Yleinen 1.10.2015
TEKSTI Jasmin

Kääpiö?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Monesti puhutaan itsensä hyväksymisestä kiloineen kaikkineen. Tai paremman ulkonäön saavuttamisesta laihdutuksen keinoin. Tyytyväisyys itseen lähtee sydämestä -settiä jauhavat väestöliiton terapeutit, kun taas hyvinvointivalmentajat raakkuvat kehon hyvinvoinnin kautta tulevasta mielen hyvinvoinnista. Aina voi käydä kampaajalla ja laihduttaminenkaan ei ole rakettitiedettä. Mutta entäs jos olet niin lyhyt että näköä haittaa?

Noh minä en onneksi enää ole niin lyhyt. Tai olen minä yhtä lyhyt kuin ennenkin mutta se ei ole enää minua haittaava asia. Tämä pituusjuttu kuitenkin juuri tänään tuli mieleeni kun kurotuin kaupan kassalta pyytämään tulitikkuja ja minulta kysyttiin paperit. Tulivälineitä ei kuulemma myydä alaikäisille ja minä olin myyjän mukaan niin pieni. Sen minä teille sanon, että minä en ole pienikokoista nähnytkään joten oletin tuon raskaasti itsetuntooni porautuneen kommentin koskeneen mittaani pituussuunnassa. Saan aika usein, vielä näin lähes kolmekymppisenäkin kuulla huumoria, hurttia huumoria, huonoa huumoria ja lähes hauskaa huumoria pituudestani.

150cm. Äitiyspolilla pääsin raskausaikana suoraan lantion kuvaukseen, tavallista lyhyemmät ihmiset kuulemma kuvataan rutiinisti. Kysyin olenko tavallista lyhyempi ja sain vastaukseksi olevani 1cm vaille lyhytkasvuinen. Siis lähes kääpiö. Minun teki mieleni tehdä valitus potilasasiamiehelle viimeisillään raskaana olevan naisen kunnianloukkauksesta. Suomessa alle 150cm pitkät ihmiset ovat mukamas lyhytkasvuisia mutta Kiinassa yli 160cm naisihmiset ovat jättiläisiä. Itäpuolen maissa olen keskimittainen. Thaimaassa 140cm pitkä nainen ei ole lyhytkasvuinen vaan  normaali. Meillä länsimaissa vain tarvitsee diagnosoida kaikki.

Kävelykeppi, kanto, pätkis, tumppi… Kaikkea on kuultu. Myös erinnäisiä omituisia kommentteja koskien seksielämääni 30cm pidemmän puolisoni kanssa. Kiitos hyvin, entäs teillä?

Kaupassa ei ole kerta eikä kaksi kun reilun kaupan kahvi on jäänyt ylähyllylle ja kaupan ovet eivät ole auenneet minulle koska jään alle ovitunnisteen pituusrajan. Vaatevalmistajat olettavat lyhyiden ihmisten olevan lisäksi laihoja joten sopivia housuja on mahdotonta löytää. Ravintoloissa jalat eivät yltä penkiltä lattiaan ja niitä joutuu ärsyttävästi roikottamaan. Häävalssista ei voinut puhua edes samassa lauseessa, puolisoni olisi vain saanut noidannuolen.

Entäs sitten lapsuus? Onneksi nykyään (toivottavasti) ei enää käytetä kouluissa pituusjonoja. Minun aikanani ne olivat vakio. Ja kärsin siitä syvästi. Viimeisenä olo ei ole helppoa. Ei niin missään muodossa. Huvipuistojen laitteisiin pääsin useamman vuoden myöhemmin kuin ikätoverini ja ostin vaatteeni lasten osastolta vielä lukiossakin. Monia harmin kyyneleitä.

Mutta tiedättekös, se oli silloin. Nyt minun harras toiveeni on, että oppisin pitämään henkilöllisyystodistusta mukanani vappuna jotta saan ostettua kaupasta simaa. Olen opetellut selviytymään, eli toisinsanoen ompelemaan housuni lahkeet lyhyemmiksi. Tai no, valehtelu sikseen, anoppi sen tekee.

Mutta tiedoksi kaikille läppäkeisareille; Minä en ole kääpiö. Olen lyhyt aikuinen ja minussa on munaa huomattavasti enemmän kuin miltä ulospäin näyttää. Korkokengissä olen jopa saman mittainen kuin muutkin. Ja sen aion opettaa lyhyehkölle tyttärellenikin. Ei tarvitse olla pitkä ollakseen onnellinen. Korkeita korkoja myydään pituuteen katsomatta.

Sen lisäksi aion tietenkin myös mainita vähintäänkin sivulauseessa, ettei pituus määritä kenenkään ihmisyyttä ja lyhyet voivat tehdä samoja asioita kuin pitkätkin. Mutta jälkimmäinen on valehtelua ja Koisokin sen tulee huomaamaan. Vai oletteko nähneet puolitoistametristä huippumallia Milanossa? Parempi keskittyä fraasien sijaan käytännön elämästä selviytymiseen.

IMG_9579

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (20)

Meillä koulussa aina piti mennä pituusjärjestykseen ja pienet meni jonon alkupäähän. Tästä johtuen kaikki asiat urheilussa, terveystarkastuksissa yms. mun piti tehdä ensimmäisenä koska olin se kaikkein pienin. Luokassa piti mennä istumaan eturiviin opettajan nokan eteen ”kun ethän sää raukka pieni mitään nää muitten takaa”! ÄRSYTTI! Nyt olen 150 cm PITKÄ. Nyt ärsyttää lähinnä se, että kaupassa mitä pienempi kenkä/sukkakoko sen ylempänä ne ovat! Purnasin kerran yhdelle myymälähenkilölle eikö voisi vaihtaa pienet alas, koska yleensä pituus ja jalan koko korreloivat… Ei kuulemma voi vaihtaa järjestystä, koska joku järjestys (en saanut selvää mikä) menee epäjärjestykseen. No minä sitten ratsupiiskalla koukin ylärivistä kokoa 35 ja vieressäni pitkä nainen konttasi kokoa 42…molemmilla oli hankalaa!

1 vastaus

hyvä kirjoitus hyvästä aiheesta! Olen sieltä toisesta ääripäästä – 183cm nainen. En tykkää. Juuri tänään sain ENGLANNISTA tilaamani housut, joissa riittää lahkeenpituus. Myös pitkien oletetaan olevan laihoja, tai sitten aivan jäätäviä mätisäkkejä. Tällainen raskauskilojaan roikotteleva noin 42-44 kokoinen pitkä ei sovi vaatevalmistajan rekkiin. Minulla myös on trauma pituusjonosta, koin myös olevani aina jonon viimeinen. Entäs miehet sitten? Ei ole ollut helppoa. Yksi kuulemani iskulause: minkähänlaista olisi harrastaa seksiä noin pitkän naisen kanssa? Ei päässyt se persjalkamies panolle, se on vissi. Olen kuullut että norjalaiset naiset ovat pitkiä, ehkä muutan joskus sinne. Minulta kysytään TODELLA usein kauhistelevaan sävyyn kuinka pitkä mahdan ollakaan, herranjestas. Korkokenkiä käytän (tosin en miehen läsnäollessa, koska hän on kahta senttiä lyhyempi) mutta jatkuvasti kysytään MIKSI. Koska haluan? Miksi mun pitäisi kulkea tasapohjaisissa ja tylsissä aivan vaan siksi että olen pitkä? Kysyn vaan.

1 vastaus

Mulla on ihan samanlaista kommentointia! Jäätävää miten ihmiset kommentoivat ja kauhistelevat, oli sitten pitkä tai lyhyt. Mä koin kans viimesenä olon pituusjonossa. Jono meni aina pitkät edellä. Noi seksijutut mua ottaa eniten aivoon, se on aina se sama ”sua ei voi pannessa kyllä varmaan silmiin katsoa” jep. Miksei? Kyllä kaula taipuu ja sitäpaitsi mitä noihin odotetaan vastaukseksi -_- arggg
Kiitos tuhannesti kun jaoit kokemuksesi, vaikka olenkin toisesta päästä, samaistuin <3

1 vastaus

ja sitten mua (ja mun sukupuolielinten sijaintia) on myös verrattu hirveen. Kun oon niin korkealla. Eha eha. Järkyttävintä läppää koskaan. Sitte tuo synnytysasia niin mulle on sanottu et suurinpiirtein pystyisin vaikka sen hirvenvasan synnyttämään kun on tilaa. Kolme lasta on ja kaikki yli 4kg, viimeisin melkein 5 ja voin sanoa että se oli kyllä aivan ehdoton maksimi. Entäs sitten se KOMEA NAINEN, joka kuulen olevani. Että oon niinku joku hybridi sitten? Miesnainen. Ehkä mun täytyy avautua tästä aiheesta itsekin blogiin :DD

1 vastaus

Meillä koulussa aina piti mennä pituusjärjestykseen ja pienet meni jonon alkupäähän. Tästä johtuen kaikki asiat urheilussa, terveystarkastuksissa yms. mun piti tehdä ensimmäisenä koska olin se kaikkein pienin. Luokassa piti mennä istumaan eturiviin opettajan nokan eteen ”kun ethän sää raukka pieni mitään nää muitten takaa”! ÄRSYTTI! Nyt olen 150 cm PITKÄ. Nyt ärsyttää lähinnä se, että kaupassa mitä pienempi kenkä/sukkakoko sen ylempänä ne ovat! Purnasin kerran yhdelle myymälähenkilölle eikö voisi vaihtaa pienet alas, koska yleensä pituus ja jalan koko korreloivat… Ei kuulemma voi vaihtaa järjestystä, koska joku järjestys (en saanut selvää mikä) menee epäjärjestykseen. No minä sitten ratsupiiskalla koukin ylärivistä kokoa 35 ja vieressäni pitkä nainen konttasi kokoa 42…molemmilla oli hankalaa!

1 vastaus

Mä saan ihan samanlaista kommenttia kengistä! Mulla vaan ihmetellään sitä et miks ihmeessä käytän tasapohjaisia kenkiä enkä korkkareita, ku korkkareissa näyttäisin ees ihmisen pituiselta (oon sentin lyhyempi ku Jasmin). Ehkä mä tykkään enemmän matalapohjaisista kengistä, ehkä ne sopii paremmin mun tyyliin ja elämäntapaan (kuin monen ootte nähny potkivan longboardia korkkareissa? sitä mäkin). En ymmärrä miten se vaikuttaa niin sairaan paljon muiden elämään, jos joku käyttää tai on käyttämättä joitakin kenkiä 😀

1 vastaus

Tääkin on totta, lyhyiden oletetaan käyttävän korkkareita koska eihän lyhyys ole hyväksyttävää sellaisenaan 😀

1 vastaus

Heh täällä yks samanmoinen kääpiö! Hassua että nykyään toi pituus (siis lyhyys) tuntuu haittaavan muita enemmän kuin itseä? Toivon omalle tytölle just sen 5cm enemmän pituutta ettei tarttis housuja lyhennellä ?

1 vastaus

Sama täällä, toivottavasti Koiso tulee edes muutaman sentin pidemmäksi niin käytännön elämä ois vähän helpompaa.

1 vastaus

Mä oon myös 150 cm( ehkä jopa sentin alle) eikä mun lantiota koskaan kuvattu 😀 tosi hämmentävää. Ja lyhytkasvusuudenraja taitaa olla 120 cm, eikä todellakaan mikään 150 cm. Mulla on muutama ystävä jotka on alle 155 cm, joten omasta mielestäni oon myös pieni nainen. Onhan se vähän kurjaa kun tarttee paljon jakkaraa, mutta mulla on 190 cm mies apuna 😀

1 vastaus

Se 120m taitaa olla johonkin sairauteen littyvä raja mut perus lyhytkasvusuus on se 140-150m. Mulle gynegologi sanoi että jos on erityisen lyhyt pituudelta niin voi luut olla sisäpuoleltakin lyhyemmät leveyssuunnassa joten siksi kuvaavat kaikki tosi lyhyet :O Tiedä sit http://www.lyhytkasvuiset.fi/tietopankki/lyhytkasvuisuudesta

1 vastaus

Todella hyvä kirjoitus! Itsekin 150cm ja synnärillä toinen kätilö jauhoi kokoajan että olen kamalan pieni ja varmasti menee vielä sektioon. Sitten tui toinen kätilö ja ihmetteli edellisen käytöstä ja nauroi,että ei pituudella ole mitään merkitystä että mahtuuko vauva. Ja hienosti meidän reilu 3kg tyttömmr syntyikin, ilman ongelmia mahtumisesta 🙂

1 vastaus

nyt mä vastasin tähän samal ku toho ylempää vahingos 😀 eli mulle sanottiin et jos on erityisen lyhyt ni on syytä epäillä että luut pienet leveyssuunnassakin.

1 vastaus

😀 mut kauheeta et se kätilö pelotteli sua tolleen, kuulostaa aika asiattomalta toiminnalta kesken synnytyksen..

1 vastaus

voih ihan kun ois lukenu omasta elämästäni, Ite siis oon 148cm ja pituudestani oon saanut kuulla koko ikäni. alkaa pikku hilaa ärsyttää ”voi että sä oot pieni” ”vitsi vähän kiva et oon kerrankin jotain pitempi” Itelläkin on itseäni reilusti pitempi avomies ja hänen äitinä minut ensikertaa tavatessaan sanoi ”olet sitten tuollaisen kääpiön ottannut” ihan kun ei olisi tajunnut että kuulen kaiken. Itse olen tottunnut pienestä pitäen siihen että käupan hyllyt ovat korkeat. vanhempieni kodissa keittiön tasot ovat normaalia hiukan alempana, joten kun omaan kotiin muutti oli aika yllättävää että keittön tasot ovat korkeammalla samoin hyllyt. Itse siis osaan oman pituuteni kanssa elää ja voin siitä välillä vitsiäkin vääntää perheen ja ystävien kanssa, mutta joka kerta kun uusi/vieraampi ihminen komentoi pituuttani tuntuu se todella inhottavalta.

1 vastaus

Minä taas pidän itseäni liian ”pitkänä” , 162cm. En pidä korkokenkiä, olisi ihana olla juurikin 10cm lyhyempi 😀
Harva kai on tyytyväinen omaan luonnon suomaan ulkonäköön.

1 vastaus

Todella hyvä teksti! Itsekin olen vain 160 senttinen tappi, joten hyvin tutulta kuulostaa tekstisi. Välillä on todella ärsytävää kuulla siitä, että on niin lyhyt, mutta minkäs teet. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut pitämään omasta pituudestan, ja on ihanaa, että pystyy huoletta käyttämään korkkareita. 🙂 Tosin, vieläkin ylähyllylle kurottaminen on inhottavaa. 😀

1 vastaus

Täällä myös yksi lyhyt nainen. Mittaa mulla on huikeat 148cm ja kolme lasta olen saanut ja koskaan ei ole lantiota kuvattu. Kaikki on alakautta syntynyt eikä mitään ongelmaa vaikka olen siro ja pieni. Pituutta on kauhisteltu, nykyään tykkään tosi paljon siitä että olen pieni. En vaihtaisi muuksi. 😀 Toki housuja ja vaatteita on vaikea löytää ja kenkiä kun pieni jalka mutta ainakin mahdun joka paikkaan 😀

1 vastaus

Minä taas toisesta ääripäästä, 175 cm pitkä. Ja vaatteiden osto aina hankalaa koska olen myös todella hoikka, joten lahkeet ja hihat aina liian lyhyet. Vaikka ottaisi isomman koon, lahkeiden/hihojen pituus ei välttämättä kasva, leveys vaan.. Myös korkokenkien käytöstä kuittaillaan, minun ei kuulemma tarvisi käyttää koska olen niiiiiin pitkä. Usein lyhyempien ihmisten seurassa, korkkarit jalassa varsinkin, tunnen itseni jättiläiseksi, kun ihmiset huomauttavat pituudestani.

1 vastaus

Kääpiö on suunnilleen yhtä loukkaava termi kuin neekeri eikä se naurata lainkaan oikeasti lyhytkasvuista ihmistä. Saispa tuon sanan kitkettyä kokonaan, mutta ei, kun sitä on niin hassun hauskaa käyttää.

1 vastaus

Niin, itse yritin tuoda nimenomaan kaikenvaisen nimittelyn liittyen pituuteen loukkaavana.

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Sinä vain. Meillä elellään unelmia ja samalla raskaita  aikoja. Ne eivät sulje toisiaan pois ja välillä siinä on kamala ristiriita. Tähän kuitenkin saa käpertyä koska vain. #tässäjanyt #parisuhde #avioliitto #love kiitos kuvasta perheemme lisämiehelle @sielunisilmin

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: