37 telekatastrofia myöhemmin

Teksti

Puolisoni maanitteli minua kirjoittamaan kännyköistäni. Hänen mielestään minun edesmenneet puhelimeni olisivat jotenkin mielenkiintoinen aihealue. Kenelläkään muulla ei mukamas voi olla yhtä monilukuinen puhelinhistoria kuin minulla. Uskon hänen olevan väärässä, joten pyydän sinua, joka olet yltänyt suunnilleen samoihin lukuihin, kertomaan sen minulle. Minä todella tarvitsen ”jauhot suuhun” -hetkeni. Joten vertaistuen toivossa minä kirjoitan kännyköistä.

IMG_8095

Kuten jokainen voi jo otsikosta päätellä, minulla on ollut 37 kännykkää.  Sain ensimmäisen 11 vuotiaana. Nykymittapuulla se on verrattain myöhää, suurimalla osalla ekaluokkalaisistakin on kännykkä. 90-luvulla kaikki oli toisin. Perheemme koki teknologisen herätyksen joten minunkin koulureppuuni tuli moderni noin kilon painoinen 20cm korkea Nokian nmt.

IMG_8110

Nykyajan hiipiessä myös koululaismuotiin, sain 5110:n. Ei mennyt kovinkaan kauaa kun todistin ensimmäistä kännykkäonnettomuutta. Se putosi. Tilalle sain samanlaisen. Sekin putosi. Ilman mitään draamaa. Olen aina ollut kömpelö lapsi, se on seurannut minua  aikuisikään asti. Suosittuja 3310 kännyköitä hallussani oli kaksin kappalein yläasteella. Sitä seurasi  iskunkestävä malli. Se saattoi olla iskun kestävä, mutta ei se ollut minunkestävä.

IMG_8114

Yläasteen ja lukion välissä käsieni lävitse kulki useita puhelimia. Jokainen koki saman kohtalon. Ne menivät rikki. Yksi tippui lukiessani tekstiviestiä vuoristoradassa ja toinen lipsahti taskustani ulkohuussiin. En muuten missään tapauksessa kehoita ketään käyttämään älylaitteita vuoristoradassa. Minä vain satuin olemaan malttamaton ja kuvittelin junan hidastumisen tarkoittavan

IMG_8101pysähtymistä. Joku neropatti tietenkin ajattelee, miksen hakenut kakkakaivosta puhelintani. Mutta ihan oikeasti, jos jotain tipahtaa 100l paskaämpäriin, en usko että kenellekkään tulee mieleen kaivaa sitä sieltä ylös tositilanteessa.

Aina tapahtui jotain arvaamatonta.  Jos ei minun toimestani niin sitten jonkun muun. Rakkaan simpukkapuhelimeni koira kantoi jostain käsittämättömästä syystä vesikuppiinsa.  Yksi kapea malli tipahti eräänä vappuna kauppatorin kupeessa kaivoon  ja sen seuraajan muistan unohtaneeni pysyvästi kirppiksen vessaan. Minulla vain on huono tuuri. Jos juuri lakaistulle eteisen lattialle tipahtaa puhelin, on jostain ilmestynyt pieni kivi juuri putoavan näytön kohdalle räsäyttäen sen säpäleiksi. Näin kävi Lumialle.

IMG_8119

Samoihin aikoihin rikkoutumisten tilalle tuli häviäminen. Aloin varmaan liikkua laajemmin joten niitä unohtui julkisiin kulkuneuvoihin, uimarannoille ja muutamia myös auton konepellille. Yksi tosin selvisi konepeltikeikasta vahingoittumatta. Se on Samsung x-cover joka tipahti konepelliltä liikkeelle lähdössä renkaan alle ja ajoin vahingossa sen päältä. Uskomatonta kyllä, Nissan Almeralla yliajo ei vahingoittanut sitä. Se toimi oikein moitteettomasti vielä kuukausia tapahtuman jälkeen. Kuvassa todiste yliajosta.

528550_193405627457420_2037533357_n

Tunnearvokkain puhelimeni on ennen avioliittoani seurusteluajoilta. Se putosi hississä niin että akku irtosi ja luiskahti  oven välistä hissikuiluun. Seuraavana päivänä korviaan myöten rakastunut tuleva puolisoni toi minulle yllätyksenä uuden akun. Samaisesta puhelimesta katosi piakkoin takakuori mutten raaskinut luopua siitä akkumuiston vuoksi.

37 puhelinta myöhemmin,  minulla on käytössäni kännykän virkaa korvaamassa tabletti. Edellinen särkyi katukivetykseen kun olin jättänyt sen rattaiden kuomun päälle laittaessani rattaat kasaan. Pistin tabletin sisään kännykän kortin ja se toimii ihan normaalina puhelimena. Paitsi että siinä on käytössä ainoastaan kaiutin. Niimpä en juurikaan puhu siihen ellen halua ilahduttaa asioillani myös kanssakuulijoita. Pohdin seuraavaa liikettä tämän kännykkäasian suhteen ja harkitsen millä tämänhetken mallilla voisi olla pisin käyttöikä minun hellässä huomassani. En aio menettää toivoani. Uskon parempaan huomiseen. Uskoin silloinkin kun viikon vanha 2010-luvun kosketusnäyttöhitti suli hellan levylle.

Koska osa puhelimista on hävinnyt ja vain murto-osa on säästynyt tähän päivään, on tämän tekstin kuvitus ymmärrettävästi vajavainen. Kohtalotoverit! Ilmoittautukaa. Kännykät ovat herkästi hajoavia, olen varma etten ole ainoa jonka puhelimet vaihtuvat samaa tahtia lamppujen polttimoiden kanssa!

IMG_8123

 

 

Kommentit

15 kommenttia

minul on käytössä 6020 jossa ei kamera toimi, näytönlasi irti akku puuttuu ja teipattu akku on. Pian saan huutonetistä Nokia 6500 Classic kännykän. Heitän ton 6020n hittoon

36 voidepurkkia ja 37 kännykkää. Mitähän sulla on 38?

Ja sinähän olet ollut edelläkävijä NMT:n kanssa, nehän kuoli jo joskus ysärillä. Mä sain ekan puhelimeni vasta 2001, ja se oli 3220 😀 Mutta ekana omalta luokalta! Lapsuusen ylpeyshetkiä jo silloin 😀

Jasmin

😀 hah, ei äkkiseltään tule mieleen mitään numerolle 38! Pari voidepurkkia voisi tietysti ostaa..

Taidettiin elää vuotta -98 kun tuo nmt minulle kotiutui 😀 oi 3220 <3 mä tykkäsin siitä.

Toi on jo taitolaji! 😀 itte en oo hajottanu kun yhden puhelimen pudottamalla, kerta riitti niin siitä oli henki pois 😛

Jasmin

😀 vau! Taitolaji on myös se ettie ole rikkonut kuin yhden!

Onko tuo kultainen puhelin Samsung xciver S5610?

Jasmin

😀 tais se olla

Kyllä tuon kyseisen puhelimen ainakin tunnistan mutta muut on Nokia 5110 6070 3310

Tiiän näöstä

Mulla on ollu Samsung xciver tuo kosjetusnäyttö

Mä sain 1998

Se oli xcover

Minä 1991

Jasmin

😀

Mul oli 6101 5130 2700 2626 3510 6103

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä