Yleinen 28.5.2015
TEKSTI Jasmin

Raskaan päätöksen onnellinen loppu

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kerroin keväällä meidän ratkaisusta luopua koirastamme (postaus tässä ). Sain valtavan palautevyöryn. Sähköpostini, blogin kommenttiboxi sekä useat facebookryhmät täyttyivät erisävyisistä viesteistä. Joku oli myös keksinyt jakaa postaukseni  koirat-ryhmään jossa ystäväni kertoi ruodittavan perheemme elämää puolisoni töitä myöten. Pakko myöntää että osa satutti. Olen paksunahkainen mutta silloin iho säröili. Ei siksi että loukkaantuisin haukkumisesta tai ottaisin niistä itseeni vaan siksi että olin järjettömän turhautunut ihmisten ymmärtämättömyydestä ja kapeakatseisuudesta. Elämä ei ole mustavalkoista. On myös harmaata ja lukuisia muita värejä. Jouduin sulkemaan useasti läppärini luukun ja käydä monet taistelut itseni kanssa jotten olisi alkanut selittelemään ratkaisuamme enempää. Kaikkihan sen tietävät että kun paskamyrsky on valloillaan, siinä ei selitykset auta. Eivätkä ne edes kuulu kenellekkään.

Nyt aikaa on kulunut jokunen kuukausi ja saan ajoittain kyselyjä, miten Iineksellä menee. Viimein tuntuu luontevalta kertoa mitä tälle asialle kuuluu ja nahkakin on kurottu takaisin umpeen.

11292625_924925530860933_100052154_n

Meillä kävi valtavan hyvä tuuri. Löysimme kaksi aivan ihanaa ihmistä joiden sydän palaa eläimille. He ottivat iineksen omakseen ja olivat valmiita rakentamaan vieraan koiran kanssa luottamusta. Alku ei ollut helppo. Iines karkaili eikä tuntunut osoittavan kiintymystä eikä roihuavia tunteita. Koira varasteli pihvit pöydiltä ja teki tuttavuutta karhunjälkien kanssa. Lähemmältä kohtaamiselta onneksi vältyttiin. Myös ennen täysin kadoksissa ollut riistavietti koki heräämisen ja kaikki metsien jäljet olivat prioriteetti numero 1. Nämä ihmiset etsivät karannutta koiraa yötä myöten rankkasateiden keskellä ja aina karkureissut päättyivät onnellisesti. En tiedä mistä niin pohjaton sitkeys voi vierasta koiraa kohtaan löytyä mutta sellainen heillä vain oli. Iineksestä tuli perheenjäsen jonka kommelluksille voi nyt jo hymyillä.

11301346_924921497528003_922205_n

Iines pääsee päivittäin paljon ulos metsälenkeille ja saa temmeltää pihalla vapaana. Se ei enää pissaile lattioille ja vaikuttaa tasapainoiselta sekä iloiselta. Iineksellä on samanrotuinen koirakaveri ja perhe panostaa koiriin tosissaan. Heillä Iines saa olla oma itsensä eikä huomiosta tarvitse kilpailla. Kontrasti siihen elämään mitä tämä koira meillä eli on valtava. En kadu tätä päätöstä hetkeäkään, vaikka ikävä on välillä korventava. Usein vieläkin olen kuulevinani olohuoneesta keittiöön kipittävät tassujen äänet ja avaan edelleen ulko-oven odottaen märkiä tervetulotoivotuksia. Vaikka päätös luopua oli kipeä ja raskas, se oli oikea. Olen nähnyt miten valtavan hyvä olla rakkaalla koirallamme nyt on ja kuinka paljon enemmän se on nyt saanut mitä me olisimme koskaan voineet antaa.

11245471_916584795028340_7969278114577606952_n

Eläimiä meidän perheeseemme ei enää tule. En halua koskaan enää joutua vastaavaan tilanteeseen minkään luomakunnan karvapalleron kanssa. Kun on kerran joutunut tekemään jotain mitä kenenkään ei pitäisi tehdä, ei sitä halua kokea toiste.  Tämä tarina päättyi hyvin. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri. Aina kannattaa harkita elämää vähintään 7v eteenpäin ennenkuin ottaa lemmikin. Mutta elämä ei myöskään välttämättä mene niinkuin suunnittelee. Tässä on myös minulle tilaisuus julkiseen kiitokseen heille joiden luokse lemmikkimme sai muuttaa ja jotka antavat Iinekselle nyt sen mihin meillä ei voimat riittäneet. Kiitos.

Kuvat ottanut Iineksen uusi omistaja

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

Se todella on joskus oikea ratkaisu 🙂




0
1 vastaus

Rakkautta rakkautta! <3




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Hyvä niiden on mutista, jotka eivät ole joutuneet elämään refluksikkolapsen kanssa. Meilläkin vauvalla refluksitauti ja kohta vuoteen ei ole tullut nukuttua.




0
1 vastaus

no niimpä! Kiitos kommentista, vertaistuki oli etenkin tuolloin elintärkeetä <3




0
1 vastaus

Ei ole suurempaa rakkautta, kuin luopua silloin, kun tietää sen olevan kaikille parasta. <3

Ei ole koirallekaan oikein jäädä perheen ulkopuolelle, kun aika ei vain yksinkertaisesti riitä. Silloin täytyy vain tehdä se vaikea päätös ja löytää nelijalkaiselle ystävälle koti jossa se saa ansaitsemansa ajan ja huomion. Vaikka se olisikin itselle sydäntäsärkevän vaikeaa on se varmasti oikea ratkaisu kaikille lopulta. <3




0
1 vastaus

<3 kiitos




0
1 vastaus

minäkin luovuin koirasta ,ehkä itsekkäistä syistä mutta sai hyvän kodin




0
1 vastaus

Se todella on joskus oikea ratkaisu 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: