Yleinen 24.1.2016
TEKSTI Jasmin

P**kele lasu ja loputon nöyryytys. For what?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

otters-397007_1920

Talvi on tullut, se tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta. Koska aurinkorannat ovat jäässä, kotiäideillä on enemmän aikaa keskittyä toistensa tekemisiin. Etenkin talvivaatetus on ikuisen napinan, arvostelun ja selän takana puhumisen kestosuosikkiaihe.

Kaikille some-kanavia käyttäville tuskin enää tulee yllätyksenä jatkuvat ”hei sinä välinpitämätön sinitakkinen äiti citymarketin pihalla klo 12, hyvä että päätäsi ei palele mutta lapsellasi on liian ohut hattu!!!” Tai ”Olipa sääli miten kaupan kassalla isä räjähti pienelle lapselle ja sanoi rumasti, millaiset lienevät kotiolot?”

Inhimillisyys on kadonnut. Jos lapsesi pudottaa toisen hanskansa, etkä huomaa sitä nanosekunnissa, saatat lyötää itsesi facebookryhmästä arvostelujen kohteena. Saattaapa joku stalkata autosi rekisterinumeron ja kyhätä kokoon pienenpienen lastensuojeluilmoituksenpoikasenkin. Hätätapauksia ei saa olla olemassa. Poikkeustilanteita ei tule. Jos sanot kerran vahingossa perkele kauppakeskuksen käytävällä, voit olla pulassa. Koska kauppakassistasi putosi pohja sinusta tuntuu juuri sillähetkellä, että koko päiväsi pohja tipahti kanaminuen mukana Prisman parkkipaikalle. Mutta ei siinä kaikki. Paikkakuntasi äitiryhmässä kuvaillaan tuntomerkkisi. ”Punainen pipo, 190cm pitkä mies. Kolme lasta ja kaksi kauppakassia. Riehui ja rällästi. Lapset itkivät. Näytti pelottavalta. Lapsilla Jonathanin haalarit. Rahaa näytti silti olevan vaimon rakennekynsiin. Onkohan alkoholisti ja lapset kärsivät? Millaistakohan on kotona? Tunteeko joku?” Ja kaikki vain siksi, että joku sanoi perkele ja susiäidit ovat saaneet käsiinsä värikyniä. Sinä ja perheesi, Olette häväistyt.

Vaihtoehtoisesti äidit häpäisevät toisiaan alistamalla ja arvostelemalla toistensa kasvatusmetodeja, lastenvaatteita ja periaatteita. ”Voiko kukaan olla niin välinpitämätön että syö raskaana fetaa?” -on kommentoitu raskaana olevan bloggaajan fetasalaattikuvaan. Nöyryytys puettu kauniiseen kysymykseen. Me äidit emme kunnioita toisiamme. Emme pätkän vertaa. Ja joka väittää kunnioittavansa, todennäköisesti valehtelee. Tai sattuu olemaan harvinaislaatuinen yksilö. Moni ehkä osaa pitää suunsa kiinni jopa anonyymina. Mutta ajatukset, niitä ei kukaan voi hallita. Eikä tarvitsekaan. Jokainen saa olla ajatuksissaan niin tuomitseva, nöyryyttävä ja kiihkomielinen kuin haluaa.

Somekäyttäytymiseen olisi silti hyvä kiinnittää huomiota etenkin tänä tylsistyttävänä talviaikana Juuri silloin, kun tekisi mieli naputtaa Facebookissa ja osoittaa anonyymilla sormella huonosti toimivia äitejä Jos huoli herää oikeasti, kipitä auttamaan! Mene tarjoamaan auttava kätesi. Tai soita poliisit jos epäilet lapsella oikeasti olevan hätä. Pelkuri kirjoittaa Facebookkiin. Me kunnioitamme Suomenlippua niin paljon, että on rikollista pukeutua sellaiseen edes hätätilassa ja  jopa ruumiita vältämme häpäisemästä niin paljon, että varomme kolhimasta niitä kun sellaisen kanssa tekemisiin joudumme. Mutta eläviä toisiamme me runtelemme, nöyryytämme julkisesti ja pyrimme tuomaan esille oman paremmuutemme. Hyvän äidin lapselta ei hattu putoa päästä pakkasella. Paskaäidin lapsilla ei ole pakkasrukkasia parkkihallissa ja Ticketin haalarikin on viimevuoden mallia. Älkääkä herrantähden hermostuko julkisesti. Se ahdistaa kanssakulkijoita. Ken äänensä korottaa, se itsekunnioituksensa menettää.

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (6)

Tätä olen minäkin miettinyt. Ajatellaan että naapurien asiat eivät kuulu meille mutta ne lapaset ja pikkuasiat joiden takana hätää ei ole, kuuluvat kaikille -_-




0
1 vastaus

Hyvä ja asiallinen kirjoitus. Vaan huomaavatko nämä lapasen putoamista kauhistelevat oikeaa hätää? Naapurista kantautuvat jatkuvat pahoinpitelyn äänet tuottavat korkeintaan heippalapun mutta jestas jos äiti ojentaa karkkihyllyllä kiukutteleva lastaan Prismassa ruuhka- aikaan –> lasu!




0
1 vastaus

Tätä olen minäkin miettinyt. Ajatellaan että naapurien asiat eivät kuulu meille mutta ne lapaset ja pikkuasiat joiden takana hätää ei ole, kuuluvat kaikille -_-




0
1 vastaus

Hyvä kirjoitus 🙂

Olen joskus aikanaan kirjoittanut väärinkäsityksistä ja esim. siitä, että jos ärähdän koiralleni, niin heti katsotaan, että kohtelen sitä huonosti… Ihmiset ei tiedä, että koira on riehunut koko päivän, vetänyt hihnassa ja ollut ihan mahdoton ja ärähdystä on edeltänyt jokin viimeinen niitti. Sama homma lasten kanssa! Mun mielestä on ihan älytöntä, että enää ei saa olla inhimillinen vaan jokaikistä tekoa syynätään äitimaailmassa. En tule koskaan unohtamaan niitä paheksuvia, halveksuvia, kummeksuvia katseita, joita sain osakseni vauvakerhossa… Olin pukenut lapselleni lahjaksi saadun nätin sinisen potkupuvun. Meillä kun käytetään kierrätysvaatteita, niin aattelin, että on kivaa, jos vauvalla on jotain uutta päällä ja vähän värikkäämpääkin, kaikki kun on ollut aika neutraalia. En ymmärtänyt niitä katseita, mutta kotona aloin googletella vaatetta ja se olikin Tutan yöpuku! No joo, pikkujuttu ja naurattaa kyllä ehkä vähän jo. Mistä minä olisin voinut tuoreena äitinä tietää että se on yöpuku? Me käytetään kotona paljon vetskaripukuja, koska ne on käteviä ja ihanan vauvamaisia. Ja nyt tulen varmaan aina olemaan se äiti, joka puki lapsensa yöpukuun! Ja jolla on suuri ja kallis merkkikello, mutta se on jo toinen juttu 🙂 Mut verrattavissa vähä tohon rakennekynsiasiaan!

On ihan käsittämätöntä, että miten äitejä ja perheitä arvostellaan nykyisin pelkästään sen perusteella, miten lapset puetaan. Tulen varmaan olemaan pulassa, koska meillä on kierrätyslinja. Onneksi en hirveesti jaksa välittää siitä, mitä muut ajattelee, mutta toivon vaan, että lapsi ei kärsisi pinnalisen maailman kirouksista. Mulle tuo Jonathan ei sano merkkinä mitään enkä osaa erottaa kalliita ja halpoja lastenvaatteita toisistaan.

Arvostelemisen sijaan tarvittaisiin sitä auttavaa kättä… Mutta on niin helppoa narista lehden tekstaripalstalla tai somessa!

Tsemppiä ♥




0
1 vastaus

Toi lemmikkielämä on kans ihan samanlaista kuin tämän äitijutun kanssa. Mulkoillaan ja arvostellaan kun nähdään vain pinta -_- argg

😀 ihana tuo sun yöpukujuttu! Mut oikeesti, mistä tuore äiti voisikaan erottaa esim jumpsuitin ja yökkärin eroa 😀 ei kukaan kerro että toisessa on napit ja toisessa vetoketju. Ja kuka sen edes on päättänyt että se on niin? Ja entäs jos sulla olis ollu merkkikelloon mätsäävä Louis Vuitton yökkäri lapsella? Olisiko se ollut soveliaampi kerhossa? Nurinkurista -_-

Auttava käsi on nykyään tiukassa kun keskitytään vaan arvosteluun. Se on tosi harmi. Äidit vois pitää yhtä niin aika monelta murheelta vältyttäisiin




0
1 vastaus

Niinpä! Enemmän auttaisi joku pitämässä ulko-ovea auki, kun yritän saada siitä rattaita, raivohuutavaa taaperoa ja kauppakassia sisään, kuin mulkaisu ohikulkevalta hienostorouvalta, kun suustani lipsahtaa VOI HELVETTI.




0
1 vastaus

No nimenomaan! Olipas loistava kaneetti! Miksei siinä kassalla voisi vaikka pakata sen kärsivän äidin kauppatavaroita silläaikaa kun äiti koittaa rauhoittaa lasta eikä kummastella tiuskimista ja kireää pinnaa -_- ihmisten logiikka on ihan uskomatonta




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: