Cheek tulee, oletko valmis?

Teksti

300314 048

Kaikki, aivan kaikki jotka eivät asu kellarissa, ovat varmasti kuulleet Jare ”Cheek” Tiihosen paluusta keikkalavoille. Toisten elämään palasivat sateenkaaren värit Cheekittömän harson pudottua kasvojen edestä. Osa taas koki mustan verhon laskeutuvan radiokanavien ja muiden tiedotusvälineiden ylle.

Cheek on osittain yhdistänyt ja jakanut kansan. Tuo jako-osuus näkyy parhaiten varmasti perheissä. Meillä niin, että mies jää kotiin myrtyneenä kuuntelemaan Ac/dc:tä (tai ihan mitä muuta tahansa paitsi räpppiä) ja minä suuntaan stadikalle. Myös automatkoilla syntyy avioliittoa natisuttavia riitoja. Kuunnellaanko radiorockia vai Cheekkiä? Ystäväni liitto on näiltä osin paremmassa balanssissa. Heillä lyhyillä matkoilla soi Rock ja pitkillä Cheek. Sanomattakin on selvää, että heillä reissataan paljon. Meillä myös päivittäistä keskustelua käydään siitä, opetetaanko Koiso sanomaan pattitilanteissa räyh vai Kuka muu muka? Lettujen paiston lomassa hyräillään ikuisista timanteista ja sokasta joka on irti. Paistinlastalla kalautetaan puolisoa korville joka kehtaa sanoa ”laula jotain muuta kuin Keekkiä!”. Keekki. Armottoman Jare-fanin korviin se on rasistisiakin ilmaisuja pahempi loukkaus.

Cheek jakaa mielipiteet myös ystäväpiireissä. Nelikymppiset Kaija Koota diggailevat eukot irvailevat toisille nelikymppisille jotka ottavat töistä pekkasen päästäkseen jonottamaan lippupalveluun Cheekin paluukeikan lippuja jotka myydään loppuun sekunneissa. Nuoret ensin  häpeävät ja sitten ylistävät vanhempiaan jotka vaativat päästä mukaan Cheekin keikoille. Heviväki halveksii jou-kansaa, eikä voi ymmärtää. Vain Children of Bodom on oikeaa musiikkia. Räp-taidehan ei ole edes laulua. Vokalisointia ilman rumpuja ja hevilettiä ei voi kutsua musiikiksi.

Hevikansa, Goottikansa, Rokkikansa ja kaikensortin muukin antiCheek-kansa. Halusitte tai ette, eilispäivästä eteenpäin keltaisen lehdistön uutiset otsikoivat Cheekin paluuta. Hypettävät tulevia keikkoja ja radio tulee aivan kohta soittamaan uutta sinkkua. Tiedättekö mitä? Se on aivan mahtavaa! Suomi tarvitsee juuri sensortin joukkohysteriaa ja meininkiä, että jopa ylitylsällä Ylen tv-kanavalla vilautellaan Cheekin logoa ja riemuitaan eri ikäryhmien kiinnostuksen kohteiden yhdistymisestä. Sukupolvien välinen kuilu on historiaa, Jare Henrik Tiihonen on tullut paikkaamaan sen, minkä iskelmä ja Rock aikanaan erottivat. Enää eivät teinit ja äidit joudu taistelemaan kesämökillä, soitetaanko Sillanpäätä vai SexPistolsia. Vielä kun saataisiin perheriidat tasoitettua, mutta uskon, että vuoden tauon jälkeen lempiartistimme onnistuu sulattamaan myös vastustajien sydämmet! Havaji tekee varmasti ihmeitä. Aloha, jou <3

 

 

 

Kommentit

6 kommenttia

Samaa mieltä edellisten kanssa. Inhoan Cheekiä! Olen kyllä yrittänyt kuunnella ja ymmärtää mutta eih, joka kerta myötähäpeä iskee verbaalisen lahjattomuuden ja köyhyyden takia. Ja tykkään tosiaan muuten (=oikeasta) räpistä ja hiphopista. Mutta tämä teksti oli hauskasti kirjoitettu ja nauratti, kiitos siitä! 😀

Valmis. Olen!

Kykenin lukemaan tämän vain osin, suunnattoman pakokauhusurun ja raivon kyyneleiden välistä en onneksi pystynyt jokaista lausetta tavaamaan, ja mikä tärkeintä, lopussa alkaneen K^**kkihehkutuksen onnistuin lähes kokonaan missaamaan. Sieluni on kuitenkin lopullisesti haavoittunut; voisikohan K*ekki haavat parantaa, ja kadota?

Jasmin

😀 pahoittelen, jouduin sensuroimaan viestiäsi 😀

noh ei sitä uskalla räppäriks sanoo riimien tasost johtuen. Mutta se sopii juurikin 7-14 vuotiaitten lasten kutsuille rallattelemaan 🙂 kantaa lauluissaan ottaa vaan itsestäään-

tässä räppäri suurella tunteella maailmaa syleilevällä otteella jossa on vaan siskot ja veljet eikä herra itse.

Tupac changes.

Totta! Ei räppiä. Ei todellakaan. On olemassa myös se oikea räp-kansa. Word!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä