Yleinen 1.3.2015
TEKSTI Jasmin

Laihdutan, siis olen.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Olenkin aina sillointällöin tuonut esille telttakokoiset vaatteeni ja tulevaisuudessa siintävän laihdutusprojektin. Tulevaisuus alkoi juuri nyt.

Minä en ollut niitä onnekkaita jotka laihtuivat imetysaikana. Minä päinvastoin keräsin itseeni 6 imetyskiloa. Jäljellejääneiden raskauskilojen lisäksi tietenkin. Yritin karsia kaloreita ja vähentää kaikkea mahdollista mutta aina maito väheni ja lapsi oli tyytymätön. Nyt on imetystä kuitenkin takana 1v8kk eikä minua enää haittaa jos maidontulo himmenee ja maitobaari olisi auki harvemmin. 1v8kk on mielestäni täysin riittävä aika imetystaipaletta enkä aio olla enää hetkeäkään paksu imetyksen vuoksi. En aio kuitenkaan savustaa taaperoani maitolasin ääreen. Jos tähän mennessä maidontulo on jo tasaantunutkin niin paljon ettei alhaisella kalorimäärällä ole vaikutusta maidontuloon niin mikäs siinä, sitten lapseni saa vielä hetken pitää iltatittin ja aamutittin (TITTIN! Sanoinko minä todella niin?!).

Laihdutushan toimii niin että jätetään kaikki herkut pois ja syödään jäniksenruokaa lautasmallin mukaan. Minä en toimi niin. En kertakaikkiaan kykene luopumaan suklaasta, enkä varsinkaan perunasta. Niimpä asetin itselleni kalorirajan. 1400kcal sisältäen mitä tahansa.

Olen syönyt karkkia, pizzaa, brunssilla croisanteja ja ah sitä niin ihanaa perunaa. Olen vähentänyt määriä niin paljon ettei 1400 kaloria ylity ja terveellinen ruoka sekä pakolliset kasvikset ovat pitäneet nälän poissa. 3 viikon saldo on 2.8 kg ja se on mielestäni kohtuullinen. Tavoitteeni on 0.5kg viikossa joten tämä kelpaa oikein hyvin.

Ihme kyllä, karkin määrä on kuin itsestään jopa vähentynyt. ”Söisinkö iltapalaksi suklaapatukan vai 3 mehukasta ruisleipää?” kysymys on toistunut useana iltana. Viitenä iltana kuudesta valitsin jälkimmäisen. En siksi että se olisi terveellistä vaan siksi että teki mieli. Ehkä pieni asennemuutos ja kaloreiden laskeminen muokkaa sopivasti myös mielitekoja.

Entäs liikunta? Se onkin hieman ongelmallista. Olen käynyt uimassa aina kun kerkeän mutta kerran tai kaksi ei mitenkään tahdo riittää tällä elopainolla. Puolison opiskelu ja töissä käynti rajoittaa liikunnanharrastusaikaa huomattavasti. Jokaisen äidin huulilla tietenkin pyörii nyt sana ”vaunulenkit”. Niitä kokeilin tänään. En kokeile toiste. Meidän ulkoilut ovat jo hyvän aikaa tapahtuneet leikkipuistoissa ja nyt muistin jälleen miksi.

-Koska lapseni ei viihdy rattaissa. Lähdin 5km lenkille Koiso rattaissa käärittynä lämpimästi toppatamineisiin ja makuupussiin lämpöisen lampaankarvapehmusteen päälle. Lapseni ei arvostanut taljaa saati suloista makuupussia sen enempää kuin puolisonikaan (kaupassa). Jo kilometrin jälkeen hän halusi kävellä itse. Itse kävely on tietenkin ihailtava ominaisuus lapsessa. Mutta jos se itsekävely tapahtuu äidin lenkillä, ei se urheilusta käy. Lapsi taapertaa 1km/3h vauhtia ja pysähtelee metrin välein ihmettelemään lumikökköjä ja kiviä. Jo ensimmäisen itsekäveltyn 10metrin jälkeen luovuin kalorinpolttoajatuksesta ja heittäydyin esittelemään tyttärelleni pajunkissoja sekä talojen pihoissa tepastelevia koiria. Olen hänestä ylpeä. Koiso jaksoi kävellä kokonaisen kilometrin! Lopulta hän heittäytyi selälleen maahan makaamaan ja suuttui kun joutuikin takaisin rattaisiin eikä saanut ihastella vaakatasosta märällä asfaltilla pilviä ja lintuja. Loput 3 kilometriä mentiin välillä kirkuen rattaissa ja välillä äipän sylissä. En enää koskaan lähde vaunulenkille. Tämän ikäisen lapsen kanssa ei lenkkeillä. Tämän ikäisen lapsen kanssa leikitään leikkipuistoissa, lasketaan liukumäkiä, rakennetaan lumiukkoja sekä tutkaillaan metsäpoluilla jäniksenjälkiä. Kalorinkulutus hoidetaan vaakamambolla yöaikaan tai ihan vain syömällä 1400kaloria ja antamalla peruskulutuksen tehdä tehtävänsä.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (3)

tsemppiä… varmaan on ihan sama kuinka kevennyksen saa pelaamaan, kunhan se itsellä toimii… Alku on mun mielestä hankalinta, kunnes tulee se hetki, et nyt riittää. ei enää grammaakaan lisää elopainoo. Mulla todellisuuteen palauttaa ikävästi tai ehkä sopivasti kuitenkin usein kaupan sovituskoppi, jonka räikeät valot näyttävät järkyn totuuden… kesäkuntoon ja äkkiä… Mut nyt just vielä suklaa maistuu liian hyvin, eikä kunnon järkytystä ole vielä saanut mikään aikaan… sitä odotellessa… kivaa kevättä sulle!




0
1 vastaus

Homma ei ihan kuitenkaan toimi niin. 1400kcal on määränä melko vähän jos ajattelee, että siihen pitäisi mahtua esimerkiksi pizzaa joka on todella kaloririkasta ruokaa. Jos asetat kalorirajan ilman rajoja siitä mitä saa syödä se menee helposti siihen että syöt aivan liian pieniä määriä ruokaa koska syöt niin kaloririkkaita ruokia. Pienet määrät aiheuttavat näläntunnetta joka sitten aiheuttaa repsahtelua ja ahmimista ja epäonnistumista ja lihomista.

Kannattaa yrittää tutkia mikä keino oikeasti olisi paras. Kalorit eivät ole kaiken a ja o koska esimerkiksi jossain vähähiilihydraattisisissa dieetteissä syödään aika paljon kaloreita mutta laihdutaan silti ja yleensäkin dieteissä painotetaan että syödään nimeomaan terveellistä ja monipuolista ruokaa. 400kcal porkkanana ja 400kcal suklaana täyttää mahaa ihan eritavalla. Kannattaa yrittää pitää vaikka karkkipäivää että saa syödä karkkia ja herkkuja mutta muina päivinä panostaa nimenomaan siihen että syö tarpeeksi usein ja tarpeeksi kuitupitoista ruokaa että nälkä pysyy poissa eikä repsahtele




0
1 vastaus

Olet toki oikeassa. Itselläni tämä on nyt toiminut muutaman viikon ihan hyvin eikä nälkä ole ollut. Ennenkaikkea se on toiminut niin että kun olen antanut itselleni luvan syödä sen 400kcal suklaata niin sitä ei ole tullut syötyä niin paljon (paria kertaa lukuunottamatta) ja on tullut kevyt olo ja se oma olo on saanut syömään terveellisemmin. Esimerkiksi parina päivänä söin iltapalaksi suklaata, kolmantena päivänä söin pari ruisleipää koska tuntui että edellisen päivän vähän terveellistä paljon epäterveellistä kalorimäärän jälkeen keho huusi kasviksia. Hankala selittää. Pääasiassa tämä on mennyt niin että olen esim lounaala täyttänyt lautasen uunikasviksilla, tuoreilla kasviksilla, puhtaalla broilerilla ja sitten on jäänyt tilaa kalorimäärässä kahvilla käydessä korvapuustille. Se ajatus että iltaisin voi vähän herkutella on tsempannut syömään päiväsaikaan terveellisesti ja jättämään kermat ja hiilarihötöt pois.




0
1 vastaus

tsemppiä… varmaan on ihan sama kuinka kevennyksen saa pelaamaan, kunhan se itsellä toimii… Alku on mun mielestä hankalinta, kunnes tulee se hetki, et nyt riittää. ei enää grammaakaan lisää elopainoo. Mulla todellisuuteen palauttaa ikävästi tai ehkä sopivasti kuitenkin usein kaupan sovituskoppi, jonka räikeät valot näyttävät järkyn totuuden… kesäkuntoon ja äkkiä… Mut nyt just vielä suklaa maistuu liian hyvin, eikä kunnon järkytystä ole vielä saanut mikään aikaan… sitä odotellessa… kivaa kevättä sulle!




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • #sorbetti Mansikkaa ja ripaus sokeria. Sekoita jäiset mansikat sauvasekoittimella sorbetiksi ja lisää sokeri. #Nauti kesästä. #helle #kuuma #jäätelö #vegaaninen #vegan #veganfood #maidoton #gluteeniton kuva ja ohje @kaukokirsikka #mummonresepti

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: