Kylvätkö pelkosi lapsiesi niitettäväksi?

Teksti

Tänään on hyvä pysähtyä hetkeksi todellisten pelkojen äärelle.

spider-935930_1280

Meillä jokaisella on aivan varmasti sisäiset kauhumme jotka asenteissamme tartutamme jälkikasvuun. Meidän turvallisuuden tunteemme on jossakin elämämme vaiheessa järkkynyt ja  psyykkeemme perustuksia on vavisutettu. Jos emme kiinnitä asiaan huomiota, pelkomme tarttuu. Jälkeläisemme imevät meistä kaiken. Hyvässä ja pahassa.

Minun turvallisuuden tunteeni särö on hämähäkit. Kuulostaako tutulta? En tunne kovinkaan montaa naisihmistä joka suhtautuisi hämähäkkeihin luontevasti. Edes pelonsekainen kunnioitus ei tavoita läheskään kaikkien tunnereaktiota hämähäkki-kohtaamisissa. Syvä kauhu sen sijaan on monelle tuttu fiilis. Ainakin minulle.

Olen tainnut joskus mainita että ensimmäisessä omassa asunnossa asuessani jouduin soittamaan huoltomiehen noutamaan hämähäkin vessasta. En uskaltanut käydä tarpeilleni hämähäkin läsnäollessa. Ystäväni ovat käyneet lukuisia kertoja pelastamassa minut lukin aiheuttamasta horror-elokuvasta olohuoneessani. Kun anoppilan autotallissa oli oikein erityisen kauhistuttava ja suuri hämähäkki, en käynyt tallissa seuraavaan 3 vuoteen. Toissavuonna onneksi voitin pakon sanelemana autotallipelkoni mutta visiitti tapahtui silti kumisaappaissa ja silmät puoliksi kiinni.

Minä en kertakaikkiaan kestä hämähäkkejä. En missään muodossa. Jos sellaista heiluttelee silmieni edessä, alan hysteerisesti itkemään tai vaihtoehtoisesti pyörryn. Pyörtyminen on pahempaa, silloin en voi olla varma, pudottaako julma vitsailija hämähäkin samalla kun yrittää saada minua kopattua kiinni. Ja mikä olisikaan kamalampaa kuin herääminen tiedottomasta tilasta siihen todellisuuteen, että jossakin, aivan lähellä on vapaana hämähäkki. Näissä tilanteissa kukaan ei lepää, ennenkuin se on löydetty.

Pelko on Zikainfluenssaakin tarttuvampi tauti. Etenkin lapset imevät vanhempiensa pelon nopeammin kuin tuplasokeroidun pillimehun. Yksikin silmissä vilahtava pelon leimahdus jonka lapsi näkee ja se on siinä. Muuta ei tarvita.

Mummolassa jouduin todistamaan lukkihämähäkin (älkää luonnontieteilijät viisastelko, lukki on aivan yhtä hämähäkki kuin muutkin hämähäkit) iltakävelyä takan edustalla. Luonnollisena reaktiona ensin tuli paniikki ja sitten kyyneleet. Lapsi katsoi ensin minua ja sitten hämähäkkiä kauhusta kankeana. Onneksi papan älynystyrät olivat askeleen edellä. Hän otti tuon kammottavan otuksen käteensä, näytti sitä tyttärelleni ja yhdessä he tarkastelivat monsterin syvintä olemusta rakkaudellisella äänensävyllä. Minun täytyi mennä hajusuolan kanssa toipumaan toiseen huoneeseen mutta lopputulos oli katastrofin ainekset huomioon ottaen kiitettävä. Lapsi halusi antaa hämähäkille pusun ja olisi tuonut sen kovin mielellään kotiin. Papan kanssa yhteisymmärryksessä he kuitenkin päättivät että lukkihäkki asuu puutarhassa.

Sain alkaneesta paniikkireaktiostani nuhteita ja epäkiitollisia katseita. Ja pitkän saarnan. Jopa karulla 60-luvulla syntyneet ihmiset tietävät pelon tarttumisen vaarat. 2-vuotiaalle saatetaan antaa t-lusikalla kahvipullamössöä ja multaa uskaltaa syödä kaksin käsin. Mutta hämähäkkipelkoa ei saa tartuttaa. Siitä me olemme yhtä mieltä.

Se on silti helpommin sanottu kuin tehty. Huudon voi tukahduttaa ja kirkumisen vaimentaa. Silti silmissäni edelleen leimahtaa kauhu jos joudun kohtaamaan pelkoni. Sitä ei voi peittää. Siksi sirottelen kesäisin ulko-oven nurkkiin hämähäkkimyrkkyä ja rukoilen aamuisin että päivä voisi olla hämähäkkivapaa.

Syvimmät kauhut ovat henkilökohtaisia ja erilaisia. Onko sinulla fobiaa? Miten olet onnistunut peittämään sen lapsiltasi? Vai oletko peräti päässyt siitä yli?

 

Kommentit

6 kommenttia
Jasmin

Mä niin tiedän noi fiilikset. IHan joka ikisen. Ja pahinta siinä on se toisen hokema ”ei tarvi pelätä”. NO EIKÖ??!!! -_- ei näissä fobioissa oo joo järjen kanssa mitään tekemistä.

Pelkään hysteerisesti yökkösiä. Jos sellainen lentelee ympärilläni, jokainen soluni kehottaa joko juoksemaan karkuun, tai käpertymään lattialle nyyhkyttäväksi mytyksi. Kerran kyseinen lentävä kauhu löytyi illan tullen makuuhuoneestamme. Yritin olla reipas ja hätää/liiskata/sytyttää sen tuleen, mutta en onnistunut. Kun se pirun ötökkä ryömi sängyn alle tavoittamattomiin, minun oli pakko siirtyä olohuoneen sohvalle nukkumaan. En yksinkertaisesti kestänyt ajatusta, että mitä jos yöllä se otus ryömii sieltä sängyn alta kävelemään päälläni… Meillä on 2-vuotias lapsi, hän ei ole kovin montaa kertaa nähnyt minun itkevän kunnolla, mutta silloin kun on, se on saanut taaperon lopulta yhtymään kuoroon. Selvästi itkuni vähän pelottaa pientä, ja voin vain kuvitella millaisen reaktion ”apua yökkönen”-kohtaukseni aiheuttaisi… En vaan voi sille mitään. Eikä auta, että mies vieressä hokee, ettei niitä tarvitse pelätä. Kai minä nyt järjellä tiedän, etteivät yöperhoset minua vahingoita millään tavalla. Mutta peloissa ei monesti ole mitään järkeä.

Yöperhoset.. HYYYII! Ja tietty ne hämähäkit. Ja kaikki muut. Mulla on fobia kaikista, joilla on enemmän kuin neljä jalkaa. Poikani 7v tietää pelkoni, mutta häneen se ei ole (onneksi) tarttunut. Poikani itseasiassa ”pelastaa” minut näiltä otuksilta 😀 Joinain päivinä saatan vangita ne itse lasin alle ja paperin avulla viedä ne ulos.. se ei kyllä kovin usein onnistu. Odotan, että poikani tai mieheni vie ne ulos lasin alta.

Jasmin

😀 ihana poika <3 Ehkä mäkin yritän karaista tyttöä siihen suuntaan et se jatkossa innoissaan kantais hämähäkit metikköön. Tohon lasin alle juttuun mä en pystyn. Kädet alkaa liikaa täristä 😀 Jos joudun jostain syystä ite tappaa hämsyn, imuroin sen ja kannan imurin ulos ja sitten mies joutuu vaihtamaan siellä ulkona imuriin pussin.

Mä inhoan kaikkia lentäviä ötököitä perhosta lukuunottamatta todella paljon. En varsinaisesti pelkää, mutta se surina ja iso olemus ällöttää ja jos sisälle eksyy ampiainen niin juoksen vessaan ja odotan, että mies tappaa sen tai vie sen ulos. ”Hauskaa” tässä on se, että mieskin pelkää allergiansa takia ampiaisia tottakai, koska voisi kuolla niiden pistoon, mutta kyllä hän ne aina urheasti tappaa 😀 Kerran sisälle tuli iso sudenkorento ja silloin kyllä itkin pelosta ja ällötyksestä.

Jasmin

Noi ampparit on kyl kans karseita kun ne pistää -_- hrr
Niiden kans onneks kukaan ei edes vetoa että ”mitä pelkäät kun eivät ne edes tee mitään”. Juu eivät… Voivat vaan tappaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä