Yleinen 10.12.2014
TEKSTI Jasmin

Taskurapu vai vauva? Kirottujen käyrien viidakko

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Lapsen koko. Mistään muusta ei äidit niin paljon keksi puheenaihetta jopa ventovieraiden kesken. Mikään ei neuvolassa, synnytyksen jälkeen, lastenlääkärillä ja lapsen papereissa ole niin tärkeää kuin koko. Se mainitaan joka kohdassa ja kaikki poikkeamat joka suuntaan muistetaan pää -ja sivulauseilla. Vauvakerhoissa vertaillaan samanikäisiä lapsia mitä ihmeellisimmillä sanakäänteillä. ”Ompas sulla pieni, ihan kuin nukke, mulla on tämmönen pötkylä” Tai ”ompas sulla iso möhkäle, mulla on tämmönen kääpiö”
Ihmiskunnassa kenenkään muun painoa ei ole lupa arvostella kuin lapsen. Ja tiedättekö mitä? Olen kurkkuani myöten täynnä sitä. 
Olin kuukauden ikäisen lapseni kanssa markkinoilla. Otin lapsen vaunuista rinnalle torikahvilassa ja ympärilleni kokoontui kolme eläkeläismummoa ihmettelemään mitä teen ulkona, minun pitäisi olla lapsivuoteessa koska olen selkeästi synnyttänyt korkeintaan toissapäivänä. Olisi tehnyt kovin mieli kommentoida takaisin ”mitä te teette ulkona, seniilien lounas tarjoillaan vanhainkodissa”. En kehdannut
Koisomme syntyi 2.5kg kokoisena. Hän oli pieni siis jo alunalkaen joten mitenkään ei voinut olettaa että 1kk neuvolassa hän jotenkin maagisesti kasvaisi keskikäyrällä. 
Ihmiset taivastelivat miten lapseni näyttää nukelta. Minun mielestäni ei ole mitään karmaisevampaa ilmaisua lapsesta kuin nukke. Nukkehan on eloton vauvaklooni! Suoraan kauhuelokuvasta. 
Puolen vuoden ikäisenä pituuskasvu oli pysähdyksissä 3kk ajan. Ei senttiäkään. Olen aivan varma, että ainakin yksi pysähtynyt mitta johtui opiskelijan mittavirheestä. Tarkistusmittaukset ovat tietysti ihan turhia joten meidät lähetettiin suoraan tutkimuksiin miksi lapsemme ei kasva. Lääkäri otti muutaman kokeen muodon vuoksi. Ne olivat normaaleja. Hän totesi jokaisen lapsen kasvavan erilailla eikä meistä lyhistä vanhemmista voinut tulla pitkää vauvaa. Tämä lääkäri oli järjen ihminen.
Toisin kuin äitini. Hän nimittäin ei ole alkuunkaan järjen ihminen. Lapsen pienikokoisuuden syy oli oltava minun itsetekemät soseeni. Niissä kun ei ole yhtä paljon ravinteita kuin purkkiruoassa. Tietenkään keskosuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Eikä varsinkaan sillä että itse olen 150cm pitkä.
”kääpiö, taskurapu, käppänä, töpöjala, nukke, pieni, mini…” Kaikki sallittu. Onhan se nyt kamalan hauskaa. Not.
Eikä tämä olisi niin suuri ongelma, jos se ei olisi saanut minua tuntemaan itseäni epäonnistuneeksi äitinä. Miksei lapseni kasva yhtä nopeasti kuin muut? Onko tekemässäni ruoassa todella jotain vikaa? Onko maitoni huonoa? 
Joten. Jos seuraavan kerran osut vauvakerhossa samaan vessajonoon tuntemattoman äidin kanssa, voisitko keksiä jotain muuta sanottavaa kuin ”ompas sun lapsi pieni, mun oli samanikäsenä tuplasti isompi”. Se on jo kuultu ja so last season. 
Tai kun kuulet 74cm pitkän ja 9.5kg tyttöni olevan jo 1.5vuotias, älä sano ”oho siitä tulee varmaan yhtä lyhyt kuin susta, toivottavasti se ei haittaa sitä”. Puhu vaikka säästä.
Ainiin, myös vaatevalmistajat voisivat huomioida pienikokoisten lasten vanhempia. Vuoden ikäiselle 68cm kokoa käyttävälle olisi virkistävää vaihtelua pukea muutakin kuin potkuhousuja ja sukkahousuja joissa on vauva-ankkoja. 
Lisää pienikokoisista lapsista voit lukea vaikkapa Fit Fat mama blogista ”Lapseni on pieni, entä sitten?” tai Pienen pojan haaveet- blogista ja päinvastaisesta kokemuksesta Baby Shower blogista Lapseni on suuri, entä sitten?
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (11)

Ai niin ja nykyään esikoinen 4,5v on aika hoikkis ja painoa kommentoidaan edelleen, nyt kommentointi on vain vaihtunut päinvastaiseksi ja tulee lapselle itselleen: ”saisit syödä enemmän”. Sitten ihmetellään mistä tulee nuorten ulkonäköpaineet! -.- anteeksi avautuminen!:D

1 vastaus

Kiitos linkkauksesta! 🙂 hyvä teksti!

1 vastaus

🙂 kiitos

1 vastaus

Kiva et sieki teit tästä :). Teidän neiti näyttää just sopusuhtaiselta ja sievältä :).

1 vastaus

Joo sattui niin ajankohtainen aihe. 🙂 kiitos

1 vastaus

HEI! Otsikon perusteella oli pakko lukea:) Käyriä tulee ja menee, pääasia, että lapsi syö ja juo, vaikka kasvaisi omilla käyrillään. Oma toukkani oli synnärin turistikohde, koska hän oli osaston pieni lapsi, kuin nukke. Meidän 44cm ja 2000g syntynyt ukkomme on nyt 1v9kk ikäisenä 83cm ja 11kg. Kasvua tulee tasaisesti, omilla käyrillään. Muistakaamme, että pienistä sukista ne suuretkin sankarit ovat ponnistaneet.

PS Lääkäri kehui, kun kuuli syöttäneeni lapselleni omatekoista ruokaa. Meillä on todettu autoimmunisairaus, ja on ollut hyvä, että hän on saanut perunoista ym. luonnollisia bakteereja elimistöön. Mukavaa joulua!

1 vastaus

Sepä se, käyriä tulee ja menee, siksi olisi mukavaa jos myös neuvola suhtautuisi niihin vähän löysemmillä otteilla. Nykyinen neuvolantäti tosin on aika rento tapaus ja nyt kun neuvolassa käytiin, todettiin että omalla käyrällään kasvaa eikä tehostettua kasvuseurantaa enää tarvitse.
Tohon omatekemään ruokaan muakin neuvolassa kannustettiin (ei juuri muualla 😀 ). Hyvä pointti toi bakteerikanta!

1 vastaus

Huoh. Meillä on saman kokoinen ja ikäinen tytön tirppana. On ultrattu suoli, otettu kaikki mahdolliset kokeet ja lopuksi todettu että se nyt vaan on niin pieni.
Asiaa ei auta se että.tyttö syntyi normaaliviikoilla normikokoisena. Ja minä olen 173cm pitkä ja vielä lihava päälle, mies taas vaan tosi pitkä. Saan kuulla todella usein että miksi mun kokosella matamilla on niin pieni tytär, syönkö senkin ruoat 😀

1 vastaus

Oletpas sinäkin saanut röyhkeitä kommentteja 🙁 kurjaa.
Ei me aikuisetkaan olla samankokoisia niin en käsitä miksi sitä oletetaan lapsilta. Ymmärtäisin kyllä jos paino laskisi tai ei kasvaisi ollenkaan mihinkään suuntaan mutta jos kuitenkin vähän kasvaa kokoajan niin inhottavat verikokeet sun muut toimenpiteet tuntuu pelkältä kiusalta vain koon vuoksi.

1 vastaus

Meillä taas mennään ihan toiseen suuntaan. Lapsi täyttää ensi viikolla 6kk ja käyttää 80-86 kokosia vaatteita, on vähää vaille 70cm pitkä ja painaa n. 10kg.
Multa on monesti kysytty että miten mun lapsi voi olla noin iso kun itse olen lyhyt (n. 155cm – pyöreydestä ei sitten puhuta 😉 ) no ei haloo, on sillä lapsella vissiin isäkin?! ja mie nyt vain satun olemaan sukuni kääpiö, kaikki muut on mua paljon pitempiä.
Lapsi huiteli 5kk asti käyrillä ihan missä taivaissa sattuu mutta nyt on vissiin tasaantunu kun 5kk neuvolassa totesivat että kasvaa nyt ikäistensä käyrillä..

lapsi oli reilun 2kk kun sitä luultiin jo 6kk ikäiseksi ja ihmeteltiin miksei istu ja yritä liikkua.. hmmm..
lopulta totesin että annan kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos 🙂

1 vastaus

Pakko kommentoida! Oon niin samaa mieltä, tosin päinvastaisella kokemuksella: mulla molemmat on ollu 6kk ikäisinä sen 10kg, olisko kuopus jopa enemmänkin. On kuultu monet kommentit, että onko toi enää normaalia ja miten ne noin isoja on jne. Huoh, kyse on täysimetyksellä olleista lapsista:D Joten aivan samaa mieltä, puhukaa mieluummin vaikka säästä tai kommentoikaa positiivisesti vauvasta jotakin muuta kuin painoa.

1 vastaus

Ai niin ja nykyään esikoinen 4,5v on aika hoikkis ja painoa kommentoidaan edelleen, nyt kommentointi on vain vaihtunut päinvastaiseksi ja tulee lapselle itselleen: ”saisit syödä enemmän”. Sitten ihmetellään mistä tulee nuorten ulkonäköpaineet! -.- anteeksi avautuminen!:D

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • #Juoksu on hidastunut mutta onneksi #metsäretket onnistuu. Luokkakokouksen merkeissä #kiikunlähde @kaukokirsikka @kukkis_11 #only #hollola

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: