Yleinen 4.12.2015
TEKSTI Jasmin

Masentavasta Helsingistä piristävään Tukholmaan!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Tässä minä istun keinuvassa laivassa, unta tuhiseva rakas Koiso vieressäni enkä saa unta. Aallot lyövät laivan keulaan ja pitävät minut hereillä.

Päivä Tukholmassa ja valvottava yö keskellä merta kombinaationa sai minut ajattelemaan Suomalaisuutta. Ja ehkä vähän ruotsalaisuuttakin. Ruotsi on minulle sinänsä hieman vierasta maaperää. Minä olen Tallinna-ihmisiä. Enkä suinkaan halvan viinan perässä, minä vain pidän Virosta. Olen minä pari kertaa aiemminkin Tukholmassa käynyt mutta lähinnä vain ihastelemassa Vanhaa kaupunkia.

Kuvittelin Ruotsin olevan samanlainen kuin Suomi sillä erolla että katukuvassa näkyy joka puolella homoja ja kaikki naiset ovat Tukholmassa laittautuneita pitkiä hoikkia skandinaaveja. Kuvittelin näin, siiätkin huolimatta että olin käynyt siellä.

20151202_135551

Oikeastaan vasta tänään kiinnitin huomiota siihen, ettei siellä näykkään pussailevia superkomeita miehiä jokaisen lyhtypylvään nokassa ja joillakin oli päällä jopa tuulipuku. Tosin en mene takuuseen oliko tuulipukumummot sittenkin Suomalaisia.
Tukholma oli oikeastaan hyvin samanlainen kuin Helsinki. Mutta muutama ratkaiseva ero pisti silmään ja sai minut harkitsemaan vakavasti Ruotsiin muuttoa. Ensimmäinen oli Pinkki joulukuusi ja
loisteliaat tontut keskellä kaupunkia. Tähän voi liittää myös jokapuolella myytävät suklaapossut joilla oli omena suussa. Missä ikinä kulkikin, hymyilytti. Tukholma oli leikkisä, hauska ja viihtyisä.
Ja se toinen asia. Miesten hiukset. Vaikka homostereotypia ei pitänytkään paikkaansa, hämmentävä tosiasia vain kertakaikkiaan on se, että Tukholmassa kaikki miehet laittavat hiuksensa aamulla kotoa lähtiessä. Tai sitten Ruotsalainen mieshiuslaatu on jotenkin itsestään lainehtivaa ja aloilleen asettuvaa sorttia. Jos miehet näkevät niin paljon vaivaa ulkonäkönsä eteen, kuin Ruotsalaiset miehet selkeästi tekevät, ovat ruotsalaiset varmastikkin muutoinkin järjestelmällisempää sakkia kuin Suomalaiset. Vai onkohan tämä prioriteettikysymys?

En minä kokonaan halua rakasta kotimaatani jättää Ruotsalaisten miesten hiuslaadun varjoon. Suuri puute Tukholmassa oli leikkipaikkojen olemattomuus. Yhdessäkään kauppakeskuksessa ei ollut ainoatakaan liukumäkeä, pallomerta tai kiipeilytelinettä. Ainakin Lahdessa näitä leikkipaikkoja on joka puolella. Tukholmassa ilmeisesti lapset kuuluvat Gålmordeniin tai Peppipitkätossutaloon eikä heitä raahata mukaan shoppailemaan. Tai jos raahataan, he ovat hyvinkoulutettuja. Emmaljungissa istutaan preussilaisen kurin vallassa selkä suorana.

20151202_090222

Minä kyllä ehkä kuitenkin kallistun pysymään lapsiystävällisessä Suomenmaassa ainakin niin kauan kun lapseni on norsu posliinikaupassa ja kunnes armeijakurini on saavuttanut uskottavia tuloksia. Pinkki joulukuusi ja tavallisessa tavaratalossa notkuvat Minirodinit tosin keikuttavat mielihalujeni venhettä. Puolisoni ei tosin tukkansa puolesta taitaisi koskaan sopeutua Tukholman katuihin joten saattaa olla että minun on turha pohtia asuinmaakysymystä kauempaa.

Olen kuitenkin erittäin vakuuttunut siitä, että Helsinki voisi panostaa ruosteen väristen monumenttien ja kummallisten valoinstallaatioiden sijaan pinkkeihin joulukuusiin ja karkin värisiin eduskuntatalon pylväisiin. Eikä Helsinkikään ruma ole. En minä sitä sano. Helsinki on kaunis kaupunki. Masentavan kaunis. Mutta synkkyys ei aina ole rumaa.

Ja mitä Ruotsalaisten avulaisuuteen sekä ystävällisyyteen tulee, haluan näin julkisesti kiittää kaikkia yhdeksää ruotsalaista jotka neuvoivat meille tien Viking-linen terminaaliin ja jaksoivat uudestaan ja uudestaan vakuutella että keskustasta on todella 5km satamaan vaikka meistä tuntuikin siltä että matka ei voi olla kilometriä pidempi koska metromatka oli niin lyhyt. Onneksi emme olleet Helsingissä, viimeistään kengän korossa roikkunut vessapaperinpala olisi saanut leikkimielisen Helsinkiläisen ohjeistamaan tien katajanokan sijaa suoraan Hesperiaan.

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: