Yleinen 16.1.2016
TEKSTI Jasmin

Korvienväliläski painaa eniten

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Läski lähtee laihduttamalla. Mutta lähteekö se myös korvien välistä? Harvemmin. Usean langanlaihan aikuisen naisen päänsisäinen painoindeksi on vähintäänkin 31. Asiaa ei tietenkään auta millään tasolla uutisointi vaarallisesta laiha-läski ilmiöstä eikä valloillaan riehuvasta fitness-ilmiöstä. Painoindeksi on avain taivaaseen. Tosin tietenkin oikeilla lukemilla. Ei tarvitse kuin käydä rajan takana hakemassa silikonit ja saattaa pompsahtaa lievän ylipainon puolelle. Etenkin jos takapuolta on käynyt pumppaamassa kuntosalilla. Lihas painaa enemmän kuin läski, mutta lukema on lukema. Ainakin gynekologin mielestä kun e-pillereistä on kyse. Enkä nyt puhu itsestäni. En ole seilannut itämereltä kotiin uudet tissit kainalossa. Se saa vielä odottaa. Oletteko kuulleet uudesta paino-indeksin laskentakaavasta? Sen mukaan ihmisen keho on kolmiulotteinen ja se tulisi ottaa huomioon indeksin laskentatavassa. Älkää kokeilko, tuo uusi laskuri ei imartele ketään. Että siihenkin hommaan piti keksiä uusi masentavampi agenda.

Entäs muutoksen jälkeen? Onko ylipainoinen ikuisesti ylipainoinen ainoastaan omasta mielestään? Vai voiko entinen läski syödä piirakan ilman tuttavien ”Nonniin, kohta se on taas läski” -katseita? Entäs tilivelvollisuus? Lihavalta ei tietenkään saa kysyä, miten niin on päässyt käymään. Se on epäkohteliasta. Painonpudotuksesta on syytäkin kysellä, jos aihe kiinnostaa. Onhan maailmanläskin vähennys tietenkin kaikkien yhteinen missio. Entäs kun vastaukset eivät miellytäkkään? Oletteko te painoa pudottaneet ikinä tokaisseet ”miten sen teit” -kysymyksiin ”söin pelkkiä kanamunia kolme kuukautta”? Kokeilkaa. Ilmeistä saa revittyä huumoria pitkäksi aikaa. Tai ehkä ”aloin harrastamaan seksiä 3h päivässä, toimii!” Riemulla ei ole rajoja. Tai jos kokeilee jotakin tavanomaisempaa ”kaikki lähti atkinsilla” saa todennäköisesti osakseen voivottelua ja parempaa tietoa. ”Pysyvä elämäntapamuutois on ainoa tie myös pysyvään hoikkuuteen, eivät nuo dietit toimi”. Oikea vastaus on ”tein elämäntapamuutoksen”. Sillä saa hyväksyviä katseita. Elämäntapamuutos on päivän sana.

Entäs onnellisuus? Onko ihminen onnellisempi parikymmentäkiloa kevyempänä? Hyvä kuntoisempi voi olla. Vaatteitakin saattaa löytyä helpommin. Elämäntaparemontin ohella kiinnostus uusiin ruokiin on ehkä herännyt. Mutta onnellisempi? En usko. Jos on onneton ylipainoinen, en minä ainakaan usko pienemmän painoindeksin tuovan onnea. En edes pienemmän kolmiuloitteisen painoindeksin. Onnellisuus on samojen korvien välissä kuin se laihan läskikin.

Ja siitä päästäänkin takaisin korvien väliläskiin. Mitä se on? Läski korvien välissä ei katso painoa. Ylipainoisella se on sitä, kun paino estää elämästä. Sitä kun ei halua näyttäytyä ihmisten ilmoilla illanistujaisissa koska on isompi kuin muut. Se on sellaista tunnetta, että häpeää itseään ja kokee olevansa huonompi koska näyttää jonkinlaiselta. Korvienväliläski tukahduttaa omanarvontunteen ja tekee lukemista minuuden. Tai sinuuden. Korvienväliläski on huomattavasti haitallisempaa kuin verisuonia kalkkeuttava painoindeksiläski. Korvienväliläski syö elämää.

Korvienväliläskiä on myös hoikilla tai normaalipainon saavuttaneilla entisillä ylipainoisilla. Tämä läskin muoto on samaa kuin edellä kuvatukin mutta sillä erolla että paino on normaali. Korvienväliläski-ihminen näkee itsensä lihavana vaikka ei enää ole sitä. Ostaa liian suuria vaatteita ja nipistelee kuviteltua kaksoisleukaa. Sekoittaa roikkuvan vatsanahan entiseen 30cm isompaan vatsaan eikä pukeudu bikineihin, vaikka aivan hyvin voisi. Korvienväli läski estää elämästä, vaikka bmi olisi 20. Jotkut nimittävät sitä huonoksi itsetunnoksi. Mutta huono itsetunto on loppuunkulutettu sana. Loppuun kulutettu se on siksi, että etenkin meillä Suomalaisilla se on niin yleistä ja kipeän totta. Korvienväliläski istutetaan jo lapsiin. Otsikot huutavat lasten ylipainon lisääntymisestä ja kuntosaleille myydään junnukortteja. Minä en tiedä miten korvienvälistä rasvamolekyylit saa pois. Olisi valtavan hienoa kirjoittaa sellainen postaus, jonka lukiessa kokee päänsä hoikistuneen ja itsetuntonsa kasvaneen uusiin sfääreihin. Siihen tarvitsee ikävä kyllä jotakin aivan muunlaista lahjakuutta kuin mitä minulla on.

Minä miksi näitä kerron? Olen pudottanut 23 kiloa. Elämä ei muuttunut. Itsetuntoni ei kasvanut kohisten. Minusta ei tullut 10cm pidempää enkä kirjoita paremmin kuin ennen. En ole parempi äiti enkä loistava puoliso. Olen edelleen minä. Odotin taivaan aukenevan. Mutta bikinit ovat edelleen kauhistus.

Kaikenikäisillä ja kaiken kokoisilla on tässä yhteiskunnassa huono olla kehossaan. Reilusti entistä hoikempi ulkomuoto ei takaa täydellistä vartaloa. Pitäisi olla fit. Kaksoisleuka näkyy edelleen peilistä. Puolisoni sanoi kaksoisleukani olevan pääni sisällä. Se on kiinni minuudessani. Korvienväliläski painaa eniten.

Monenlaiset muutokset ovat elämäntapamuutoksia. Minun muutokseni oli karsia huonoja tapoja. Muutoksia terveellisyyteen on vielä edessä, kiloja tiputettavana ja läskiä hävitettävänä myös korvien välistä. Mutta kanamunadietille minä silti sanon ehkä. Ehkä sitten kun helvetti jäätyy.

jampero ennenjalkeen

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (9)

Jep, ainahan sitä on itsekriittinen, oli sitten miten hyvässä kunnossa tahansa. Kyllä se meilläkin on niin, että mies on kroppaani edelleen tyytyväinen, mutta itse mä peilin edessä iltaisin vatsanahkaani rutistelen ja inisen siitä 😀

1 vastaus

Eka kirjoitus jonka sinulta luin (pitää tutustua lisää siis) ja WOW. Puhut niiiin täyttä asiaa ja kerrankin vähän eri tavalla kuin muut! Itse kuulun juuri niihin, joiden bmi on ~20 ja silti olen tyytymätön kroppaani. Järjetöntä, tiedän, mutta nyt läskilläni on nimi, kiitos! Ihan huippuhyvin kirjoitettu, hyvä etten ääneen hihku täällä! 😀

1 vastaus

Kiva kuulla että osui kohdilleen tämä kirjoitus, kiitos 🙂 Se tuli kyllä sydämmestä.

Ja nimenomaan, bmi 20 läski ei voi olla kuin korvienväliläskiä. Mutta vaikka se kuulostaa hauskalta niin toisaalta se on hurjan karua. Se et ei oo hyvä olla omassa kehossaan on aika inhottavaa. Ja kuluttavaa. Toivottavasti meidän kaikkien korvienväliläski lähtisi pienenemään. Joskus se pienenee jo hihkumisella kun ymmärtää mistä on kyse 😀 <3

1 vastaus

Mä niin samaistun! En oo se laiha, mut oon se joka ei huomaa kuinka paljon vähemmän bmi on nyt, kun mitä se oli vuosi sitten. Läskistä pääsee eroon kyllä, mut toi korvienväliläski—> Se on ja pysyy!

1 vastaus

<3 ei tää korvienväliläski painoa katso!

1 vastaus

Tiedän tunteen, vaikka olenkin laihtunut ilman laidutusta. Olin ennen ylipainoinen ja nyt täysin normaalipainoinen, mutta en näe peilistä hoikkaa ihmistä, vaan sen saman Selinan minkä ennenkin – läskien kera. En ole sinut itseni kanssa vieläkään vaikka laihtumisesta on jo kohta 2 vuotta. korvien välille pitäisi olla oma kunto- ja ”laihdusuts”ohjelma! Hyvä kirjoitus!

Huikea muutos, mutta olet todella kaunis molemmissa kuvissa! <3

1 vastaus

<3 Kiitos. Nää on niin näitä, mä en voi käsittää miten sä voit ikinä mitenkään nähdä itseäsi lihavana :D
mä tulen entistä vakuuttuneemmaks siitä että korvienväliläskille on maailmanlaajusesti tehtävä jotakin. Toi laihdutusohjelma onki loistava idis!

1 vastaus

Vautsi vau, upea muutos 🙂 Ja joka sana tässä tekstissä on totta. Itse oon ollut aina hoikka ja teininä myös hyvin urheilullinen ja tiukassa kunnossa, mutta nykyään kun harrastukset on jääneet niin vaikka paino ei ole muuttunut vaan kehon koostumus vain niin en ole enää tyytyväinen kroppaani.

1 vastaus

<3 kiitos. Niin tuo on hyvä pointti myös että paino voi pysyä samassa mutta silti tyytymättömyys ei ole taattu. Etenkin synnytyksen jälkeen kehon koostumus muuttuu itsestään. Mut nääkin on aika varmasti niitä muutoksia mitkä on siellä pään sisällä kuitenkin suurimmaks osaks. Ite tuntee et keho on erilainen mut muut ei kuitenkaan sitä huomaa? :)

1 vastaus

Jep, ainahan sitä on itsekriittinen, oli sitten miten hyvässä kunnossa tahansa. Kyllä se meilläkin on niin, että mies on kroppaani edelleen tyytyväinen, mutta itse mä peilin edessä iltaisin vatsanahkaani rutistelen ja inisen siitä 😀

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • #Irti oravanpyörästä. Vuosi irtisanoutumisesta. Blogissa juttua siitä, millaista arki on nyt, mitä se on meille maksanut ja pohdintaa, olenko minä puolisoni varjo. #perhekauko #kaukomedia #Yrittäjäelämää #yrittäjäperhe #lounas #elämältäkaikensain #onni

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: