Yleinen 31.12.2015
TEKSTI Jasmin

Ilon ja surun pisaroita -Vuosikatsaus

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

20151231_191419

Vuosikatsaus. Se on ehdottomasti päivän sana. Facebookissa joka toisen feedissä on vuosikatsaus kuvina ja eri yritykset julkaisevat vuosikatsauksensa puuduttavan pitkänä tekstinä josta minä en ainakaan maallikkona ymmärrä mitään. Mikä ihmeen tasevaje?

Selkeästi on minun vuosikatsausvuoroni. Meidän vuotemme on ollut erivärinen.  Paikoin riemunkirjava ja osin synkän musta. Ehkä tasevaje voisi sittenkin kuvata sitä? Vajavuutta tasaisuudessa.

Vuodessa 2015 on ollut iloa, onnistumisia ja kasvun paikkoja. Murheitakin.  Vuosi 2015 on ollut  paikoin hyvin raskas ja kokoon laittava. Olemme perheenä kokeneet oman pienuutemme ja voimattomuutemme elämän ja omien toiveidemme edessä. Sen lisäksi olemme oppineet iloitsemaan myös niistä arjen hetkistä joita ennen emme ole huomanneet. Myös kiitollisuus siitä mitä olemme saaneet, on noussut pintaan odottamattomissa paikoissa vaikka se mitä olemme menettäneet onkin edelleen usein mielessä. Me kuitenkin opettelemme ja opimme elämään sen ajatuksen kanssa, että meidän perhekokomme on tässä. Joskus on oltava hyvä näin. Se oli varmaankin se tämän elämän opetus joka osui tälle vuodelle. Ja siihen me sopeudumme.

Ihana tyttäremme on kasvanut, muuttunut päivä päivältä enemmän isänsä näköiseksi ja äitinsä luontoiseksi. Ja minä rakastan häntä. Ihan jokaista takkuista hiussuortuvaa, aamu-unista hymyä ja riemunkiukkua. Vauvavuodet ovat vaihtuneet taaperovuosiin ja minä rakastan niitäkin.

Äitinä olen edelleen pöpö -lisäaine -päiväkoti ja tapaturmakammoinen. Tämä vuosi ei ole ollut poikkeus. Olen kuitenkin oppinut hieman hellittämään ja saatan laittaa lihakeittoon tavallisen lihaliemikuution. Jos kukaan ei huomaa. Kaikensortin sädekehät on kuitenkin ollut syytä jättää ruttuisina himmeinä ja hitusen vääntyneinä niille kuuluville sijoille. Täydellisten äitien eteisen naulaan. Anyone?

Kirjoittajana olen saanut oppia ja kasvaa hurjasti tämän vuoden aikana. Olen avannut elämäämme teille paljon enemmän kuin aiemmin ja olen loputtoman kiitollinen saamastani vertaistuesta ja myötäelämisestä, niin riemullisina ja heikompina aikoina. Kiitos myös kaikista paskamyrskyistä, olen nimittäin oppinut niiden myötä kärsivällisyyttä, v-sanan vähentämistä ja lause ”anna vain olla” on saanut uuden merkityksen. Minä nimittäin en ole aiemmin osannut antaa vain olla. Nyt sen oppiminen on elinehto. Koen kuitenkin oppineeni paskamyrsky-aineksesta aivan tarpeeksi joten minua ei ollenkaan haittaa vaikka vuosi 2016 olisi sen suhteen rauhallisempi! Aion kuitenkin pitää jatkossakin mielipiteeni, pääni ja eritoten minuuteni ennallaan. Minusta on ihanaa olla ihan vain minä.

2015-12-31 19.24.04

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Nyt arvotaan huikea yksisarvisreppu! Tykkää kuvasta ja halutessasi tägää joku joka ei uskoisi, että tämän valmistuksessa on käytetty kierrätettyjä muovipulloja :D
Repussa runsaasti taskuja, se on ergonominen  ja valtavan hyvillä säädöillä varustettu. Meidän ehdoton hitti. #affenzahn #kiddex_suomi #Retkeily #yksisarvinen #arvonta #koulureppu #tarhareppu #kerhoreppu #kierrätys

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: