Yleinen 28.9.2015
TEKSTI Jasmin

Uskonto ja lapsi?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

IMG_9555

Minua on viimeaikoina mietityttänyt aihe lapsi ja uskonto. Aihe on oikeastaan pyörinyt mielessäni viime keväästä asti. Joka toukokuinen Suvivirsi roviolle show sen varmaankin taas herätti.

Blogissani olen sivunnut aihetta talvella, kun mainitsin ettei meillä lapsi tule uskomaan joulupukkiin sen enempää kuin hammaskeijuunkaan ja virpominenkin on pannassa. (Siitä enemmän tässä). Pääsiäisenä noidaksi pukeutuminen karmii minua erityisesti. Toivon hartaasti, ettei tyttäreni koe kovinkaan suurta kiinnostusta käyrään nokkaan ja luutaan palmusunnuntaisin. Ennenkuin kukaan syyttää minua joulutunnelman riistämisestä, tarkennan että meille kyllä pukki tulee. Emme vain uskottele että se on oikea.

Minä olen perusluterilainen joka on nainut helluntailaisen. Tiedätte varmaan ne kädet katossa rukoilevat uskovaiset jotka laulavat kymmenen kertaa peräkkäin samaa hoosiannalaulua, käyvät upotuskasteella ja järjestävät ristiäisten sijaan nimiäiset tai siunausjuhlan?

Anteeksi, se oli hieman kärjistettyä ja saattoi osoittaa kunnioituksen puutetta, varsinkin jos rakas anoppini lukee tämän. Mutta sellainen on valtaväestön silmissä helluntailaisen stereotypia. Aivan kuin luterilaisen stereotypia on kirkossa virsiä veisaava mummo tai nuori hame päällä kulkeva äiti joka katsoo kieroon tupakoivia ja kieltää lapsilta joulupukin.

Me emme istu näihin stereotypioihin. Paitsi joulupukin osalta. Ja kyllä me välillä kirkossakin käymme. Meidän elämässämme usko Jumalaan näkyy asenteessa elämää ja ehkä kuolemaakin kohtaan. Olemme aivan tavallisia ihmisiä. Me vain uskomme, että Jumala on luonut maailman ja rukoilemme vähintäänkin iltarukouksen. Kirkon osalta käymme perhemessuissa tai lapsiperheiden tapahtumissa. Koiso viihtyy siellä hurjan hyvin ja leikkii samoja leikkejä kuin kerhoissa.

Me emme saarnaa, emme käännytä emmekä tuomitse muita. Ystäväpiirimme koostuu eri uskontoihin kuuluvista ihmisistä enkä oikeastaan edes tiedä kaikkien kavereideni elämänkatsomusta. Ei sillä ole ystävyyden kannalta mitään merkitystä. Saatan juoda lasin tai kaksi viiniä vapaailtanani ja suustani pääsee joskus kirosana. Inhoan tekopyhyyttä ja kaikensortin ahdistelua uskonnon suhteen. Haluan säilyttää Suvivirren ja toivon että lapselleni löytyy kristillinen päiväkoti. Sekin vain siksi että haluan pitää uskon joulukirkkoineen luonnollisena osana elämää ja useimmista päiväkodeista kaikki uskonnollisuus on poistettu. En halua korostaa uskontoa, haluan pitää sen elämässä luonnollisella tavalla mukana. Toivon uskon tuovan myös lapselle turvaa ja luottamusta elämää kohtaan.

Helluntailaisen puolisen kanssa suurin konflikti on ollut kaste. Helluntailaiset eivät kasta vauvoja vaan lapset menevät kasteelle isompana omasta tahdostaan. Me luterilaiset taas haluamme pukea pojat (ja tytöt) mekkoihin ja kastaa vauvat. Päätimme, että vaikka mieheni on eri mieltä lapsikasteesta, ei se haitaksi ole. Joten ristiäiset pidettiin. Koisolle kerromme isompana isin näkemyksen ja hän saa itse päättää ottaako helluntai-kasteen ja kumpaan kirkkokuntaan haluaa kuulua. Siihen valintaan kuuluu myös se vaihtoehto ettei hän halua kuulua tai uskoa mihinkään. Sekin on hänen vapaa tahtonsa. Emme painosta emmekä manipuloi tai pelottele helvetillä. Meille uskominen on vapaaehtoinen valinta joka tuo iloa ja rauhaa. Ei vankila tai lieka jonka päässä on pakko kulkea.

Mihin teillä uskotaan? Miten kerrotte siitä lapsille? Miten usko johonkin näkyy elämässänne? Häiritseekö sinua toisten uskonto jos et itse usko?

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (10)

Niin mäkin olen ajatellut, että lopulta ero ei ole niin suuri ja se mikä eroaa on vain epäoleellista oppikiistaa 🙂
Siunauasta teillekin <3




0
1 vastaus

Meillä mies on täysi ateisti ja minä uskon johonkin ylempään ja ns. parempaan paikkaan johon kuoleman jälkeen jokainen menee. Olen ollut lähellä kuolemaa ja nähnyt kuoleman ihan vieressä joten oman asian olen itselleni selväksi tehnyt:)

Mie kuulun kirkkoon ja meidän poika on kastettu ja tulevakin kastetaan. Lapset saa itse päättää mihin uskovat kun kasvavat ja käyvätkö esim rippikoulun vai ei. Mie voin ihan hyvin kertoa Jumalasta ja Jeesuksesta niinkuin raamatussa sanotaan mutta tuon myös oman näkemykseni heille.

Miulla on moniin eri uskontoihin kuuluvia ihmisiä miun elmässä eikä meidän näkemykset ole koskaan yhdessä oloon vaikuttanut. Jokainen siis uskokoon mihin haluaa!




0
1 vastaus

Näimpä, jokainen uskoo mihin haluaa ja kaikki kukat saa kukkia 🙂




0
1 vastaus

Hienoa, että uskallat ottaa blogissasi esille myös tällaisen vähän henkilökohtaisemman aiheen. Mielestäni kasvatusperiaatteenne kuulostaa hyvältä; annatte lapsellenne eväitä ja mahdollisuuden hengelliseen elämään, mutta ette pakota tai tee valintoja hänen puolestaan 🙂




0
1 vastaus

Kiitos 🙂 Näin ainakin yritetään




0
1 vastaus

Hienoa, että uskallat kirjoittaa rehellisesti aiheesta, joka on tässä maailmanajassa aika tulenarka. Me olemme uskova perhe, kuulumme Suomen Baptiskirkkoon. Baptistit kuuluvat ns. vapaisiin suuntiin kuten helluntailaiset, mutta meno ei ole aivan yhtä karismaattista, näin lyhyesti kuvailtuna. Meillä on kaksi lasta, joita ei ole kastettu, luterilaisten appivanhempieni kauhuksi, heh 😉 Meilläkään lapsille ei tyrkytetä mitään, mutta toivomme, että he ottaisivat Jeesuksen sydämeensä asumaan. Käymme omassa seurakunnassamme ja vanhempi lapsista pääsee siellä pyhäkouluun. Lapsemme käy tavallista päiväkotia, mutta jos olisi vaihtoehtoja valitsisimme kristityn päiväkodin, koska nykyään uskonto ja kristinuskon asiat eivät juuri ole missään esillä. Kotona rukoilemme ilta- ja ruokarukouksen. Lastenkirjavalikoimasta löytyy myös muutama hengellinen lastenkirja. Meillä käy joulupukki, josta on kerrottu, että se on lasten ja aikuisten yhteinen leikki. Virpomista meillä ei harrasteta, eikä mitään noituuksia tai vastaavia. Ensisijaista on tarkoutus kasvattaa lapset kunnioittamaan lähimmäisiä, elämää, ruokaa, terveyttä ja hyvinvointia, sillä kaikki on lahjaa Jumalalta. Ystäviimme kuuluu monensortin ihmisiä, uskovia, agnostikkoja, ateisteja, homoseksuaaleja, vasemmistolaisia, oikeistolaisia, vihreitä, perussuomalaisia… Emme me tuomitse toisia ihmisiä tai osoittele sormella. Emme kuvittele emmekä esitä olevamme virheettömiä. Lapsillemme haluamme olla aitoja ja rehellisiä siinä, että uskomme Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Tulevaisuus niin omalta kuin lastemme osalta on Herramme kädessä.




0
1 vastaus

Tää on joo tulenarka, siksi siihen kai tartuinkin 😀 Samalta kuulostaa teilläkin elämänkatsomus ja kasvatus 🙂 Kiitos kun jatoit 🙂 Babtistit itseasiassa mulle oli vähän vieras, en ole ollut ihan varma että uskovatko samaan Jeesukseen mutta hyvä tietää että näin tosiaan on 🙂




0
1 vastaus

Meillä on toisinpäin! Minä helluntalainen käsienheiluttaja ja mies luterilainen. Olipa hauska lukea, että ratkaisitte kasteongelman samalla lailla kuin me :D.




0
1 vastaus

😀 heh, teilläkin siis kastettiin puolison toiveesta?




0
1 vastaus

Ihana kuulla että olette molemmat löytäneet Jumalan 🙂 loppupeleissä ei luterilaisuus ja helluntalaisuus ole niin erilaisia ( no lapsikaste sun muut jne.)
– Itse kuulun helluntaiseurakunt., eikä se mihin srk tai kirkkoon kuuluun määrittele minua, enemmänkin tahdon sanoa että olen Jeesuksen seuraaja ja päättänyt elää Hänelle :).. Paljon siunausta teidän elämään, Jeesus rakastaa teitä ♡




0
1 vastaus

Niin mäkin olen ajatellut, että lopulta ero ei ole niin suuri ja se mikä eroaa on vain epäoleellista oppikiistaa 🙂
Siunauasta teillekin <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: