia. Siksi mielestäni on kammottavaa, että jossain tapauksissa lapset edes eivät tiedä, ovatko he tyttöjä vai poikia. Sukupuolisensitiivisyydessähän tästä ei vielä ole kyse mutten siltikään käsitä miksei sukupuolisensitiivinen kasvatus onnistuisi ilman, että tehdään lapsista neutraalin näköisiä.
Loppujenlopuksi, vaikkemme korosta mitenkään poikien oletettua luonnetta tai tyttöjen oletettua luonnetta (kiltti vs raikulipoika) mielestäni silti jonkunlaisia rooleja saa olla ja pitää olla. Ne muotoutuvat sitten lapsen luonteen mukaan.
Ja monesti tähän sukupuolisensitiiviseen ja sukupuoli neutraaliin kasvatukseen (molempiin) tuntuu liittyvän se että tätä hommaa puolustavat vanhemmat ajattelevat juurikin niin että ne lapset ovat puettu neutraalisti ja leikkivät neutraalisti. Päästä varpaisiin pinkkiin puettu lapsi ei voi olla poikamainen eikä tyllihame voi olla koskaan kurainen. Ylipäätään mielestäni vaatteet ja pukeutuminen pitäisi irrottaa tästä kasvatushommasta kokonaan. Sukupuolisensitiivisesti kasvatetut lapset voisivat pukeutua pinkkiin vapaasti ilman minkään sortin jaottelua eikä tarvitsisi vaatteilla tukea neutraaliutta kasvatuksessa ja neutraaleihin väreihin puetut lapset taas voisivat olla hyvinkin tyttö/poikamaisesti kasvatettuja. Kamalan vaikea nyt ilmaista mitä tarkoitan :D. Yritän siis sanoa, että ulkonäkö ja vaatteet pitäisi irrottaa koko tästä sukupuolijaotteluhommasta pois niin että kasvatusta ei tarvitsisi korostaa vaatteilla suuntaan/toiseen vaan ympäristö voisi tukea lasta olemaan tyttö/poika. Eikä se tarkoita korostamista. Minä en luovu hepenistä enkä tyttömäisistä vaatteista lapsellani ennenkuin lapseni niistä haluaa lupoua (jos haluaa) ja silti kasvatan ja kohtelen lastani lukien hänen herkkyyksiään ja mieltymyksiään. Tämä pinkkiprinsessa on villi ja riehakas sellainen. Jos puhe ei olisi sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta, sanoisin että hän on oikeastaan pinkisti poikamainen 😉 Ja minä rakastan tyttöäni juuri sellaisena kuin hän on.

Tankkaan vain äärimmäisessä hädässä. Mielestäni se on auton huoltotoimenpide ja se on meillä miesten homma. En ehkä suoranaisesti opeta että se on miesten homma, mutta luulen että hän vahingossa oppii sen 😀 Tokikaan jos hän saa auton 18 vuotiaana eikä hänellä ole miestä, silloin on tankattava itse, oli se miesten homma tai ei. Hankala kysymys, en ole miettinyt niin pitkälle!




0
1 vastaus

Olen samaa mieltä ja hyvin kirjoitettu! Minulla on tyttö ja puen hänet tyttöjen vaatteisiin. Jos tämä tuleva vauva on poika niin en voisi kuvitellakaan laittavani hänelle esikoisen pinkkejä paitoja ja housuja. Kirjoitinkin jokunen aika sitten samasta aiheesta postauksen. 🙂




0
1 vastaus

Oon kirjottanut samasta aiheesta joskus taannoin mikäli haluat käydä lukasemassa. En laita linkkiä mainosmielessä vaan ihan vilpittömästi jos haluat kurkata 😀 En tee asiasta sen suurempaa numeroa jos joku haluaa kasvattaa sukupuolisensitiivisesti nii se on mulle ihan fine, mutta toivosin samaa ymmärrystä myös itselleni, ku kasvatan poika lasta ja en sitä sukupuolta mitenkään silottele 🙂 Olit jättäny yhteen postaukseen toisen blogiin niin fiksun kommentin niin tulin kurkkaan minkälainen ihminen blogin takaa löytyy. Tykästyin. Tässä vielä linkki.
http://taniansilmin.blogspot.com/2014/08/vaaleanpunainen-on-tyttojen-vari-vai.html




0
1 vastaus

Kiitos linkistä, erittäin hyvä kirjoitus! Olen aivan samaa mieltä! Varsinkin toi sun kiteytys että tytöille voi silti pukea vaaleansinistä vaikkei pojalle niinkään vaaleanpunaista. Vaaleansininen on hyvinkin tyttömäinen mekoissa Mutta jotenkin pojalle esim pinkit farkut eivät mielestäni ehkä ole kovin poikamaiset. Ne kauluspaidat vielä menee hyvinkin. Kautta aikojen tytöt ja pojat on näyttäneet erilaisilta ja mielestäni niin kuuluukin olla 🙂 Ja usein tuntuu että juuri ymmärrystä ei löydy jos uskaltaa sanoa ettei pukisi pojalle pinkkejä kerhotossuja. Auta ja varjele jos kieltäytyy ostmasta niitä pinkkejä tossuja pojalle joka ne haluaisi 😀




0
1 vastaus

Olen samoilla linjoilla kanssasi! 🙂
Tosi hyvä teksti. Vaikka itse kommentoinkin vanhaan tekstiin, mutta aihe on varmasti edelleenkin vähän pinnalla.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: