Avioliiton pohjakosketuksia

Teksti

directory-466935_1280

Aion kertoa teille jotain henkilökohtaista joka ei ole minun tapaistani. Teen sen, koska koen että näistä asioista puhutaan aivan liian vähän. Ne ovat pohjakosketuksia jotka pyritään pitämään omana tietona kiillotetun ulkokuoren sisällä. Muistattehan kuitenkin, että se minkä blogista voi lukea, on vain murto-osa.

Siellä me istuimme 2m pitkällä sohvalla molemmat omissa päissämme ja kyräilimme toisiamme. Kädet puuskassa, jalat ristissä ja taisteluasemissa. Minun sanainen arkkuni oli täysi ja puolisoni tyhjä. ”Ensin pitää sammuttaa palo ja saada hiillos”, mietin kuumeisesti kenen niskaan kaadetaan 100l kylmää vettä.  Toisaalta, ei kukaan edes pala. Ei meillä ollut mitään konfiktia.

Niin. Mitään suurta konfliktia meillä ei ollut. Emme repineet silmiä toistemme päästä, perheessämme ei ollut väkivaltaa, viinaa eikä pettämistä. Me emme vain kertakaikkiaan tulleet toimeen arjen keskellä. Meitä ei huvittanut viettää aikaa yhdessä ja toisen naama oikeastaan lähinnä ärsytti.

Mikä saa vuosikausia naimisissa olleen pariskunnan jonka parisuhteessa on tunteet masentuneen lahnan tasoa, hakeutumaan pariterapiaan? Suoraankin olisi voinut laittaa lusikat jakoon. Mutta siinä se ongelma piilikin. Lusikoiden jaossa. Tai oikeastaan irtaimiston jaossa. Kumpi saisi auton? Kumpi saisi kameran? Entäs uuden sängyn? Voiko eronneena harrastaa seksiä enää yhdessä, siitä olisi surku luopua? Liian vaikeaa. Mennään terapiaan. Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Eihän elämä tietenkään näin suoraviivaista ole. Jotain pelastettavaa vielä oli ja molemmat sen tiesivät. Muutakin kuin orgasmi. Niimpä otimme yhteyttä kirkon perheasianneuvottelukeskukseen ja lähdimme sammuttamaan paloja. Tai ehkä kuitenkin syttyttämään tunteiden paloa? No ei se ihan niinkään mennyt. Emme kokeneet ensimmäisellä kerralla valaistusta, koimme vain 75minuuttia hektistä toistemme sormellaosoittelemisen riemua. Kerrankin sitä sai tehdä ihan luvan kanssa ja oikein omalla puheenvuorolla erotuomarin johdolla! Suosittelen.

Saimme pariterapiasta työkaluja kotityötaisteluihin ja opimme kommunikoimaan. Ratkoimme arkisia asioita, siivousta, riitelytapoja, pöydän pyyhkimistä ja muistelimme mihin toisissamme alunalkaen rakastuimme. Kertasimme yhteisen elämämme tähtihetkiä ja pohjakosketuksia. Pohdimme miten kaksi täysin erilaista riitelijää oppisi riitelemään rakentavasti.

Meidän parisuhteemme pelasti pariterapia. Tästä on jo aikaa, mutta kirjoitan siitä nyt koska enää se ei ole avohaava. Ei edes naarmu. Fiaskot ovat olleet meidän suhteemme koetinkiviä ja tulipalot mahdollisuuksia aloittaa alusta. Yhdessä. Sohvalla jota kumpikaan ei halunnut jakaa.

consulting-541439_1280

Kommentit

8 kommenttia
Jasmin

Kiitos <3 ihana kun teidän kommentit on näin rohkasevia! Vähän jännitti julkaista 🙂

Todella hienoa, että olette hakeneet ulkopuolelta apua avioliittoon ja eron sijasta jatkatte yhdessä. Esimerkillistä!

Jasmin

🙂 se tuntui sillähetkellä onneksi oikealta ratkaisulta

Hei
En yleensä kommentoi, mutta nyt on niin tärkeä aihe, että ihan pakko: Kiitos!

Jasmin

🙂 kiitos itsellesi

Hyvä ja rohkea juttu.

Jasmin

<3 kiitos

Hyvästä ja tärkeästä aiheesta kirjoiti! Olit tosi rohkea ja tästä saa moni varmasti esimerkkiä ja apua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä