Yleinen 17.3.2016
TEKSTI Jasmin

Virpominen pannassa

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

easter-egg-1241960_1280

Palmusunnuntai lähestyy. Ystäväni kyselevät uteliaan ilkikurisesti, joko olen kasvanut ihmisenä ja tullut toisiin aatoksiin virpomisen suhteen? Olen saanut varovaisia kyselyitä, olenko muuttanut mieleni noitien suhteen ja uskaltaako ovellamme käydä virpomassa.

Uusille lukijoille tiedoksi, minä vastustin vuosi sitten syvästi lasten noitaleikkejä ja karkinkerjuukierroksia. Kammottava perinne.

Ja edelleen minä niitä vastustan. Yhtä syvästi, ellen syvemmin. Halloweenhapatus on vielä tuoreena mielessä. Tänäkään vuonna tyttäreni ei pukeudu noidaksi. Ei edes noidan kissaksi. Eikä pupuksi. En halua, että meidän perheessämme lähdetään minkään sortin otuksena munankerjuulle. En toista itseäni, tähän johtaneista ajatuksista voi lukea lisää viimevuoden puolelta Tästä.

Mutta asiaan. Tänä palmusunnuntaina tyttäreni on jo sen ikäinen, että mieleni tekee järjestää korvaavaa toimintaa. Koisoni rakastaa munia yli kaiken. Muovimunia, kanamunia, leikkimunia, yllätysmunia, ruohomunia.. Kaikenlaisia munia. Youtuben munavideot pesevät Latelampaan mennentullen ja jos hän saa toivoa lelukaupasta minkä tahansa lelun, hän valitsee 50 centin kylpymunalelun.

bouquet-677939_1280

Niimpä meillä vierailee tänävuonna isipääsiäispupu. Isipupu piilottaa muutamia munasia ympäriinsä ja munarakkaudesta halkeava tyttö saa ne etsiä pajukoriin. Piilotamme niin syötäviä, kuin ei syötäviäkin munia jottei seuraava viikko mene sokeriähkyä oksentaessa.

Tähän perinteeseen otamme kavereita mukaan ja se korvaa meillä virpomisen niin kauan, kunnes jälkikasvuni täyttää 18 vuotta ja saa siinä iässä itse päättää omat periaatteensa.

Onko teillä vaihtoehtoisia perinteitä palmusunnuntaiksi? Millaisia?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (16)

Kiitos, samoin teille 🙂 Munien etsiminen oli ratkiriemukasta!

1 vastaus

Loistavaa korvaavaa ohjelmaa olette kyllä keksineet! 🙂 Hyvät palmusunnuntait ja munien etsinnät!

1 vastaus

Kiitos, samoin teille 🙂 Munien etsiminen oli ratkiriemukasta!

1 vastaus

Ihan tuohohon Halloween vastaisuuteen haluaisin sanoa, että tiedäthän ettei se ole vain yhtäkkiä keksitty pukea lapset piruiksi ja mennä oville karkkien perässä? Että se ei ole vain amerikkalaista hapatusta, vaa monia vuosia vanha perinne siellä?

1 vastaus

Tiedän 🙂 En pidä ajatuksesta silti. Ja hapatuksen siitä tekee se, että perinne tuodaan tänne.

1 vastaus

Suosittelisin antamaan hieman sijaa lapsen omille mielipiteille jo ennen 18-vuoden ikää… ei ehkä ole kiva, jos ensimmäinen sana jolla mutsiaan kuvaisi, on ”katujyrä”…

1 vastaus

😀 😀 😀

1 vastaus

Meillä suklaamunat ovat ”raakoja” aina pääsiäiseen asti. Munia ei syödä ennen kuin vasta pääsiäisaamuna. Niin on ollut myös lapsuudenkodissani ja ajatus nojaa paastonajan loppumiseen.

1 vastaus

Sääli lastasi kohtaan lähinnä kirjallisuuden kannalta. Virpominen ja sen sellainen nyt ei ikinä ole meille ollut mikään iso juttu, mutta taikuuden ja magian halveksiminen on kyllä jossain kohtaa pois lapseltasi. Fantasiakirjallisuus on täynnä upeita luomuksia ja ainakin minulle lapsena kaikki taikuus sekä siihen liittyvät leikit olivat tärkeitä. Lapselle kun harvoin riittää se pelkkä todellisuus ja tylsää se olisi jos riittäisi. Itse olen tapakristitty ja minulle esimerkiksi raamatun sisältö ja kristillinen historia on pahempaa luettavaa kuin fantasiakirjallisuus, joka luo enemmänkin toivoa ja haastaa positiivisesti lapsen mielikuvitusta.

1 vastaus

Meillä ei lapset ole koskaan virponeet, eivätkä tiedä mitä virpominen on. Ovat lisäksi niin ujoja, että tuskinpa muualla kuin kahden läheisen luona uskaltaisivat virpoakaan. Meillä ei siis virvota. Itse virvoin lapsena mummolassa ja parin muun läheisen luona. Kerran sain luvan virpoa naapurille, joka avasi oven, kysyin saako virpoa ja pamautti oven naaman edestä mitään puhumatta kiinni niin että hyvä etten jäänyt väliin. Siihen loppui virpominen vierailla ennen kuin alkoikaan. Kohteliasta olisi ollut vastata, että ei kiitos, emme pidä siitä…

Mutta en mäkään tykkää, että tullaan kerjäämään rahaa ja karkkia ja vielä pahimmillaan valitetaan jos ei ole mieleistä. Yleensä en ole varautunut tai korkeintaan tikkareilla joten tikkarit ei oo hyvä palkka, niin säästyy virpojilta näköjään. Nirsoja noitia 😀

1 vastaus

Oksien virpominen on ymmärtääkseni ihan alun perin ollut pahojen henkien karkoittamista, tuodaan naapuriin hyvää onnea. Meillä on tähän pakana perinteeseen sopiva virpomisloru EI se palkka mulle, joka myös mun korvaan kuulostaa vaativalta. Pääsiäinen on kiva vaikka ei ole uskonnollista vakaumusta. Munia etsitään myös meillä, mutta vasta viikon päästä.

1 vastaus

Hei,
toki saa olla minkälaisia tapoja perheessä tahansa, mutta virvonta -perinne ei mielestäni ole ”munankerjuuta” Siinähän toivoitetaan hyvää ja onnea ja siunausta, sille jolle virvotaan. Ja sitä ei taida tässä välillä niin vihamielisessä yhteiskunnassa todellakaan olla liikaa. Ja ne pajunkissavitsat, joita lapset ovat näperrelleet, ovat myös niin liikuttavia omassa puutteellisuudessaan. Minun mummini asui kaukana, kun olin pieni ja he odottivat ukin kanssa aina ilolla pieniä naapuruston virpojia saapuvaksi, kun me emme päässeet.

Tällä perinteellä on paljon siis tällaista yhteisöllisyyttä lisäävää ja yksinäisyyttäkin lieventävää merkitystä.

1 vastaus

On siinä ollut joutoaikaa,kun jaksaa vastustaa pääsiäisnoitia,mutta jenkkien raskausmahakakut kyllä passaa. Eikö lapsi saa katsoa muumejakaan,kun siinäkin on noitia? Huomaa,että lapsi on vielä pieni. Tulee aika,kun se on pieni ongelma onko lapsi pukeutunut noidaksi tai ei.

1 vastaus

Mä oon itse pienenä käyny noitavermeisiin puettuna virpoos. En muista halusinko itse vai jouduinko. Epäilen että itse oon halunnu mennä että saan karkkia ja pääsiäismunia. En muista meinaa että olisi yhtä suklaamunaa enempää kotona saatu omilta vanhemmilta.

Nyt itellä lapsia joista vanhin kuus ja nuorin 1,5v. Vanhin ei suklaasta tykkää joten häntä ei virpominen oo koskaan kiinnostanut. Toinen muksuista sen verta arka että ei uskalla yksin mennä. Nuorin nyt on niin pieni että ei ymmärrä koko touhua. Niinpä ei olla käyty virpomas muutakun mun vanhempia tai sisaruksia. Nyt mennään virpomaan äitini ja ei muualle. Pääsiäismunia ja karkkia saa sit meiltä. Tosin ei nyt sunnuntaina vaan sitten viikon päästä… Mä en usko että meidän muksut tulee koskaan virpomaan,jollei sitten kouluikäsinä halua mennä. Periaatteessa mulle on ihan sama käykö ne virpomassa lähialueella ja onko pukeutunu vai ei. Mutta sen toivossa ei tarvi mennä että saa herkkuja kerta niitä saa meiltäkin sen mitä tarvitsee…

1 vastaus

Meillä kun lapset oli pieniä kävimme viemässä läheisille pääsiäistervehdyjsen. Teimme koristeet lapset pukeutuvat ja lauloivat ja runoilivat. Kävimme vain muutamassa paikassa . Itse en ymmärrä sitä että mennään tuntemattoman luo ja heilutetaan virvon varvon oksaa ujoja ja odotetaan karkkia tai rahaa

1 vastaus

Moikka, mulla myös hyvin samantapaisia ajatuksia virpomisesta. Oksia voidaan kyllä koristella, pääsiäismunia etsiä ja syödä, mutta ovelle virpomaan ei lähdetä. Oon kyllä miehelle antanut avoimet kädet järjestää homman, koska onhan meitä tässä kaksi päättämässä mitä ajatusmalleja lapselle syötetään. Silti ajatus noidista ja pääsiäisestä yhdessä etoo. Oon itse uskossa ja se on suurin syy noitien käännyttämiseen ovelta.

Elsa / Sosetta ja sotkua

1 vastaus

Ei meillä koskaan lapsuudenkodissa ollut mitään pääsiäis- saatika halloweenperinteitä. Ihan tavallisia päiviä olivat sillä erolla, että viikonloppuherkkuina oli pääsiäisenä suklaamunia. Enkä tunne mistään jääneeni paitsi ja olin vielä niin ujo lapsikin, etten olisi uskaltanut/kehdannut edes mennä vieraiden ihmisten oville lausumaan jotain loruja karkin toivossa.

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • #Irti oravanpyörästä. Vuosi irtisanoutumisesta. Blogissa juttua siitä, millaista arki on nyt, mitä se on meille maksanut ja pohdintaa, olenko minä puolisoni varjo. #perhekauko #kaukomedia #Yrittäjäelämää #yrittäjäperhe #lounas #elämältäkaikensain #onni

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: