Yleinen 16.9.2015
TEKSTI Jasmin

Sisäleikkipuisto=terveysriski

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Meille kotiutui viimeviikolla adenovirus. Kaamea tauti. Kuumetta, oksentamista, virusnäppylöitä ja silmätulehdus. Sairastumista edelsi käynti sisäleikkipuistossa. Minä vihaan sisäleikkipuistoja. Nehän ovat tunnettuja pöpöpesiä joista kuulemani mukaan vain harva lapsi jatkaa viikkoaan ilman vatsatautia tai flunssaa. Siispä olen kieltäytynyt tähän asti astumasta jalallanikaan kyseisiin infektiokeskittymiin.

Keskustelupalstoja lukiessani olen pohtinut, miksi juuri näissä paikoissa virukset leviävät kuin kulovalkea. Onko syy puutteellisessa siivouksessa? Sipilän paasaamat kovat ajat verottavat varmasti siivoavan henkilökunnan määrää. Jatkossa vielä enemmän, jos heiltäkin riistetään pyhälisät. Joidenkin olen kuullut valittavan sisäleikkipuistojen siivottomuudesta esimerkiksi liukumäkien ulkopintojen pölyisyydestä päätellen. Mutta toisaalta, eikai missään oikeasti päivittäin kuurata kaikkia mahdollisia pintoja? Eihän vatsatauti sitäpaitsi edes pölystä tartu. Hysteria sikseen ja järki käteen.

Sisäleikkipuistot ovat suuri riemun aihe lapsille. Monilapsinen perhe ei välttämättä sijoita 9e/lapsi kovin usein tähän hupiin. Niimpä kun lauantaiksi on luvattu käynti Hoplopissa, sinne myös mennään. Vaikka vähän olisi räkä poskella tai vasta edellispäivänä vatsatauti selätetty. Karvasta pettymystä ei lapsille kovin heppoisesti tuoteta. Tämän lisäksi kaikille vanhemmille räkä ei merkitse niin paljoa. Se on vain räkää ja lapset nyt vain ovat limaisia. Paikka jossa kymmenet tenavat temmeltävät nenu roiskuen ympäriinsä on taas maailman otollisin paikka napata tauti jos toinenkin itselleen. Kaksi tuntia liukumäkien lähmimistä käsillä jotka ovat käyneet sieraimissa ja olisi lähes ihme jos säästyisi basilleilta. Suurissa massoissa seassa on aina joku vähän kipeä kokoajan.

Olen ärsyyntynyt. En toki sisäleikkipuistoon johon menimme. Olen ärsyyntynyt itseeni. Näin karmea pöpö ei ollut sen kahden tunnin riemun arvoinen muutenkin korvakierteiselle lapselle. Joku neropatti tietenkin ajattelee juuri nyt, että tauti olisi voinut tulla mistä tahansa, esimerkiksi kauppakeskuksen hissin nappulasta. Mutta minä haluan löytää syyllisen, oli se sitten oikea tai ei. Ihmisluonnolla on taipumus etsiä kaikelle selitykset, ihan pienillekkin asioille. Silloin ne ovat hieman enemmän omassa hallinnassa. Ja ainakin voin sanoa jälkiviisaana olleeni oikeassa ”2h sisäleikkipuistossa=2 viikkoa sairaana.” Mikään ei tuota suurempaa lohtua 40 asteen kuumeessa kuin Burana ja ”Mitäs minä sanoin”.

Tuliko adenovirus sisäleikkipuistosta, taivas sen yksin tietää. Mutta tuli tai ei, muistutan kaikkia näin infektioaikaan pesemään ja desinfioimaan käsiä. Omia ja lapsen. Ei se välttämättä mitään estä mutta pienentää riskiä. Kipeiden lapsien viemisestä julkisiin leikkitiloihin on saarnattu tarpeeksi, eikä se auta mitään. Joku vie silti. Joten säästän itseni ja teidät siltä monologilta jonka aiheesta saisi aikaiseksi.

20150908_171830

Ainiin. On minua ajatuksessa sisäleikkipuistoista  hieman ahdistanut myös nuo karseat putket joista näyttää loppuvan happi ja jonne takapuoleni jää jumiin jos minun täytyy noutaa kauhusta jäykistynyt lapseni sieltä. Mutta se on sivuseikka. Ulkoleikit ja uimahallit kunniaan!

 

Oikein hyvää pöpökautta rakkaat lukijat!

Ps: Nyt on liikkeelllä kamalasti myös enteroa. Meidän enterokokemukset löytyvät täältä.

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

Mä oon täsmälleen samoilla linjoilla ton kyläilyn suhteen. En voi ymmärtää välinpitämättömyyttä tuossa asiassa.

1 vastaus

Mä kammoan sisäleikkipuistoja ja uimahalleja/kylpylöitä. Juurikin samasta syystä. Mulle nuhainen lapsi (ilman kuumetta) on sairas, eikä täten tyyliin ”tule vaan meille kylään ilomielin”. Me ei sairaana kyläillä, tai jos ollaan menossa niin soitan ja kerron, et meillä on tyyliin korvatulehdus mihin saatu viime viikolla lääkkeet, että mitä ootte mieltä tullaanko lainkaan.

Tiedän olevani hysteerinen käsien pesijä ja käsidesin käyttäjä, mutta on siitä yleensä ollut apuakin.

1 vastaus

Mä oon täsmälleen samoilla linjoilla ton kyläilyn suhteen. En voi ymmärtää välinpitämättömyyttä tuossa asiassa.

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • #Irti oravanpyörästä. Vuosi irtisanoutumisesta. Blogissa juttua siitä, millaista arki on nyt, mitä se on meille maksanut ja pohdintaa, olenko minä puolisoni varjo. #perhekauko #kaukomedia #Yrittäjäelämää #yrittäjäperhe #lounas #elämältäkaikensain #onni

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: