En pese ikkunoita. So what?

Teksti

squeegee-156491_1280

Kevät tuo mukanaan paljon ikävyyksiä. Loskan, kuran ja migreeniauringon. Eikä siinä kaikki. Kevät muistuttaa minua omasta huonommuudestani. Joka vuosi kevät muistuttaa minua siitä että olen erilainen. Surkea kodinhengetär. En pese ikkunoita. En koskaan. Meillä on sälekaihtimet ja verhot. Saan herkästi auringosta päänsäryn, joten meillä pidetään paljon ikkunoissa valoverhoja.

Minä en oikeastaan edes ymmärrä ikkunanpesua. Ei niissä yleensä ole mitään näkyvää likaa. Ikkunoiden tarkoitus on, että niistä näkee läpi. Voi katsoa ulos ja todeta onko aamu jo tullut. Näkee sataako vai paistaako. En minä niin sotkuinen ole kuin te kuvittelette. Jos lintu ulostaa ikkunaani kämmenen kokoisen valkoisen kuran, kyllä minä sen pyyhin. Tiskirätillä. Sillloin kun taaperoni lähmii tahmatassuillaan ikkunoita ja niissä loistaa pienet kädenjäljet, pyyhkäisen minä nekin. Tiskirätillä. Mutta että pitäisi ottaa ämpäri, annostella siihen pesuainetta ja kaivaa esiin jokin ihmeellinen laappaushärveli, pesusieni ja mahdollisesti sanomalehti kiillottamaan niitä? Ja vielä molemmilta puolilta sekä välistä? Ei tule tapahtumaan.

Minä vihaan ikkunanpesua. Jo ajatustasolla. Sen harvan kerran kun ikkunoitamme on pesty, olen palkannut siihen hommaan siivoojan. Oikeastaan mikä tahansa on pieni hinta niin karmeasta hommasta.

Joka kevät Facebookfeedit täyttyvät täydellisten vaimojen ”huh huh, nyt on 300 neliömetriä ikkunoita pesty” -päivityksistä. Ja minä koen huonommuutta. Mikä minussa on vikana? Ilmeisesti laiskuus. Se minussa on vialla. Tai ehkei sentään? Minä vain käytän energiani mielummin lattioiden pesuun, imuroimiseen ja pyykkäykseen. Sellaiseen, millä on oikeasti merkitystä.

En selkeästi ole ainoa joka kaihtaa ikkunoidenpesua sillä nykypäivänä on kehitelty jos minkäsortin apuvälinettä. Löytyy pitkävartisia pesijävarsija sekä usean moottorin höyryhärveleitä jotka tekevät työn meidän puolestamme. Ystäväni esitteli minulle vehjettä joka oli kuulemma pelastanut hänen elämänsä.

ship-114443_1920

Ikävä kyllä se vehje ei ole ylläolevassa kuvassa. Kyse kuulemma on jostakin paljon paremmasta. En silti ymmärrä miten kenenkään elämä voi pelastua jostakin moottoroidusta ikkunanpesijästä? Tarvitsemmeko me todella moottorin, saadaksemme ikkunat pestyä? Kyllä me tarvitsemme. Ajattelin uhmata itseäni ja yön pimeinä tunteina pyytää tuon Kärcherin ihmehärvelin lainaan. Haluan kokea valaistuksen. Ja mikä tärkeintä, huomaako puolisoni aamulla kodissamme tapahtunutta suurta puhdistusta. Kärcherin pesuriin on meneillään myös arvonta joten jos kaipaat hyperulottuvuutta ikkunanpesuun, kannattaa kokeilla onko onni myötä!

Voiko sen kuuluisan zeniläisen mielenrauhan saavuttaa pesemällä ikkunat?

Kommentit

2 kommenttia
Jasmin

😀 okei! Mä ehkä saan mielenrauhan suklaasta ja Greyn anatomiasta 😀 Nojoo ehkä se on erilaista mielenrauhaa, kuin siisteysmielenrauha, myönnän. Meillä myös sen kerran kun siivooja ikkunat pesi, oli edessä näyttö 😀

Zeniläisyydestä en tiedä, mutta mä saan jonkinlaisen mielenrauhan kun olen pessyt ikkunat keväällä. Tuntuu, että koko koti tulee valoisammaksi kun on puhtaat ikkunat. Tämä ei toki ilahduta jos on valoherkkä ja migreenikko 😉 Nyt on ikkunanpesu tehty, hommaa vauhditti mukavasti asuntonäytön tuoma paine! 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä