Yleinen 23.9.2015
TEKSTI Jasmin

Pitkän liiton salaisuus?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Meillä on puolisoni kanssa takana 8 yhteistä vuotta aviossa. Voiko sitä jo nimittää pitkäksi liitoksi? En tiedä. Mutta koko aikuisikäni olen hänen kanssaan jakanut ja se aika tuntuu erittäin pitkältä. Me olemme jakaneet yhdessä elämämme valtavine riemuineen ja syvine suruineen. On ollut aikoja kun ongelmat ovat tuntuneet kaatavan meidät, eikä suinkaan samaan lakoon. On oltu myrskyn silmässä ja tornadon vieressä tukka hulmuten. Tummien värien lisäksi liittoamme on vahvistanut värikartallinen muita sävyjä. Jokaisella niistä on ollut oma merkityksensä. Pitkään liittoon kuuluu luonnollisesti itku ja nauru. Tärisyttävä raivokin. Käsinkosketeltava intohimo ja ne hetket kun toivoisi voivansa pukea päälleen siveysvyön. Kaikki se on elettyä ja elettävää elämää.

suhe

Mikä sitten on pitkän liiton salaisuus? Helvetin kova työ.

Toisen kunnioitus, arvostus ja intohimon ylläpitäminen on usein kaunista sanahelinää. Kyllähän meistä suurin osa ihmisiä kunnoittaa ja varsinkin puolisoaan arvostaa. Mutta jos niiden eteen ei tee mitään, ei millään ole mitään merkitystä. Se että arvostaa, ei riitä jos sitä ei osoita. Kunnioitus menettää merkityksensä jos epäkunnioittavan riidan jälkeen on unohdettu pyytää anteeksi. Intohimo ei useimmiten löydy pornokaupasta vaan keittiön pöydän äärestä. Painotan sanaa äärestä. Ei päältä. Tai no, kyllä sekin intohimoon kuuluu mutta sieltä on turha etsiä ensimmäisenä.

Minä sanoisin, että pitkässä liitossa on kokoajan työskenneltävä sen eteen, että säilyttää oman kunnioituksena ja arvostuksensa puolisonsa silmissä. Ja sen voi saavuttaa vain tekemällä se itse ensin. Jos toinen vihaa pyykkäystä, voisiko olla parempi, että vihaaja-osapuoli saa pysyä poissa kylppäristä arvostaen sitä että joku toinen hoitaa sen? Toinen osapuoli taas voi arvostaa jotain muuta mitä puoliso tekee ja pitää sitä samanarvoisena jonkin kotityön kanssa. Jos molemmat arvostavat toisen osuutta arjen hoidossa, voivat kotityötkin muuttua mielekkäämmäksi sen näkökulmasta kuka ne hoitaa. Itsensä voi pitää arvostettavana miettimällä miten toista kohtelee ja jos siinä on korjattavaa, täytyy kohdella paremmin. Arvostamiseen vaaditaan lisäksi sanoja. Sen kuuleminen on tärkeää. Mitä hyötyä on arvostaa jos toinen ei sitä tiedä? Joskus arvostaminen on rankkaa. Varsinkin jos tuntuu että liitto ei ole arjen suhteen balanssissa. Mutta osa arvostusta on laittaa se balanssiin. Se on juuri sitä kovaa työtä.

Entäs sitten kunnioitus? Riitatilanteissa sitä on turha etsiä. Ainakaan meidän riidoissa ei ole kunnioituksen häivääkään. Kaikki kunnia siis niille jotka sen osaavat rakentavasti tehdä. Toista ei kunnoita mykkäkoulu, ei niskojen nakkeleminen eikä huutaminen. Haukkumisesta puhumattakaan. Se taas kuinka riidat hoidetaan loppuun kertoo kunnioituksesta. Tai sen puutteesta. Jos kaikki loukkaukset ja erimielisyydet vain jätetään odottamaan seuraavaa riitaa, ei ole kovin kunnioitettu olo. Eikä arvostettu. Ystäväni sanoo aina, ettei aurinko saisi laskea riidan yli. Nukkumaan ei mennä ennenkuin on sovittu. Sekin on rankkaa duunia. Varsinkin jos aamulla on aikainen herätys. Jokainen meistä on sen arvoinen että ansaitsee anteeksipyynnön ja etenkin anteeksiannon. Kuinka antaa anteeksi kun sydänjuuriaan myöten vituttaa, oli toinen kuinka pahoillaan tahansa? Se on se osuus työstä joka on tehtävä itsensä kanssa.

Kun nämä kaksi on kunnossa, tulee intohimo. Joskus senkin eteen on paiskittava hommia, varsinkin kun väsyttää, päätä särkee ja tiskit on tiskaamatta. Jos toinen arvostaa toista ja antaa vaikkei aina huvita, saattaa aiheuttaa sen, että toinen ensikerralla kunnioittaa päänsärkyä eikä edes yritä. Tai vaihtoehtoisesti ei loukkaannu vaikka ei saisikaan. Pitkässä liitossa useimmiten opitaan lukemaan toisen mielialoja ja fiiliksiä. Arvostusta ja kunnioitusta tarvitaan, ettei ajauduta katkeraan pihtaamisen kierteeseen. Ja mitä siihen keittiön pöytään tulee, ei se tilannetta ainakaan pahenna. Ainiin, fiilisten lukemisen suhteenkin kannattaa olla varovainen. Tämän opin viimeviikolla kun puolisoni tuohtuneena kysyi, miten en ymmärtänyt että hänen senhetkinen ”ei” tarkottikin ”kyllä” ja minun olisi pitänyt lukea se hänen ilmeestään. Eikä se edes liittynyt keittiönpöytään mutta pöydän ääreen olisi ollut syytä istua.

Jokaisen pitkässä liitossa on omat salaisuutensa. Nämä ovat meidän liittomme kannattimet ja koetinkivet. Sen lisäksi päätös rakastaa kantaa kaiken. Silloinkin kun ei tunnu siltä. Rakkaus on päätös, ei tunne. Senhän me kaikki tiedämme. Joskus se suurin työ on muistaa se.

Ps: joskus myös pariterapiasta voi olla hyötyä. Meidän kokemuksiamme täällä

suhe3

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (10)

Juu jossain olen tainnut mainita että isäni on Afrikasta 🙂




0
1 vastaus

Ihana postaus, onnea teille 🙂




0
1 vastaus

kiitti <3




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Minusta avioliitto on ollut pitkä, kun se on kestänyt luokkaa neljännesvuosisadan. Mutta viisaita ajatuksia silti!




0
1 vastaus

Minusta liitto on ollut pitkä, kun se on kestänyt sanotaan nyt vaikka neljännesvuosisadan. Viisaita ajatuksia silti!




0
1 vastaus

🙂 Kai se tuntuu omasta mielestä vain niin pitkältä kun on sieltä täysi-ikäisestä asti tässä liitossa keikkunut




0
1 vastaus

Oot ehkä jossain postauksessa maininnut, mutta oliko sulla ulkomaalaisia sukujuuria? Tuli vain mieleen sun kirjoitusten avoimesta asenteesta ja tummista hiuksista. Ihan vain hyvällä kysyn 🙂 Onnea teille!




0
1 vastaus

Juu jossain olen tainnut mainita että isäni on Afrikasta 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Nyt arvotaan huikea yksisarvisreppu! Tykkää kuvasta ja halutessasi tägää joku joka ei uskoisi, että tämän valmistuksessa on käytetty kierrätettyjä muovipulloja :D
Repussa runsaasti taskuja, se on ergonominen  ja valtavan hyvillä säädöillä varustettu. Meidän ehdoton hitti. #affenzahn #kiddex_suomi #Retkeily #yksisarvinen #arvonta #koulureppu #tarhareppu #kerhoreppu #kierrätys

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: