Lapsuudentrauma -klovnit

Teksti

1344487_67722091Kaikilla meillä on omat lapsuudentraumamme. Jotain menneisyydestä mitä me edelleen vierastamme, pidämme epämiellyttävänä tai jopa pelkäämme. Trauma voi esimerkiksi olla lapsuudessa purrut koira jonka vuoksi joku pelkää aikuisenakin koiria. Toiset ovat varhaislapsuudessa voineet polttaa sormensa kynttilässä ja siksi pelkäävät tulta. Minun traumani on pellet.

Aivan niin. Pellet, klovnit, hassunhauskat jättikenkäiset miehet, narrit, jokerit tai miksi ikinä niitä haluaakaan kutsua. Katsoin lapsena, ehkä noin 10 vuotiaana puolivahingossa ystäväni kanssa salaa elokuvan ”It”. Tuo elokuva kertoo tappajaklovneista jotka murhaavat lapsia. Osa tapahtumista sijoittui vessaan. Elokuvan juoni on mielessäni erittäin hatarasti, tuskin ollenkaan mutta ne pellet minä muistan. 18 vuotta on kulunut tästä tapahtumasta ja yhä vieläkin, joka ikinen päivä ainakin yhden kerran mielessäni käy vessanpöntöstä kurkkaava klovni. En edes muista tuleeko itse elokuvassa klovni juuri vessanpöntöstä vai tuliko se viemäristä ja lapsen aivoni järkeilivät että jos pelle voi tulla viemäristä, se voi tulla pöntöstäkin. Tässä ajassa aikuistuttuani olen tullut niin viisaaksi että tiedän, ettei vessanpöntöstä voi tulla tappajapelleä. Olen siitä aivan varma. Silti jossain vaiheessa päivää, yleensä iltaisin tulee elokuva mieleeni kun käyn vessassa. Nykyisin harvoin herään yöllä pissalle. Mutta silloin kun herään, minun on pakko kurkata pönttöön ennen istahtamista. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Lapsuudessa koetuilla asioilla on kauaskantoiset seuraukset. En missään tapauksessa halua että lapseni perii pellepelon. Niimpä vein tyttäreni lasten sirkukseen ja hentoisten kauhun väristysten saattelemana annoin hänet pellen syliin. Omia traumoja ei pidä siirtää sukupolvelta toiselle. Minä nimittäin tiedän että en ole pellepelkoni kanssa yksin. Koiso ei näyttänyt riemastuneelta, muttei osoittanut kauhunkaan merkkejä.

Jos kaikki ”It” elokuvasta traumatisoituneet ihmiset siirtäisivät pelkonsa äidiltä tyttärelle, olisi Suomessa kohta monen monituista työtöntä pelleä sirkustelttojen takapihoilla pyörittelemässä peukaloita. Näinä lamavuosina se olisi valtiontaloudenkin kannalta epäedullista. Toivottavasti yksi pellealtistus riittää, minä en kaikesta huolimatta välitä hakeutua niiden seuraan kovin usein.IMG_7982

Kommentit

1 kommenttia

Mäkin olen ottanut lapsena vaikutteita elokuvista. Kun esimerkiksi Ring tuli, vedin pitkän aikaa (siis oikeasti varmaan kaksi vuotta) television töpselin aina yöksi pois seinästä. Kerran yöllä ennen tätä jokailtaista toimenpidettäni selasin teksti-tv:tä (kyllä, TEKSTI-TV:TÄ, mä oon just niin wanha), ja juoksevat sivunumerot pysähtyivät lukuun 666. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin ja olin satavarma, että nyt se Samara sieltä tulee. Hyvä ettei vähän lirahtanut.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä