Ulkopolitiikkaa vai ulkona politiikasta?

Teksti

Minä en ole aiemmin blogannut politiikasta. Ihan periaatteesta. Olen pitäytynyt kaukana kaikensortin kannanotoista koskien homoliittoja, abortista kieltäytymisiä ja lapsilisiä. Presidentin vaalien aikana en liimannut Sauli Niinistön kuvaa banneriini enkä aio eduskuntavaalien ohessa vaihtaa ulkoasun värejä minkään sortin piraattipuolueiden tunnusväreihin.

Mutta nyt tähän poliittiseen kieltäytymiseen tulee yhden postauksen poikkeus. Tämän hetken ulkopolitiikka on kohtalaisen sekavaa ja levotonta. Se on jopa tunkeutunut yöuniini.

En paljoakaan lukenut Ukrainan kriiseistä eikä minua ole kummemmin hetkauttanut muutama väärän maalainen lentskari itämerellä tai Joensuussa. Ilmanhan nyt pitäisi muutenkin olla kaikille yhteistä. Ei ketään voi haitata jos joku vähän lentelee jossain lätäkön yläpuolella.
Mutta iltapulu uutisoi menneellä viikolla, että miehille alkaa tulemaan postissa tieto sodan aikaisista sijoituspaikoista.

Vaikka kyseessä on ilmeisen normaali asia (jokainen halutessaan on saanut tietoonsa sodanaikaisen sijoituspaikkansa) ei se ole jäänyt äitikansalta huomaamatta, ei vauva.fi aihe vapaalta eikä myöskään minulta. Konkreettinen kirje kotiin ei kuulosta minun mielestäni alkuunkaan hyvältä. Armeijahan on lähinnä pojasta mieheksi kasvamista, kylmiä öitä teltassa ja marssilauluja. En ole sisäistänyt koko intin perimmäistä funktiota; Sotilaskoulutus. Jos sota tulee, minun puolisoni ajelee moottoripyörällä pitkin metsiä joku koppalakki tarakalla. Ei kuulosta yhtään hyvältä. Prätkää ajaessa ei paljon ammuskella vihollisia. Olisi tuo voinut omaa sijoituspaikkaansa 10v takaperin vähän fiksumminkin miettiä…

Aloin hiukan tutustumaan syvemmin tähän Ukraina asiaan koska joka puolella vauhkotaan kuinka Putin voisi ottaa Suomen yhdellä huikalla aivan kuin se nappaa Ukrainankin. Ainakin osan siitä. Totesin kuitenkin, Ukrainan tilanteen olevan lähinnä sama kuin jos Ahvenanmaan lukuisat Ruotsalaiset haluaisivat liittyä Ruotsiin ja Ruotsi tulisi ja siirtelisi hieman maailmankartalta viivoja. Vähän eri asia siis kuin Suomen liittäminen Venäjään noin niinkuin osana Lauantai-aamun päiväohjelmaa.

En kuitenkaan vakuuttunut omasta teoriastani riittävästi joten päädyin Facebookin kestovaipparyhmään keskustelemaan sodasta vaippoihin hurahtaneiden äitien kesken. Sen tietenkin voi jo arvata mitä siitä seuraa kun kymmeniä hormoneista ja kestovaipoista sekaisin olevia äitejä alkaa puimaan Suomen ja Venäjän suhteita ja Natopolitiikkaa. Pitäisikö Suomen liittyä natoon? Olisiko Nato turva vai viimeinen niitti? Voiko sotaa lähteä maanpakoon? Joutuuko lähihoitajat Lotiksi? Entäs laitoshuoltajat? Sivarit? Jehovantodistajat? Iso H?

Sekaisin menivät Venäjät Irakit ja Neuvostoliitot, Natosta tuli hyökkäysliitto, Obama vai Bush, ei väliä ja historian kirjat saivat uusia kellastuneita sivuja. Eihän siitä kertakaikkiaan mitään tullut. Mutta vakuutuin kuitenkin siitä, että äideillä on ulkopolitiikan hoitamisesta yhtä selvät mielipiteet kuin kertakäyttövaippojen ja kestovaippojen eroista eikä äitiys ole missään tapauksessa pehmittänyt naisten aivoja ainakaan kestovaippailevien äitien parissa. Ja mitä Natoon tulee, en todellakaan tiedä.

Toivon kuitenkin että voin jättää karjalanpiirakoiden leipomisen aselaukun sivutaskuihin menneille sukupolville ja keskittyä maailmanpoliittisten häiriötekijöiden siirtämisen mielestäni vaikkapa tiskivuoreen. Toisaalta jos niitä Euroopan rajoja on pakko alkaa muuttelemaan, toivoisin kuitenkin ettemme joudu osaksi Venäjää ja Suomen rajaviivan voisi piirtää yhteiseksi esimerkiksi Italian kanssa. Taxfree matkat Pradalle voittaisivat mennentullen Tallinnan risteilyt.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä