Yleinen 20.10.2015
TEKSTI Jasmin

Läskeillä on matala äö ja hoikkuus on tie onneen?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

 

IMG_9739

Vyötärö                                  alle        79cm
Vyötärön ja lantion suhde alle         0.80
Bmi                                         alle          25
Rasvaprosentti                     alle         30

Alkaako ahdistamaan? Kuristaako kurkkua? Ei kannattaisi, sillä ylläolevat luvut määrittävät terveytemme. Mustaa valkoisella siitä, millaisia meidän tulisi olla, ollaksemme terveitä ja pitääksemme riskin sairastua mahdollisimman pienenä. Jotain jolla kontrolloida tulevaisuutta.

Niin. Siinä kaikki. Ne määrittävät sairauskertomuksemme, diagnoosimme, epikriisimme ja ehkä elinajanennusteemme. Eivät tietenkään kokonaan mutta sinnepäin.

Silti meillä on sellainen kuva, että se ei jää siihen. Usein uskomme kuoremme vaikuttavan elämänlaatuumme myös henkisesti. Jos olisimme hoikempia, sopusuhtaisempia, pienempiä ja kertakaikkisesti viehättävempiä, kaikki olisi toisin. -20kg ja meistä tulee yhtäkkiä keskimittaisia, tuuheatukkaisia, muodikkaita ja osaamme kävellä korkokengillä. Ehkä alamme kuin taikaiskusta harrastamaan triathlonia ja älykkyyosamäärämme nousee. Kun vain olisimme hieman hoikempia, lihaksikkaampia tai pystyrintaisempia niin harrastaisimme useammin seksiä, taipuisimme agrobaattisiin asentoihin ja saisimme multiorgasmeja. Puolisosta puhumattakaan. Jos vain olisimme hieman laihempia.

Ehkä liioittelen? Mutta liioittelussakin piilee totuuden siemen. Nykymaailmassa naiset hyvin usein kuvittelevat hoikkuuden olevan avain onneen. Vai voiko kukaan hieman ylipainoinen laihduttaja sanoa, että terveys on ainoa, siis ainoa syy laihduttaa? En usko. Kaikki niin väittävät valehtelevat.

Viihdeuutiset vilisevät tutkimuksia joissa todennetaan hoikkien olevan älykkäämpiä, menestyvempiä ja paremmissa asemissa työpaikoilla. Ylipaino on pahasta. Jo pelkkä illuusio läskistä saa hoikatkin vetämään olemattoman vatsanahakansa selkärankaan kiinni. Naisen aivoihin on koodattu vatsan sisäänveto automaattiseksi, tiedostamattakin. Ylipaino on haitallista myös sosiaalisesti. Reisiläskit omaava akateeminen nainen ei voi olla uskottava eikä fiksu. Ja jos voi, on tapahtunut tilastollinen poikkeus. Sinkkutoreilla läski alentaa markkina-arvoa. Siksi ylipainoisen naisen on oltava puolisostaan erityisen kiitollinen, varsinkin jos mies sattuu olemaan normaalivartaloinen. Lihavan naisen lihaksikas poikaystävä taas… No naisella on oltava ainakin rahaa.

Edellä kuvattu ajatusmaailma on kaamean nurinkurinen. Mutta monen päässä totisinta totta. Millä vuosikymmenellä ulkonäöstä on tullut näin äärimmäisen tärkeä ja kokonaisvaltainen asia? 20-50-luvulla ruoka oli vain ruokaa. Ei ollut kanamunadiettejä, ei karppausta eikä herra mun varjele edes mehupaastoja. Nainen oli nainen, rehevänäkin. Kauas on tultu siitä.

Me emme tavoittele enää ikuista nuoruutta. Tavoittelemme riittävää ulkonäköä. Edes itsellemme riittävää. Jotain jossa tuntisimme olevamme kotona. Jotakin, jossa pärjäisimme ja joka on tarpeeksi hyvä tunteaksemme olomme itsevarmaksi ja kelpaavaksi. Vedämme sovituskopissa vatsamme sisään jotta saamme housujen napin kiinni. Ja mikä pahinta, ostamme ne housut. Koska seuraavan koon eteen tulisi X. Ja sehän nyt olisi maailmanloppu. Ihan vain periaatteesta.

IMG_9740

Vatsa sisään ja leuka ylos?

Toinen saavuttaa haluamansa  kaalikeittodietillä, toinen fitnesillä. Pitkäntähtäimen laihduttajat liittyvät painonvartioihin ja maltilliset tekevät pieniä elämäntapamuutoksia. Joku ehkä syö kolme kuukautta pelkkiä kanamunia ja pistää hiilarit minimiin. Saattaa laskea kulutetut kalorit seksin harrastamisestakin. Ketoosiin tai psykoosiin. Kunhan on hoikka. Ja tähän naisten lehdet meitä kannustavat!

Osa tyytyy kohtaloonsa tai jää odottamaan sopivaa aikaa. Oppii elämään sen tunteen kanssa ettei ole riittävän jotain. Ja sitten on vielä se murto-osa. Se osa jollainen jokainen haluaisi olla. Ne jotka hyväksyvät itsensä sellaisina kuin sillä hetkellä sattuvat olemaan. Eivät kuvittele taivaan aukenevan painonpudotuksen myötä eivätkä häpeä bikineissä uimarannoilla. He eivät kutsu itseään hylkeeksi eivätkä vertaile painoindeksiään venäläisiin supermalleihin. He jotka harkitsevat laihduttavansa siksi, että sillä voi pienentää diabetesriskiä, eikä siksi että voisivat suurentaa kunnioitustaan muiden, tai itsensä silmissä. Minä sanoin alussa, että heitä ei ole olemassa. Joudun ehkä kuitenkin tarkemmin mietittyäni loiventamaan näkökantaani. Me ylipainoisethan olemme matalan äö:n lisäksi ailahtelevia. On vain häviävän pieni osa naisia jotka ovat täysin tyytyväisiä kehoonsa oli paino mitä hyvänsä ja valtavan suuri osa niitä jotka eivät ole tyytyväisiä itseensä, oli paino mitä hyvänsä. Olen edelleen sitä mieltä. 

IMG_9761

Meidän omanarvontunteemme pitäisi repiä irti kauneusihanteista ja ulkonäkö täytyisi irrottaa älykkyydestä. Jos ylipainoa on matalapalkka-aloilla enemmän, niin mitä sitten? Näin luodaan kuva siitä, että ylipaino olisi jo määrittänyt tulevaisuutemme lähes kaiken osalta. Luomme teineillemme kuvan maailmasta jossa ulkonäöllä on väliä. Kasvatamme syömishäiriöisten sukupolvea jonka silmissä ollakseen jotain, on oltava fit. Tai vähintäänkin erilaisten määritysten mukaan kelvollinen. On muotia toitottaa sitä miten jokaisen on oltava oma itsensä ja ylpeä siitä. Mutta äärimmäisen epämuodikasta tehdä siitä totta.

 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (1)

Mikä on äö? ÄlykkyysÖsamäärä




0
1 vastaus

Mikä on äö? ÄlykkyysÖsamäärä




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: