Yleinen 18.1.2016
TEKSTI Jasmin

Jäyhä tapakasvatus pannaan!

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

mindemussuttaa

Viimeaikoina olen pohtinut tapakasvatusta. Etenkin tapakasvatusta liittyen ruokaan. Ruokaan liittyvä lapsenkoulutus tuntuu olevan monelle vanhemmalle mittapuu siitä, onko kotona riittävästi kuria, ja omaako lapsi hyvät käytöstavat.

Lähtökohta näille iänikuisille tapakasvatusmääreille on tietenkin se, että ruoka on pyhää. Jos ei ajattele ruoan arvoa, on kiittämätön eikä kunnioita sitä mitä on saanut sillä näettiinhän Suomessa joskus nälkää. Afrikasta nyt puhumattakaan.

Me olemme hyvin kiitollisia siitä, että asumme Suomessa, kuten myös siitä että meillä on ruokaa ja varallisuutta sitä ostaa. En silti osaa pyhittää sitä. Onhan meillä kotikin ja silti kotimme ei ole pyhä. Meillä saa kotona sotkea ja jopa kävellä silloin tällöin alasti. Lattialle tullut pisu siivotaan muttei merkata saastaiseksi.

Näinollen haluan edes hieman yrittää romuttaa ruokaan liittyvää pyhistelyä ja kasvatusperiaatteiden kulminointia. Meidän perheessämme seuraavat tutut käytöstavat ovat laitettu pannaan:

Ruoalla ei saa leikkiä

Miksi ei saa? Jos haluan laittaa munakkaan nallen muotoiseksi lautaselle, se on kaikkien mielestä hellyyttävää. Jos lapseni ottaa käteen porkkanan ja sanoo sitä tipuksi ja vie suuhunsa kotkottaen, se on ruoalla leikkimistä. Ei mitään logiikkaa. Jos ruoka maistuu paremmalta leikkien, sehän on vain hyvä.

Lautanen täytyy syödä tyhjäksi

Ei todella tarvitse. Pakottamalla lapsi syömään, kasvatetaan ylipainoisia aikuisia jotka eivät osaa itse säädellä nälkäänsä. Vaikka lapsi ottaisi itse, ei kaikkea tarvitse syödä. Lapsikin tekee virheitä eikä pakkosyöttö ratkaisu.

Ei saa jälkiruokaa jos ei syö kaikkea

Ja sekö on hyvä että ahdetaan maha täyteen ja sitten saa jälkkärin? Jos pöydässä on jälkiruoka, se kuuluu ateriaan, söi tai ei. Silloin kun tapana on väliin jäänyt lounas ja mahaan mahtuu pelkkä jälkkäri, ollaan jatkossa tekemättä jälkkäreitä kokonaan. Jälkiruoka ei ole ukaasi eikä kunnolla syönnin edellytys. Ei kasvatus eikä kiristysväline. Se on vain jälkiruoka.

Ei saa syödä sormin

Miksi ei? Kyllä jokainen oppii haarukalla syömään aikanaan. Meillä syödään välillä haarukalla mutta jos lapsi haluaa pistää lihapullat poskeen sorminensa, antaa mennä. En usko hetkeäkään, että jos lapsen antaa halutessaan syödä sormin, ei hän osaisi käytöstapoja aterimien suhteen tarvittaessa.

Ruoka on vain ruokaa. Käytöstavat ovat käytöstapoja jotka tulee osata mutta joiden orjallisessa noudattamisessa ilman perusteita ei ole mitään järkeä eikä logiikkaa.

Meillä siivotaan jäljet eikä sikailla. Ruoalla saa leikkiä, mutta ei tahallaan sotkea. Herneet voi nimetä ja pistää jonoon mutta niitä ei liiskata pöytään. Sormin voi syödä tomaatit mutta ei kasvissosekeittoa. Jos lounaasta syödään vain lusikallinen ja siirrytään jälkkäriin, ensikerralla jälkkäri siirtyy myöhempään ajankohtaan jo tarjoiluvaiheessa eikä kiusaksi pöydälle. Ruoka on monelle aikuiselle ongelma. On lohtusyömistä, ilosyömistä, liikasyömistä ja syömishäiriöitä. Ruoakaan liittyy syyllistämistä, syyllisyydentuntoa ja ihan  vain huonoja tottumuksia. Ylipainoa ja ortoreksiaa. Minä haluan yrittää pitää ruoan perheessämme neutraalina asiana johon ei sotketa mitään ylimääräisiä ukaaseja eikä palkintoja. Edellämainittujen maneerien purkaminen on osa sitä. Koetetaan kieltojen  sijasta keskittyä siihen mitä saa tehdä. Kauniit käytöstavat ovat muutakin kuin perusteettomia kieltoja.

Oletteko te kyseenalaistaneet käytöstapoja ruoan ympäriltä? Vai ovatko ne sittenkin satavuotiaiden esivanhempiemme keksimiä toimiviksi todettuja tapoja joita on turha muuttaa?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (8)

Oi kiitos <3




0
1 vastaus

Aikalailla samoilla linjoilla oon sun kanssa. Ja tuossa ”ruualla ei saa leikkiä” on sekin ristiriita, että kun vauva alkaa syödä kiinteitä ja keskittyminen meinaa olla muualla niin useinhan se syöttävä aikuinen itse esittää, että lusikka on joku juna tai vastaava, joka puksuttaa tunneliin eli suuhun, joten miksi lapsi ei voisi sitten opittuaan syömään itse käyttää samaa logiikkaa, jos niin ruoka maistuu paremmin eikä tahalleen vain sotke? Itsellänikin on todella huonoja muistoja tietyistä ruuista lapsuudesta, kun aikuiset eivät ole noudattaneet hyviä tapoja (aletaan syödä vasta kun kaikki on pöydässä ja poistua saa sitten kun kaikki on syöneet), minut jätettiin usein yksinään istumaan pöytään, jos en jostain ruuasta tykännyt ja siellä sitten istuin niin monta tuntia, että sain ruuan alas.




0
1 vastaus

Mulla myös sama kokemus tuosta että tunteja on pöydässä istutettu -_- en usko että musta tuli yhtään sen kohteliaampi tai kunnioittavampi sen kasvatuksen tuloksena. Ihan hirveetä!
Mä oon ton sotkemisen osalta huomannut että etenkin vanhemmat ihmiset kammoavat sotkua. Ennemmin syötetään kuin annetaan sotkea. Se on tosi kurjaa 🙁




0
1 vastaus

Ruualla leikkiminen on sitä, että sillä leikitään. Eli ei ole aikomustakaan syödä. Kyllä ruokaan kannattaa suhtautua kunnioittavasti, nytkin vaikka sitä tuntuu vielä riittävän, meille.




0
1 vastaus

Olen eri mieltä 😀




0
1 vastaus

En varmaan voi koskaan kieltää lapselta sormin syöntiä sillä isänsä kulttuurissa moni ruok syödään sormin, kuten riisi, ja isä täälläkin joskus niin tekee




0
1 vastaus

Näimpä! Vain länsimaissa sormillasyönti on rumaa -_-




0
1 vastaus

Ihanaa!!paras blogi pitkään aikaan ja varsinkin tämä postaus:)




0
1 vastaus

Oi kiitos <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: