Yleinen 18.8.2015
TEKSTI Jasmin

Nykyajan lastenohjelmat -Helvetin esikartano

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Paljon puhutaan nykyisin lasten television katselusta. Minäkin olen siitä jokusen painavan sanani virkkonut eikä minulla ole aiheesta uutta sanottavaa joten ei mennä nyt siihen. Sen sijaan mennään lastenohjelmien sisältöön.

Seuratessani sivusilmällä pikkukakkosta, viikonlopun aamulastenohjelmia ja youtuben lastenohjelmatarjontaa, en voi sanoa muuta kuin että olen järkyttynyt. Minä rakastan kehitystä ja nykyaikaa. Vanhat hyvät ajat ovat muistojen kuultamaa haparointia kohti menneisyyttä kun tulevaisuus pelottaa. Mutta lastenohjelmat ovat poikkeus.

Muistikuvani mukaan ensimmäiset merkit lastenohjelmien turmion syöksylaskusta tapahtui jo minun varhaisaikuisuudessani. Pokemonista kaikki alkoi, mutta pahempaa oli luvassa. Jos minä joskus kadotuksesta itseni löydän, siellä todennäköisesti kaikilla kanavilla pyörii Digimon. Rääkymisäänillä höystettyjä otuksia ja juoni jossa ei ole päätä eikä häntää. Yli-isoja silmiä, epäluonnollisia ilmeitä ja etäisesti ihmistä muistuttavia hahmoja.

Entäs se väkivalta. Jo parivuotiaat katsovat koukuttuneena sitä kaoottista sekamelskaa silmät hypnotisoituneina spiraaleina. Digimonia ei enää ole mutta sama meno jatkuu silti. Mäiskiminen ja pikku-ukkojen joukkotappelut eivät lauantai-aamun lastenohjelmissa haittaa mutta auta ja varjele jos jänis synnyttää tai Lumikki haukkaa myrkytettyä omenaa. Se se vasta traumatiosoi ja Ylen palauteboxi täyttyy lapsiaan suojelevien leijona-emojen vaatimuksista. Jäniksen alapää on sopimatonta lapsille, vaadimme lisää toisiaan tappavia Picahcuja.

3871224

Pokemonienkin jälkeen paljon on muuttunut. Enää hahmot eivät edes yritä muistuttaa ihmisiä. Ihmisvartaloon laitetaan tänäpäivänä suoraan ponin pää eivätkä silmät enää ole ylisuuret. Päinvastoin vähempi on parempi. Yksikin silmä riittää keltaisen ja sinisen sokerimassan loppumiseen kaupasta. Yksisilmäishysteria on valoillaan. Minä sentään joudun googlaamaan tuon ökkiäisen nimen. Tähän mennessä olen luullut että se on vain Simpsonien kaltainen aikuisten vitsi. Väärässä olin.

kyklooppi

Ja koko tekniikan muutos. Se on pahinta. En ymmärrä miten 3D-animointi on saavuttanut suosionsa. Nykyäänhän piirrettyjä ei tehdä juuri ollenkaan.Vanhat tunnelmalliset piirretyt, kuten Babar on tehty uudestaan animoimalla ja minun sieluni silmät itkevät verta. Toki 3D-animointi on nopeampaa ja halvempaa kuin piirtäminen mutta miksi lapset ovat nielleet sen? Metrin kokoisia ihmistaimiahan sanotaan viisaiksi. Jo vauvoilla on älykäs vanhan miehen katse. Missä se katse on kun televisio aukeaa ja sieltä hyppää olohuoneen täydeltä nytkähtäleviä epäluonnollisen värisiä ja töksähteleviä digi-dinosauruksia joiden silmien mykiöt liikahtelevat pelottavasti?

Nalle Puh, Muumit ja Taotao elää enää vain muistoissamme. Sekä youtubessa tietenkin. Toistaiseksi vielä me vanhemmat jaksamme uudestaan ja uudestaan ensimmäiseksi piirretyksi kaivaa sen Pikkumyyn tai Nasupeikon internetin syövereistä. Meidän pienet ihmeemme saavat kokea käsin piirrettyjen lastenohjelmien aidon taiteen. Mutta entäs kun 3D-animoitujen yksisilmäisotusten sukupolvi on vanhemmuusiässä? Muistavatko he enää muumeja? Eiköhän animointikin ole silloin jo menneen talven lumia. Joku uusi karmaiseva tapa lasten lumoamiseen varmasti keksitään jälleen. Vielä nopeampi ja vielä halvempi. Piirrettyjä tullaan muistelemaan historiallisina talvisota-aikaisina kurjuuksien maksimointeina. ”Minun lapsuudessani kuunneltiin C-kasetteja ja katsottiin lasteohjelmia jotka on piirretty kynällä!”

Jottei tämä nyt menisi tragedisen paatoksen puolelle, on todettava että joitain harvoja ihan hellyyttäviä lastenohjelmia on onnistuttu tällä vuosituhannellakin tekemään. Late Lammas, säilytät hataran uskoni tulevaisuuteen.

Kehitys. Minä vetoan sinuun. Ota takapakkia.

Jälkikäteen lisäys: Yle esittää muumien uusintoja säännöllisesti edelleen ja se on yleareenan katsotuimpia ohjelmia. Pystyvätkö kuitenkaan uusinnat kannattelemaan vanhoja hyviä aikoja?

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

Nyt täytyy esittää eriävä mielipide :D. Rakastan Kaapoa, Ryhmä hau:ta, Kaupungin Sankareita, Touhukkaita ja esim. Tiketi Tok:ia, Late Lampaasta puhumattakaan! Ja niin myös hieman alle 3-vuotiaani. Em. ohjelmissa puhutaan hyvää ja monipuolista suomen kieltä. Lapseni on oppinut paljon sanoja, joita kukaan lähipiiristämme ei edes tajuaisi käyttää. Ohjelmat ovat myös harmittomia, niissä ei tapahdu mitään pelottavaa. Touhukkaiden idea saada lapset liikkeelle on myös mielestäni lähes nerokas. 80-luvun lastenohjelmat olivat aika pelottavia. Itse itkin ainakin silmät päästäni monien disney-klassikoiden kohdalla esim. Dumbon kohdalla ja muumeista näin painajaisia (hattiwatit ja mörkö :D). Em. ohjemia en näyttäisi kovin pienelle, en varmaan alle 4-5 -vuotiaalle. Muumit menevät itseasiassa jännissä kohdiss poikani omasta toimesta pois päältä ja ollaan todettukin, että näitä ei vielä katsella. Täytyy vielä mainita että jopa 60-vuotias äitini ihasteli erityisesti Kaapoa ja Ryhmä Hau:ta: Loistavaa kielenkäyttöä ja niin harmittomia, paljon kivempia nämä nykyajan kuin sinun lapsuuden ohjemat :D. Tämä on jo aika paljon sanottu ”kaikki oli ennen paremmin” -äidiltäni :D. Pokemonit ym. on sitten tietenkin asia erikseen, mutta nykyään löytyy hyviäkin ohjemia, alle kouluikäisille sopivia, 80-luvun ohjelmista en sen sijaan juuri mitään kovin pienille näyttäisi, meidän herkkispojalle en varmaan vielä moneen vuoteen :D.




0
1 vastaus

Samaa mieltä! Ihan järkyttävää kuraa tulee telkkarista. Meillä on muumijaksoja koneella ja mini kattoo niitä,eikä örkkimönkiäisiä telkkarista :). Muumit on ihania <3




0
1 vastaus

niimpä! Muumeja jaksaa katsoa itsekkin 😀




0
1 vastaus

Kannattaa katsoa noita alkuperäisiä Pokemoneja, puhut aivan läpiä päähän nyt! Ne ovat aivan eri tavaraa kuin nykyaikana. Sama Digimonissa, 25 ensimmäistä jaksoa dubattu kieli poskella, mutta tämän jälkeen sarja muuttuu huikean hyväksi! Onpa vielä keskitasoa jännempi ja opettavaisempi. Juontakin löytyy mukavasti. Et tajua lastenohjelmista yhtään mitään.




0
1 vastaus

Itseasiassa olen katsonut pokemonista aikanaan useammankin kauden enkä pidä sitä millään tasolla hyvänä enkä piirrettyjen veroisena. Olisiko makuasia?




0
1 vastaus

Meillä kehitys toi mukanaan kaukosäätimen. Sellaista ei lapsuutenikodissa vielä ollut, vaan television käynnistys ja kanavan vaihto tapahtuivat televisiota koskettamalla.
Se kaukosäädin. Sitä me säilytämme kirjahyllyn päällä. Ei pääse kaksi uotias avaamaan televisiota, ei valitsemaan väärää ohjelmaa.
Valta sinne, minne valta kuuluu eli tässä tapauksessa vanhemmille. Töllö kiinni, jos tarjonta ei miellytä. Ja muutenkin. Nykyisessä ruututulvassa on varaa valita. Meillä valinta on usein se yksivärinen tumman harmaa. Ja äänetön.




0
1 vastaus

Olet oikeassa ja tuota valtaa meillä myös sovelletaan. Mielestäni tarjonta on silti onneton. Ainoat ohjelmat joita lapselle viitsii näyttää silloin kun lastenohjelmia katsellaan, löytyy youtubesta. Ei kirjoitus ole kannanotto siihen että lapset JOUTUVAT katsomaan huonoja ohjelmia vaan siihen että niitä lapsille tyrkyetään ja ajat ovat muuttuneet.




0
1 vastaus

Itsehän olen ratkaissut tämän ongelman keräämällä dvd-hyllyyni kaikki Disney-klassikot ja muumit, ja seuraavaksi aion laajentaa kokoelmaani Olipa kerran- sekä Maa aikojen alussa -sarjoilla. Joten jos joskus tähän huusholliin tulee pieniä ihmisiä, niin niillä on ainakin nämä puitteet jo kunnossa. 😉




0
1 vastaus

Nyt täytyy esittää eriävä mielipide :D. Rakastan Kaapoa, Ryhmä hau:ta, Kaupungin Sankareita, Touhukkaita ja esim. Tiketi Tok:ia, Late Lampaasta puhumattakaan! Ja niin myös hieman alle 3-vuotiaani. Em. ohjelmissa puhutaan hyvää ja monipuolista suomen kieltä. Lapseni on oppinut paljon sanoja, joita kukaan lähipiiristämme ei edes tajuaisi käyttää. Ohjelmat ovat myös harmittomia, niissä ei tapahdu mitään pelottavaa. Touhukkaiden idea saada lapset liikkeelle on myös mielestäni lähes nerokas. 80-luvun lastenohjelmat olivat aika pelottavia. Itse itkin ainakin silmät päästäni monien disney-klassikoiden kohdalla esim. Dumbon kohdalla ja muumeista näin painajaisia (hattiwatit ja mörkö :D). Em. ohjemia en näyttäisi kovin pienelle, en varmaan alle 4-5 -vuotiaalle. Muumit menevät itseasiassa jännissä kohdiss poikani omasta toimesta pois päältä ja ollaan todettukin, että näitä ei vielä katsella. Täytyy vielä mainita että jopa 60-vuotias äitini ihasteli erityisesti Kaapoa ja Ryhmä Hau:ta: Loistavaa kielenkäyttöä ja niin harmittomia, paljon kivempia nämä nykyajan kuin sinun lapsuuden ohjemat :D. Tämä on jo aika paljon sanottu ”kaikki oli ennen paremmin” -äidiltäni :D. Pokemonit ym. on sitten tietenkin asia erikseen, mutta nykyään löytyy hyviäkin ohjemia, alle kouluikäisille sopivia, 80-luvun ohjelmista en sen sijaan juuri mitään kovin pienille näyttäisi, meidän herkkispojalle en varmaan vielä moneen vuoteen :D.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Nyt arvotaan huikea yksisarvisreppu! Tykkää kuvasta ja halutessasi tägää joku joka ei uskoisi, että tämän valmistuksessa on käytetty kierrätettyjä muovipulloja :D
Repussa runsaasti taskuja, se on ergonominen  ja valtavan hyvillä säädöillä varustettu. Meidän ehdoton hitti. #affenzahn #kiddex_suomi #Retkeily #yksisarvinen #arvonta #koulureppu #tarhareppu #kerhoreppu #kierrätys

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: