Haikeat hyvästit ja suuret tyhjät saappaat

Teksti

Jamppisukissa

Kirjoitin muutama viikko sitten kuivaksi oppimisen haasteista. Ilokseni voin hypettää, että me kehitymme ja olemme jo oikeastaan kokonaan ilman vaippaa. Me siedämme pisuvahingot ja makkarimme sisustusta koristaa yöaikaan potta. Oikein kaunis valkoinen pisulaari.

Kaikessa riemussani, tunnen haikeutta. Minulla on viha-rakkaussuhde kestovaippoihin. Minä vihasin niitä. Aivan sydämmeni pohjasta vihasin. Jokaikistä typerää pul-kuorta imua ja pinttynyttä ikitahraa. Ja minä rakastin niitä. Ja rakastan edelleen. Kaikki ne kuosit, pehmoiset karvakuoret ja puhdas raikas tuoksu pesun jäljiltä. Niin, eikä tietenkään pidä unohtaa kestovaippayhteisöä. Tapaamisia, tapahtumia, järjestötoimintaa ja yhteisöllisyyttä. Siinä oli sitä jotakin. Erityistä lämpöä.

Pyykkikori tuntuu tyhjältä ja tyttäreni housut näyttävät oudolta. Ihan niinkuin ne istuisivat päälle aivan eri tavalla. Nytkö voi hankkia farkkulegginsejä? Jep. Sen aika on tullut. Kuinka minä niitä kaipasinkaan aiemmin, kun kestopyrstöön oli mahdoton sovittaa slimmejä. Ja nyt minä hypistelen käsissäni lanoliinipurkkia, nuuhkin sitä ja mietin, että ei koskaan enää.

Poden luopumisen tuskaa. Vaippojakin saa jäädä ikävöimään. Ei muistella vaippakoria jonka kansi jäi joskus auki ja sai kylppärin dynkkaamaan vetämättömältä vessanpytyltä. Eikä suoda liiaksi ajatuksia enää tässä vaiheessa neliosaisille kerrosvaipoille jotka puoliso aina puki päälle väärin ja ne falskasivat, useimmiten sohvaan ja turvaistuimeen. Luulen, ettei sen yhden käytetyn merkkivaipan hintakaan nyt ihan niin paha ollut. Paitsi puolisoni mielestä. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, kyllähän käytetystä vaipasta kannatti maksaa 37e vaikka se ei ollutkaan kovin hyvä? Sehän oli kulttikuosivaippa. Oikea harvinaisuus. Eikä kesäkuumalla autoon unohtunut kestokakkavaippakaan nyt ihan niin pahalle tainnut haista. Ei. Ei muistella huonoja hetkiä. Aika muodostakoon niiden ympärille pinkkiä hattaraa.

Ekologisuus on kuitenkin jättänyt sieluuni vaippojen myötä pienen pienen jäljen. Myrkyttömämpi elämäntapa on tullut jäädäkseen ja perheemme edelleen koettaa korvata kertakäyttötavaraa kestotuotteilla. Ehkä hygieniatuotteet korvaavat kestovaippojen jättämän tyhjiön ja saan edelleen pysyä ”piireissä”.

jamppivaipankanssa

Kestovaippailu ei koskaan ollut minulle äitiyden mittari. Minä en kokenut olevani millään tasolla parempi äiti kertakäyttövaippailevien rinnalla. Sensijaan onnistuin kokemaan huonommuutta kestovaippapiireissä. Minä olin se luopio joka laittoi Helsinki-Oulu matkalle pamppersin eikä mökillä suostunut nyrkkivaippapyykkiin. Minulla kesti kaksi vuotta tajuta että vaipat ovat vain vaippoja. Olivat ne pampperseja tai kestoja. Ne ovat vain vaippoja. Ja minä niin ikävöin niitä.

Kestovaippojen jättämiä saappaita on lähes mahdotonta täyttää. Mutta minä yritän. Kevään mittaan koetan löytää uusia tapoja torjua kertakulutusta ja tulen myös postaamaan niistä. Ehkä unohdan vaippaikävän, vaikka tiedostankin etteivät kestotiskirätit tai kestohedelmäpussukat mitenkään pysty korvaamaan Mannamaan pingviiniyövaippoja.

Rakkaat kanssaluopuneet, oletteko kokeneet vaippaikävää? Haikeutta? Millä täytitte tyhjiön?

Kommentit

5 kommenttia
Jasmin

😀 tsemppiä siihen! Kertiksiin joo ei ehkä muodosta samanlaista tunnesidettä 😀 tai en mä ainakaan ikävöi niitä kertiksiä mitä meillä on välillä käytetty.

Tietyllä tavalla olen, joo.
Kuopus on jo ilmoitettu kouluun, mutta taloudesta löytyy silti vaippoja, joista en vain ole osannut luopua.
En oikein edes tiedä, mihin niitä säilyvän tai miksi en ole saanut siivottua pois nurkista. Ehkä, jos vastaan olisi tullut joku vaippoja tarvitseva, joku niistä innostunut, jolle olisi voinut antaa vaipat Hyvään Kotiin.

Meillä on pottailu vasta alkamaisillaan. Tosi kertiksiä tuskin tulee ikävä! 😀

No just tällä viikolla on ollu aika kriisi kun vaipat jäi ja pinnasänky kannettiin pois. Yritän olla kiitollinen, kun tyttö kasvaa ja kehittyy, mutta voi sitä haikeutta! Jospa tää tästä…

Jasmin

<3 Ei sitä haikeutta kyllä pakoon pääse, ei niin millään! Mä kans saan varmasti olla vain kiitollinen että ollaan kuivia ja onhan se helpompaa kun ei ole pyykkiä jne.. Mutta silti!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä