Lahjomaton totuus portaalista

Teksti

IMG_9999exp2 (1)

Viimevuosina bloggaaminen on saavuttanut hurjan suosion. Aiemmin päiväkirja-tyylinen ajatusten jako läheisille on pikkuhiljaa kasvanut toisilla rakkaaksi huolitelluksi harrastukseksi ja toisilla jopa täysipäiväiseksi työksi. Blogeista on tullut päiväkirjojen ohella väyliä ilmaista niin sana -kuin kuvataiteellista lahjakkuutta. Blogit tuovat vertaistukea, tietoa ja viihdettä. Monet niistä ovat verrattavissa nykymuodossaan jopa naistenlehtiin. Toiset bloggaavat itsenäisinä, jotkut yhteisöissä ja osa portaaleissa. Kaksplussan blogiportaali perustettiin 2012. Tienraivaajina toimi Kolmistaan ja Kotitalouskriisi.  Sen jälkeen on tullut uusia ja osa vaihtanutkin blogikotiaan. Minä sain viimekeväänä olla yksi niistä joille ovi aukesi sisään.

Blogimaailmasta hieman ulkona oleville siis pientä selvennystä tähän väliin: Kaksplus on Otavamedian alla toimiva aikakausilehti jonka verkkosivuilla on blogeja kahdessa ryhmässä. Yhteisö ja portaali. Yhteisön ja portaalin eroista suurin ja oikeastaan ainoa on sopimus. Portaalissa bloggaavalle maksetaan kuukausipalkka. Yhteisössä bloggaavalla on mahdollisuus myös saada rahallista korvausta bonuksien muodossa riippuen kävijämääristä. Erona on myös alusta. Yhteisössä blogataan itsenäisesti bloggerissa ja portaali on Kaksplussan omalla alustalla. Molemmat saavat teknistä tukea, apua ongelmatilanteissa sekä aivan mahtavan bloggaajayhteisön ympärilleen. 

Jo ennenkuin tiesin Kaksplussasta mitään, olin lueskellut omituisia huhuja portaaleista jotka tahkoavat rahaa, viekoittelevat hyväuskoiset bloggaajat kireillä sopimuksilla alleen ja bloggaajilta viedään identiteetti sekä blogin sydän muotoillaan sapeksi. Minä en tunnetusti purematta niele mitään, niimpä portaali siinsi edelleen monen muun lailla myös omissa haaveissani. Vieläkin keskustelupalstat ja Facebookryhmät kuhisevat erikoisia uskomuksia ja väitteitä portaalien toiminnasta. Osa tulee tietämättömyydestä, osa kärjistyneistä kokemuksista joissa on ollut erimielisyyksiä ja osa tietenkin ihan vain juoruilemisen ilosta. Kukapa nyt ei rakastaisi juoruilua? Minä olen ollut Kaksplussalla erittäin tyytyväinen. Odotukseni ovat ylittyneet moninkertaisesti enkä ole kokenut hetkeäkään, etteikö tämä olisi paras mahdollinen blogikoti juuri minulle sekä Munakoisoni -blogille. Haluan osaltani katkoa vääriltä uskomuksilta hieman siipisulkia. Siinä ohessa toivon saavani ihmiset uskomaan unelmiaan ja etenkin pureskelemaan ennenkuin nielaisee. Tässä muutamia väitteitä joihin olen vuosien varrella törmännyt eri paikoissa ja kasvokkain keskusteluissa ihan ystävienikin seurassa:

Portaalissa bloggaaja myy sielunsa saatanalle ja menettää vapauden kirjoittaa mistä haluaa. 
Väärin. Minun sieluni on edelleen yhtä kiinni tässä rakkaassa digitaalisessa raapustuslehdessä kuin blogia aloittaessa lapseni oli kiinni napanuorassani. Tai napanuorassamme. Saan kirjoittaa mistä haluan kunhan noudatan eettisiä perusperiaatteita joita toivottavasti noudattaa jokainen itseään kunnioittava bloggaaja. Eettiset periaatteet pohjautuvat oikeastaan Suomen lakiin. Rasismi, herjaus ja kuvien/sisällön varastaminen on siis kiellettyä. Onneksi. Kaikilta muilta osin sana on vapaa. Ja vapaana olen sen pitänytkin. Joidenkin mielestä minun olisi hyvä osata pitää suuni ajoittain kiinni, varsinkin koskien sukupuolineutraalia kasvatusta. Mutta se toive ei ole portaalilta!

Portaalissa bloggaavan on suostuttava kampanjoihin joita ei haluaisi tehdä, otettava yhteistöitä ja mainostettava asioita joita ei itse halua.
Väärin. Blogiani kauemmin seuranneet eivät ole huomanneet  portaaliin siirtymisen myötä eroa entiseen. Koska sitä ei ole. Saan itse päättää osallistunko johonkin kamppanjaan, mitä postauksissani mainostan ja mainostanko. Minua ei velvoiteta mihinkään. Ei edes rivien väleistä. Olen säilyttänyt itsenäisyyteni viimeisiä rippeitä myöten omissa käsissäni enkä ole edes ajatellut että niin ei voisi olla. En ennenkuin eksyin mitä erikoisempiin luuloihin siitä kuinka portaalissa pistetään bloggaajat muuntumaan ostos-tv:ksi. Joskus olisi oikeastaan ihan hauska saada pakotettu yhteistyö. Siitähän voisi tehdä haasteen itselleen. Tai vaikka taidetta!

Bloggaajat uppoavat suureen lehtitalon koneistoon ja ovat vain kasvottomia kävijöiden myötä rahaa tuovia esineitä joiden tunteista tai mielipiteistä ei välitetä.
Väärin. Minä olen kokenut itseni portaalissa ihmiseksi. Olen tuntenut että minusta välitetään ja mielipiteilläni sekä palautteella on merkitystä. Joka kerta asioidessani Otavamedialla ja tavatessani päätoimittajan sekä muita Kaksplussan työntekijöitä, on vastaanotto ollut lämmin ja tuttavallinen. Jopa valokuvaaja huomioi toiveeni kuvan ottamisesta yläperspektiivistä jottei kolmoisleukani näkyisi! Minun leuallani oli väliä. Tosin saatoin olla jossain hormonitilassa sillä minä liikutuin tämän viisikymppisen mieskuvaajan ymmärryksestä minun leukakammoani kohtaan.

Jos ei kirjoita raflaavasti, ei menesty portaalissa.
Väärin. Kaksplussan portaalin (sekä yhteisön) vahvuus on monipuolisuus ja tavallinen elämä. Kukaan ei yritä olla seiskan toimittaja enkä ole kenenkään huomannut postaavan tissejä lukijoiden kalastelu mielessä. Ainoa paljaiden rintojen esittelijä olin kevätpuolella minä itse. Itseasiassa monien paljaiden rintojen.  Uskokaa tai älkää, en olisi ikinä uskonut kuinka pitkälle se leviää joten en puhuisi raflaavuudesta. Jokaisen elämässä on kiinnostavia asioita ja päässä tukan alla mielenkiintoisia ajatuksia. Toiset postaukset tavoittavat isommat lukijamäärät kuin toiset. Aihe voi olla jopa sama ja silti kävijämäärässä on kymmenen tuhannen ero. Postauksen tavoittavuudessa harvoin on kyse tahallisesta mehevän jutun keksimisestä. Meitä ei ole koskaan kehoitettu kirjoittamaan lukijoiden haalimismielessä seksistä, raskausarvista pyrstössä tai eriävistä mielipiteistä koskien lapsilisää. Harva blogi kantaa raflaavilla otsikoilla. Jokainen meistä on tehnyt valtavan työn oman ainutlaatuisen ja omannäköisen bloginsa eteen. Ja se näkyy. Ihan jokaisessa.

Naiset repivät toisiltaan silmät päästä ja rivivälit teksteistä, kulissit kuohuvat ja kilpailu on kovaa.
Väärin. Tai en minä muista portaaleista tiedä mutta ainakin meidän portaalin porukka on aivan mahtava. Tarvittaessa olemme auttanet toinen toisiamme, jakaneet neuvoja, ikäviä anonyymikommentteja ja riemastuttavia edesottamuksia. Uusista tulijoista on iloittu ja lähtijöille toivotettu aidosti onnea matkaan. Ainakin minun mukanaoloaikanani. Kulisseissa ei kuohu kuin skumppa ja sekin useimmiten porukassa jossa portaalin lisäksi on yhteisön bloggaajia mukana. Se mielestäni kuvaa ihanasti koko Kaksplussan bloggausporukkaa. Yhdessä ollaan bloggaamassa, antamassa ja jakamassa. Sekä tietenkin juhlimassa.

Meni vähän hypetyksen puolelle mutta joskus erittäin puhdistavaa etsiä elämän eri osa-alueilta niitä hyviä asioita ja pysähtyä miettimään, mikä niiden merkitys on. Minulle Kaksplussan merkitys on  saada kuulua johonkin. Olla osa jotakin. Tulla nähdyksi ja saada nähdä.

Viimepäivinä muutama muutkin on innostunut kirjoittelemaan blogikodistaan kokemuksia. Tiitukatriina kertoo ajatuksiaan yhteisöstä.  47 palasta -blogissa mietteitä lisää Kaksplussasta. Bloggaatko itse jossakin yhteisössä/portaalissa? Vai oletko viihtynyt itsenäisenä bloggaajana? Onko lukijan näkökulmasta sinulle merkitystä onko luettava blogi itsenäinen vai ei? Kertokaa ajatuksianne!

 

 

 

 

 

Kommentit

5 kommenttia

Kiitos tästä tietoiskusta! Nimittäin…
Minä bloggaan, enkä ole edes vaivautunut selvittämään bloggaamisen alkeita. En tiedä käytännössä enkä teorian tasolla juuri mistään ”bloggailun hienouksista” yhtään mitään – ja blogger on alustanani sen ilmaisuuden vuoksi.

Miksi bloggaan? Koska haluan kirjoittaa, minulla on (voimakkaat) mielipiteet – mutta ei kuitenkaan lahjoja alkaa kirjailijaksi. En siksi, että haluaisin ilmaisia tavaroita, rahaa taikka hurjat lukijamäärät. En usko, että kovin moni menestyy mielipidebloggaamalla – ja minun kohdallani paras menestys on ”1 lukukerta/vuorokaudessa”. Kaikki muu ylittää aina odotukseni.

Missä bloggaan? Bloggerissa. Koska se on maksuton. Ja koska se vaikuttaa suht helpolta käyttää – vaikkakaan en usko tietäväni edes kaikkia perustoimintoja.

Kenelle bloggaan? Itselleni ja vaikka sinulle. (perheelliselle, kait.)

Ja se usein mietityttävä asia bloggaamisesta: Paljonko nettoan siitä, että intoa puhkuen kulutan tunteja yhden postauksen tekoon? En taalerin taaleria. ^_^

Kiitos sun blogista. Mä olen rakastunut.

Noniin! <3

Allekirjoitan täysin <3

On ollut mielenkiintoista seurata keskustelua puolesta ja vastaan nimenomaan tästä blogikodista 🙂 Itse olen pienen blogi”urani” aikana toivonut pääseväni yhteisöön ja olla osa jotain suurempaa. Nimenomaan jakaa se intohimo ja luomisen tuskat muiden harrastajien kanssa. Tällä hetkellä en osaa kuvitella parempaa yhteisöä itselleni ja blogilleni kuin Lumoblogit, jossa jokainen on täysin itsensä herra – silti on huikee jengi taustalla eikä tarvitse yksin pähkäillä 🙂

Kiitos linkityksestä ja mukavasta postauksesta 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä