Yleinen 12.9.2015
TEKSTI Jasmin

Oletko kyttääjä-äiti?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

angry-woman

Minä olen totaalisen kypsynyt. Jälleen kerran. Tälläerää olen kuitenkin ylikypsähtänyt pikkuhiljaa. Äidin on hoidettava arki eikä ole aikaa mätääntyä pystyyn, joten jotain on tehtävä.

Eräässä Facebookin keskusteluryhmässä eräs äiti ihmetteli miksi niin monella lapsella on rattaissa väärä asento. Eivätkö vanhemmat välitä lapsen jaloista ja laiskuuttaan jättävät jalkatuen laskematta alas? Toisessa ryhmässä joku oli laittanut avautumisen siitä, miten hänen mielestään hiekkalaatikolla jollain lapsella oli liian ohut pipo. Yksi taas ihmetteli tuohtuneena miksi näki ainakin 6 vuotiaan näköisen lapsen rattaissa menossa ilmaiseksi bussilla.

Ovatko äidit oikeasti olleet aina samanlaisia haukkoja? Ovatko he kautta aikojen kytänneet toisiansa silmä tarkkana etsien virheitä ja mitättömiä epäonnistumisia? Someko todistaa tämän järjettömän omaa ylemmyyttä korostavan ajattelutavan olevan olemassa, aiemmin se vain on ollut piilossa? Vai onko nykyajan erilaiset talouskriisit, irtisanomiset, työelämän jatkuva kilpailu, ulkonäköpaineet ja riittämättömyys muilla elämän kovenevilla osa-alueilla saanut naiset tekemään äitiydestä jotain tavoitteellisesti arvostettavaa? Asian jonka voi aina tehdä paremmin, tunnollisemmin ja tuloksellisimmin.

Kyllä minä itsekkin sorrun joskus mielessäni kummastelemaan miksi kaupassa äiti ei pyyhi lapsen nenää vaikka räkä valuu kitalakeen asti. Yritän kuitenkin nopeasti palauttaa mieleeni vastaavia tilanteita omasta elämästäni. Vaikka sen, kun nenäliinat olivat kotona enkä raaskinut pyyhkiä tyttäreni nenää uuden takkini hihaan. Matkalla vessaan aika moni varmasti näki nilkkoihin asti vuotavan räkäpeikkoni ja tietämättä että olimme menossa hakemaan paperia, ajatteli minusta samoin; ”miksei tuo pyyhi lapsensa nenää”.

Ymmärrämmekö me äidit, että nakerramme pohjaa omalta riittävyydeltämme luodessamme arvioivia katseita toisiin vanhempiin? Kun kirjoitamme Facebookkiin kummastelevia ja piilosyyllistäviä viestejä toisten toiminnasta ”kunhan ihmettelen” -tyylillä, otamme sen riskin että jonain kauniina päivänä voimme lukea etusivulta omista leikkipuisto tai kauppareissuistamme. Me itse luomme ilmapiirin jossa syyllistetään tuomitaan ja kytätään. Nykymaailmassa ei enää ole naapurin aidan takana kytiksellä olevaa eukkoa. Lapsiperheiden naapurin noidat ovat jokapuolella some kädessä roikkuvat toiset äidit joiden valvova silmä tarkkailee millainen äiti sinä olet. Lehdet pursuavat uutisia turhista lastensuojeluilmoituksista, sillä nykyään sosiaalityöntekijät voi saada ovelleen ihan vain viemällä nukkuvan vauvan mukanaan kuntosalille. Kenellekkään muulle kuin toiselle äidille, ei tulisi mieleenkään tehdä moista kiusaa.

Monelle äitiys on suoritus. Eikä sitä suinkaan suoriteta lapsen vuoksi. Ei lapsi kaipaa suorituksia, jokainenhan sen tietää. Mutta säilyttääkseen hyväksynnän ja omanarvontunnon, eivät virheet saa näkyä ulospäin. Facebook kostaa autoon jääneet lapaset. Ja jos ei Facebook niin vähintään hyytävät katseet.

Ravintolassa lapseni paidalle tippui ketsuppia. Harmittelin varapaidan puuttumista. Hävetti mennä lounaan jälkeen kauppaan. Entäs jos joku ajattelee, etten hoida lastani kun hänellä on likainen paita? Naurettava ajatus. Blogit, lehdet äitiryhmät ja leikkipuistojen puolihuolimattomat kommentit ovat saaneet minut vainoharhaiseksi. Enkä ole ainoa. Siihen on tultava loppu. Äitiys ei ole suoritus. Se ei ole kilpailu. Lapsi ei ole egon jatke. Me tiedämme sen. Miksi silti mietimme mitä muut ajattelevat? Ja ennenkaikkea, miksi ajattelemme itse?

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

<3 kiitti




0
1 vastaus

Hieno postaus. Jälleen kerran.




0
1 vastaus

voi kiitos <3




0
1 vastaus

Just näin hyvä kirjoitus kiitos siitä




0
1 vastaus

😀 kiitos itsellesi, kiva lukea positiivista palautetta 🙂




0
1 vastaus

Hyvä teksti!




0
1 vastaus

<3 kiitti




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: