Yleinen 16.5.2015
TEKSTI Jasmin

hiekkalaatikkokäyttäytyminen

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

bucket_beach_sand

Hiekkalaatikolla käyttäytyvät ainoastaan lapset. Hyvin tai huonosti. Aikuiset eivät käyttäydy ollenkaan. Se johtuu siitä, etteivät aikuiset tiedä miten siellä käyttäydytään. Minun otantani on toki alle 2 vuoden kokemuksella perin suppea. Tai oikeastaan eihän lapsemme ole hiekkalaatikolla leikkinyt kuin vuoden verran. Ja siitäkin puolet lootikko oli umpijäässä. Mutta jokatapauksessa, tänä lyhyenä aikana olen muodostanut mielipiteeni. Hiekkalaatikolla on stereotypioita jotka kaikki koettavat luovia epäluonnollisessa tilanteessa. Sillä siinä että toisille tuntemattomat äidit istuvat puulautojen päällä ja katsovat kun lapset lappavat hiekkaa suuhunsa, ei ole mitään luonnollista.

sand-pit-with-toys

En huomaa ketään äidit
Äidit jotka eivät tervehdi eivätkä ota katsekontaktia. Periaate heillä on, ettei tuntemattomia tervehditä ja silmiinkatsominen on intiimiä. Usein aurinkolasit myös pilvisellä säällä suojaamassa sielun peilejä.

Ei mitään puhuttavaa, puhutaan silti äidit
Nämä äidit kiusaantuvat siitä että kukaan ei tunne ketään mutta lapset syövät samaa ämpärinkahvaa. Kun katseet vahingossa kohtaavat, he keksivät tikusta asiaa. ”Mun episitomia tulehtui joten ei olla käytykkään täällä Irman kanssa vähään aikaan”

Erakkoäidit
He eivät uskalla tulla koko hiekkalaatikolle jos siellä on muita. Sen sijaan he ilmoittavat lapselleen, että puistossa on ruuhkaa, mennään jätskille.

Yltiökohteliaat äidit
Kyselevät jokaisen lelun kohdalla pikkuisensa koskiessa siihen, lelun omistajan äidiltä saako oma lapsi leikkiä sillä. Näiden vastakohta-äidit antavat murmeleidensa kuskata toisten lelut reunametsiköihin ja jättävät ne sinne susien syötäväksi.

Someäidit
Naputtavat lakkaamatta kännykkää ja jos heihin silti muodostaa kontaktia, ensimmäinen kommunikaatio on: ”Haittaaks jos sun lapsi näkyy täs mun instakuvas”

Muotinäytös hiekkarannalla-äidit
Saapuvat hiekkalaatikolle korkokengissä ja Freddyfarkuissa roikottaen toisessa kädessä milloin mitäkin merkkilaukkua ja toisessa Louisvuittonin hiekkalelukassia. Satoi tai paistoi. Saavat toiset äidit tuntemaan alemmuutta puhkipierryistä hiekkalaatikkoverkkareista.

Poliisiäidit
Nämä äipät ovat huolissaan lapsensa käytöstavoista. Tolkuttavat yksivuotiaille miten rumaa on ottaa kädestä ja pistävät pyytämään anteeksi jos törkkävät vahingossa toisen hiekkakakun kumoon. Liukumäkeen jonotetaan suorassa jonossa ja puistellaan kengät ennen laskemista.

Sähköjänikset
Loikkivat ympäriinsä lapsien perässä ja vahtivat, että leikit ovat kehittäviä. Hiekkakakkuja ei rikota, vesilätäköissä ei rämmitä eikä syödä käpyjä. Sensijaan keskustellaan rakentavasti linnan vallihaudan merkityksestä ja keinun vauhtinopeuksista fysiikan termein.

Mihin kategoriaan sinä kuulut? Minä taidan olla poliisiäiti. Ja myönnettäköön, ehkä hieman ”en tunne ketään”-äitikin.

blade_computing_sand

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

En mikään tietty, olen sekaäiti varmaan. Aurinkolasit on päällä joskus pilviselläkin jos olen valvonut koko yön ja mahd itkuinen. Muodikas olen aina, en kyllä alentaakseni ketään. Se tulee minulle luonnostaan… Joskus olen puhelimen kanssa jos pienempi nukkuu jota täytyy koko ajan vahtia, isompaa siis ei enää niinkään. Joskus saatan loikkia lapsen perässä, joskus istua koko ajan penkillä. Nuo kaikki sopisivat minuun jonain päivänä. Vähän tylsiä stereotypioita ehkä valittu, tuntuu jotenkin väkinäiseltä postaukselta jos saa kritisoida.

1 vastaus

Entä isät?! 🙁 Ansaitsevat hekin kategorisoinnin. Itse olen päivästä riippuen En huomaa ketään-, some-, ja myös sähköjänis-isä.

1 vastaus

Aivan totta, unohdin isät! 😉 Täytyykin korjata asia lähiaikoina.

1 vastaus

Sulla on todella hauska ja innostava kirjoitustyyli 🙂 Taidan itse olla sekoitus poliisi- ja sähköjänisäitiä.

1 vastaus

Kiitos 🙂
Mahtavaa, luulin olevani ainut poliis-äiti 😀

1 vastaus

Poliisi- ja yltiökohtelias äiti täällä! 😀

1 vastaus

En mikään tietty, olen sekaäiti varmaan. Aurinkolasit on päällä joskus pilviselläkin jos olen valvonut koko yön ja mahd itkuinen. Muodikas olen aina, en kyllä alentaakseni ketään. Se tulee minulle luonnostaan… Joskus olen puhelimen kanssa jos pienempi nukkuu jota täytyy koko ajan vahtia, isompaa siis ei enää niinkään. Joskus saatan loikkia lapsen perässä, joskus istua koko ajan penkillä. Nuo kaikki sopisivat minuun jonain päivänä. Vähän tylsiä stereotypioita ehkä valittu, tuntuu jotenkin väkinäiseltä postaukselta jos saa kritisoida.

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • #Juoksu on hidastunut mutta onneksi #metsäretket onnistuu. Luokkakokouksen merkeissä #kiikunlähde @kaukokirsikka @kukkis_11 #only #hollola

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: