Yleinen 6.9.2015
TEKSTI Jasmin

Ei heikkohermoisille! ( sopii kaikenikäisille)

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

warning-843608_1280

Aamukahvi, syksyinen aamuaurinko ja takapiha. Niin minä aamuni useimmiten aloitan. Hetki ennenkuin puoliso lähtee omiin töihinsä. Se on omistettu vain minulle. Selaan läpi sähköpostin, muutaman lemppariblogin ja Twitterin. Kun tärkeimmät on hoidettu, siirryn siihen rentouttavimpaan osioon. Facebookkiin. Tuo ihmisten kuulumisten luvattu kaupunki. Sosiaalinen media joka on peitonnut alleen postikortit, tekstiviestit sekä puhelut ja seksin. Viihdettä, kuulumisväylä ja keskusteluryhmä. Minä rakastan Faceookkia. Ei. Minä rakastin facebookkia.

Jotain on muuttunut. Facebookista on tullut raskas. Siitä on ymmärrettävästi kasvanut ihmisten sanainen arkku, väylä ilmaista ajatuksia, mielipiteitä ja tunteita. Se väsyttää minua. En pidä uutisten lukemisesta. Selaan Iltalehden etusivut nopeasti läpi ja klikkaan auki ajankohtaisimmat, ehkä politiikkaa koskevat julkaisut jotka kiinnostavat minua. Sensijaan kaikki onnettomuusuutiset, tragediat ja surulliset jutut olen lapsen syntymän myötä jättänyt välistä. En vain kertakaikkiaan kestä niitä. Vaikkei ehkä uskoisi, olen sisimmissäni myötätuntoinen ja empaattinen. En halua aloittaa aamuani itkemällä. Ajan mittaan olen kuitenkin huomannut uutisotsikoiden tunkeutuvan Faceookin feediin. ”3-vuotias hukkui kaivoon” -jakaa joku. ”15v kuoli mopokolarissa” -linkkaa toinen. ”Kaksoset kuolivat kohtuun, katso kuvasarja” -hyppää silmille jostakin rakosesta. Viimekeväänä ystäväni oli jakanut linkin yhteydessä kuvan kuolleesta vauvasta.

Saatan olla nyt hieman epäkohtelias mutta en voi käsittää miksi ihmiset linkkailevat uutisia facebookkiin. Kuvittelevatko he että kanssaeläjät eivät mahdollisesti lue lehtiä? Ja jos eivät luekkaan, sille todennäköisesti on joku syy. Facebookista on tullut maallikkojen uutistoimisto. En halua olla ilkeä. En vain ymmärrä. Onko se tapa purkaa järkytystä? Halu herättää keskustelua? Olenko ainut ikävien uutisten välttelijä, jota harmittaa ettei niitä pääse pakoon missään?

Tämän asian kanssa vielä pystyn elämään. Mutta raadot. Niitä minä en kestä. Kaverilistallani on useita eläinaktivisteja. Eräänä aamuna uutisvirrassani oli 4 eri kuolleen eläimen kuvaa. Meni maku koko eläinsuojeluun. En näe mitään syytä, miksi facebookissa pitäisi herätellä ihmisiä jakelemalla raadeltujen sorsien ja teurastettujen kanien kuvia. Jos välttämättä haluaa tämmöisiä ihmisille näyttää, ne voisi linkata erillisinä linkkeinä. Jokainen saisi itse päättää haluaako katsella järkyttäviä kuvia vai ei.

Erilaisia K-18 materiaaleja uutisvirrassani pyörii lisääntyvissä määrin. Kammottavia videoita joissa lapsia pahoinpidellään tai Lähi-idän uutisvideoita joissa on ihmisiä ruumisarkuissa. Näen herkästi painajaisia enkä minä halua katsoa sellaista materiaalia. Usein ne lähtevät vieläpä pyörimään ilman että tarvitsee painaa play. Elokuvissa ja televisio-ohjelmissa on sisältövaroitukset. Somessa mikään ei varoita mistään. Verisiä kuvia aikuisista ja lapsista jotka makaavat sairaalavuoteissa tai kaduilla silppuna. Pointtina varoittaa autoilun tai tramboliinin vaaroista. Miksi ihmisille ei enää riitä käyttöohjeiden varoitustekstit? Kaikki raadollisuus sekä luihin ja ytimiin menevä pahuus pääsee verkkokalvojen kautta ihonalle ihan vain avaamalla kännykän.

Minä ymmärrän tämän ilmiön. Ihmiset haluavat ravistella toisiaan. Se on aivan oikein. Maailman on kammottava paikka ja moni on siitä autuaan tietämätön. En kuitenkaan itse halua tulla herätetyksi järkyttävällä kuvamateriaalilla ystävien kuulumisten ja lasten kuvien lomassa. Olen systemaattisesti alkanut piilottamaan kavereiden julkaisut jotka jakavat mieltäni järkyttävää materiaalia ilman sisältövaroitusta. Jokaisella on oikeus itse valita kapasiteettikykynsä reunat. Jopa verkkouutisissa on varoitus etukäteen jos sisältö voi järkyttää herkempiä. Tätä samaa voisi soveltaa myös Facebookissa.

Rakkaat kanssaeläjät. Ennenkuin jaatte mahdollisesti järkyttävää sisältöä, miettikää miksi sen teette. Pohtikaa, voiko se oikeasti aiheuttaa toisille vain pahoinvointia ja mitä hyötyä siitä mahdollisesti on. Jos tulette siihen tulokseen, että haluatte kuitenkin sydämmellänne olevan myyränraadon tai lähi-idän ruumisarkun sisällön jakaa, laittakaa ennakkovaroitus. Antakaa ihmisten itse päättää mitä he kestävät. Koskettavien tai järkyttävien tekstien lukemisen voi jättää kesken jos alkaa ahdistamaan. Veriset ja traagiset kuvat sensijaan eivät poistu mielestä ikinä.  On vähintäänkin kohteliasta kysyä ”haluatko nähdä”. Jos alkaisimme jakelemaan toistemme postilaatikkoihin lippulappusia eläin/ihmisvainajista tai kuvia joissa on abortoituja sikiöitä ämpärissä, saisimme syytteen kotirauhan häirinnästä. Missä on somerauha?

Miltä teistä karmeat facepäivitykset tuntuvat? Luetko mielummin feedissäsi kammottavia uutisia maailmalta vai kaverilistasi Farmwille tuloksia? (Tiedän, vaikea valinta)

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (12)

Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja olenkin poistanut fb kavereista tai jättänyt seuraamatta jotka päivittäin laittavat tai jakavat jotakin mitä minun herkkäpuoleni ei jaksa aamusta iltaan katsella.




0
1 vastaus

Kiitos tästä! Herättävää ja silmiä avaavaa tekstiä! Jollain tasolla olen kyllä ollut tästä tietoinen, mutta tekstisi herätti kunnolla. Laitan korvan taakse ja olen jatkossa varovaisempi siinä, mitä laitan jakoon facebookissa 🙂




0
1 vastaus

Kiitos itsellesi 🙂 Kiva jos herätti ajatuksia!




0
1 vastaus

Samaa pohdin itsekin omassa blogissani pari päivää sitten. Lasten myötä en kestä enää lukea, enkä etenkään nähdä kuvia kuolleista lapsista. Some kuitenkin vyörytti silmilleni kuolleen pojan Turkin rannikolla. Sumennetun kuvan katsominen oli jo ollut raskasta, mutta tuo sumentamaton saa voimaan pahoin. Verkkolehdet sentään varoittaat rankasta sisällöstä – some ei.




0
1 vastaus

Jep. Myös se kuva on piiruntarkasti minunkin mielessäni. Eikä olisi tarvinut olla. Lapsen kuolema on hirveä asia vaikkei sitä kuvin todistettaisikaan




0
1 vastaus

Erinomainen kirjoitus ja olen 100 % samaa mieltä!

Kirjoitin kerran erään henkilön FB-seinälle, että en halua nähdä ikäviä kuvia ja minut leimattiin heikkohermoiseksi ja väitettiin, että haluan paeta todellisuutta. Että minun on vaan ymmärrettävä, että maailmassa tapahtuu ikäviä asioita. No siis daa, ymmärrän kyllä ilman noita kuviakin, mutta olen niin herkkä, että jotkut kuvat ja videot ovat porautuneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Ihan harmittaa, että olen joutunut näkemään kaikkia kauheuksia, joita en olisi halunnut nähdä. Olen sen tyyppinen, että ymmärrän kyllä ihmisten ja eläinten kärsimykset, en tarvitse siihen erityistä herättelyä ja monet asiat jää vaivaamaan mua ihan liikaa enkä saa niitä mielestä.

Mun täytyy nyt tunnustaa, että olen jotenkin ihan uupunut viime aikojen keskustelusta (en edes jaksa mainita aihetta!) ja kaikesta someraivoamisesta ja negatiivisuudesta ja mietin ihan oikeasti sometaukoa. Tuntuu, että oma energia suuntautuu jatkuvasti somen ja netin kautta ihan vääriin asioihin. Kun liityin instaan, niin ryhdyin seuraamaan kaikkia ”hippi”juttuja eli niitä, jotka julkaisee voimaannuttavia kuvia ja mietelauseita 🙂

P.S. Joskus haluan elää kuplassa ja paeta todellisuutta 🙂




0
1 vastaus

Ompas ikvästi vastattu sulle toi ettet muka haluais nähä todellisuutta! Ai kauhea miten mä raivostuisin jos mulle sanottaisi noin.
Ei todellisuuden ymmärrys todellakaan vaadi silmiin piirrettyjä hirveitä kuvia jotka tulee uniin.
Ihan loistava idea toi insta tosta voimaannuttavist aatoksista! Mulla on insta mut en oo oikein käyttänyt sitä kovin paljoa mutta nythän mä alan käyttämään sitä juuri tuohon tarkoitukseen 😀 kiitos tuhannesti vinkistä!




0
1 vastaus

Samaa mieltä kanssasi. Minäkään en nykyään lue juurikaan iltasanomia tms niiden surullisen uutisten vuoksi. Ja minulla myös herkästi tulee uniin kaikki kauheudet. Parempi kun keskittyy olemassa olevIin ihaniin ja hyviin asioihin.:)




0
1 vastaus

Hyvä etten oo ainut! 🙂




0
1 vastaus

Ei facebooktiliä, ei facebookhuolia!
Niin yksinkertaista!




0
1 vastaus

Niin se on totta, mutta harmi olisi menettää ne sosiaaliset suhteet mitä sitä kautta ylläpidän




0
1 vastaus

Täyttä asiaa!

Viime viikolla jouduin kirjoittamaan itsekin omaan Facebookiini pyynnön, että voisiko ihmiset jatkossa blokata minut pois sellaisista Facebook-päivityksistä, joissa on kuolleita lapsia, kuolleita aikuisia tai kuolleita eläimiä. Minä koen, että omassa elämässäni on juuri nyt ihan tarpeeksi tekemistä (uhmaikää, syksyä, pimeyttä jne.), en halua pällistellä ruumita enkä väkivaltaa nyt missään muodossa. Olen valinnut, etten lue iltapäivälehtiä mutta sitä en tosiaan pysty valitsemaan, että Facebook-virrassani jaetaan kuvia kuolleista lapsista. Tai muuta hyvin, hyvin ikävää.

Tietääkseni kukaan ystävistäni ei ottanut asiaa nokkiinsa vaa päinvastoin, huomasin muutaman ystäväni rohkaistuneen ja pyytäneen ihan samaa. Eli ei, ei me olla ajatuksinemme yksin.




0
1 vastaus

Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja olenkin poistanut fb kavereista tai jättänyt seuraamatta jotka päivittäin laittavat tai jakavat jotakin mitä minun herkkäpuoleni ei jaksa aamusta iltaan katsella.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • #PerheKauko nauttii jäätelöstä ilman nukkumaanmenoaikaa #Lahti #satamanmakasiini #kesä #vegan #perhe #loma #Yrittäjäelämää #yrittäjäperhe #

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: