Pikkukakkonen jäi välistä, äidit raivoavat netissä

Teksti

intermission-674178_1280

Pikkukakkonen ilmoitti yhden lähetyksen jäävän välistä tennisottelun vuoksi. Ilmoitus tapahtui facebookissa Pikkukakkosen sivuilla. Olin pudottaa silmäni lukiessani kyseisen julkaisun kommentteja. Äidit olivat raivoissaan. Hämmästyttävän moni harmitteli pettymyksen tuottamista lapsille. Vielä hämmästyttävämmän moni oli tuohtunut siitä että lapsille on muutenkin niin vähän mitään kivaa ettei tarvitsisi enää lastenohjelmistakin nipistää.

Anteeksi mitä? Tuleeko lapsille mukamas liian vähän lastenohjelmia? Television katselua ei suositella pienille lapsille ollenkaan. Ei oikeastaan isommillekkaan. Vai oletteko jostain joskus lukeneet, että lapsen on hyvä katsoa vähintään tunti päivässä televisiota? Enpä usko.

Onko se enää terveellistä jos 2-5 vuotiailla lapsilla on niin urautunut rutiini television katseluun päivittäin, että ilta menee pilalle jos pikkukakkosta ei näe? Mielestäni saattaisi olla hyvä paikka katsoa Ylen sijaan itseensä ja pohtia, voisinko tehdä jotain jotta lapseni ei olisi niin riippuvainen televisiosta?

Pikkukakkonen on Suomalaisten lasten juttu. Se tunnetaan joka perheessä ja usein sitä katsoo perheen pienemmät. Onko kuitenkaan lapsille tarpeellista järjestää arkirutiineja jotka perustuvat televisioon jos niitä ei pysty tarpeen tulleen korvaamaan enää millään lapselle mielekkäällä? Jos kerran vuodessa pikkukakkonen jää tennisottelun vuoksi katsomatta, luulisi että lapselle kelpaisi vaikkapa vanhemman kanssa pelatut lautapelit, hiekkalaatikko tai yhdessä lettujen paisto. Vai onko kyse kuitenkin aikuisen rutiinin rikkoutumisesta? Tunnin vapaahetken menetys. Kyllä minä tiedän miten tärkeitä hengähdystauot ovat. Ne ovat elintärkeitä. Mutta olen vakaasti tullut siihen tulokseen, että aikuisen hengähdystauko ei saa olla lapsen riippuvuus. Niimpä meillä Pikkukakkosta ei katsota rutiininomaisesti jatkossakaan. Sillointällöin saa riittää. ”Pakko tehdä ruokaa 5min rauhassa”-hetkiin olkoon youtuben pipsapossu.

Aivan pakko ottaa kantaa vielä edellä mainitun ilmoitusluontoisen asian kommentointiin. Lukuisia ”mitä vit*tua, tennis on pas*kaa” kommentteja, sekä muita asiattomuuksia sai Ylen työntekijät tämän vuoksi lukea. Ei mikään ihme että iso osa nykylapsista, puhumattakaan nykynuorisosta eivät osaa käytttäytyä. Käytöstavat ja itsehillintä ovat selkeästi hukassa myös synnyttäneeltä väestöltä. Lähteekö opettajille samanlainen ”kiitoskirje” kun koulussa tuotetaan lapselle pettymys ja ehkä rikotaan rutiinit esimerkiksi perumalla välitunti? Minun nähdäkseni tällaisissa traagisissa tapahtumissa kuten Pikkukakkosen poisjäänti on vanhempien tehtävä  tukea lasta tyhjyyden täyttämisessä eikä kiroilla lapsen puolesta Facebookissa.

Joskus voi vitullekkin on paikkansa. Se paikka on vaatekomero. Ei palautelaatikko.

Kommentit

2 kommenttia

Aivan loistava postaus!

Aamen tälle! Mä oon ihan sitä mieltä, ettei alle 2-vuotias tarvitse televisiota mihinkään, hetken rauhaa ruuanlaittoon tms tarvitsee äiti. Meillä ei ole vielä tarvittu televisiota ollenkaan ja en kyllä halua sitä säännölliseksi arkirutiiniksi. Liiallinen media pilaa lapsen mielikuvituksen, aiheuttaa pelkotiloja ja levottomuutta. Toivoisin, että lapsetkin opetettaisiin viihtymään leikkien avulla eikä vaan televisiolla. Tiedän, että mun mielipiteeni on kärkäs ja eroaa valtaväestöstä, mutta mä olen ihan oikeasti sitä mieltä ettei ihmiset vaivaudu ottamaan selvää median haitoista lapsen kehitykselle.

Tässä vielä mun viime syksynä kirjoittama avautuminen aiheesta: http://booberrys.blogspot.com/2014/08/natsimutsin-mediakauhut.html

Ja niistä ”palautetta” antavista aikuisista on pakko sanoa, miettivätköhän ollenkaan mitäpä sanoisi esim. työnantaja jos törmää työntekijän nimeen ja törkykommenttiin facebookissa? Uskon ja toivon, että nettietikettiä koulutettaisiin jatkossa myös aikuisille eikä vain kouluikäisille.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä