Yleinen 19.4.2016
TEKSTI Jasmin

Liika siisteys on laiskuutta. Antakaa sotkea

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Ei meillä leivota taaperoiden kanssa, siitä tulee hirveä sotku. Ei ainakaan anneta pienen lapsen rikkoa kanamunia tai ripotella tomusokeria. Siitä nyt ei tule yhtään mitään. Muuta kuin sotku. Muovailuvaha? Se liiskaantuu pöytiin, murustuu lattioille ja menee kynsien alle. Kyllä puuvärien täytyy riittää. Lapsi mukaan astianpesukoneen tyhjentämiseenkö? Kaikki muumimukithan menisivät rikki ja siinä kestäisi tuplasti kauempi aika. 6 minuuttia 3 minuutin sijaan.

Takapihan pikkukivillä ei voi leikkiä, ne kuuluvat seinän vierelle ja ovat koristeita. Ruohonleikkuri menee rikki. Eikä niillä leikitä edes laatoituksella. Ihan periaatteesta. Koska ne ovat koristeita. Miljoonittain koristeita. Kiviin koskeminen kielletty. Vesileikkejä ei leikitä lavuaarissa keskellä päivää. Niitä leikitään vain ulkona. Ja talvella kerran viikossa saunassa. Mutta ei vessassa. Ei missään tapauksessa. Lattia voisi kastua. Tulisi vesivahinko ja sadantonnin lasku. Homehtuisi koko talo. Ei. Vessan lavuaarissa ei leikitä laivoilla.

Kuulostaako tutulta? Jos ei omasta suustasi, niin taatusti korvasi ovat joskus näitä lausehia kuulleet. ”Ei meillä, siitä tulee sotku-” on särähtänyt korvaani vuosien mittaan usein. Äidit ovat kotona lastensa kanssa mutta silti on päästävä mahdollisimman vähällä siivoamisella ja sotkuja vältellään viimeiseen asti. Sotkuisia askarteluja tai kokkaushetkiä ei viitsisi järjestää kaaoksen vuoksi. Lapsen oletetaan leikkivän vain leluilla, mieluiten omassa huoneessa tai ulkona hiekkalaatikolla. Pihalla leikkien laadun määrittää tietenkin vaatteet. Kumisaappaita ei voi hakea sisältä, jos jalkaan on kerran lenkkarit laitettu. Ei vaikka leikkikentällä olisi lätäköitä. Molon haalarilla ei lasketa jäämäkeä. Ei edes liukurilla.

IMG_0393exp

Minä väitän, että sotkun pelko on ylimitoitettua. Oikeasti vaikka jauhopussi putoaisi lattialle ja kanamunat levähtäisi pöydälle yhdessä maitopurkin kanssa, ei sen siivoamiseen mene 5 minuuttia kauempaa. Jauhot ovat loppujenlopuksi nopeasti lakaistu. Vesileikkien aiheuttaman lattian kastumisen voi välttää vuoraamalla sen kosteusherkän laminaatin (vessassa?!) pyyhkeillä. Mitä vaatteiden kastuminen haittaa? Eikö ne voi vaihtaa?

IMG_0408exp

Joku taatusti keksii louskuttaa kuinka helppoa minun on antaa lapsen sotkea, koska minullahan on vain yksi sellainen! Puolustaudun kuitenkin jo etukäteen. Minun puolisoni ei tee kotitöitä. Joskus olen siitäkin avautunut. Kaikki perheemme kotityöt lepäävät minun harteillani. Pyykkikone sekä tiskikone pyörivät joka päivä, lattiat lakaistaan ja pöydät pyyhitään. Tehdään tietenkin ruokaa ja keräillään leluja. Kaikkeen tähän menee aikaa päivästä iso siivu. En mitenkään enää näe, että joitakin minuutteja vievä lapsen ylimääräisten sotkujen siivoaminen enää tuntuu tässä siivousmäärässä jonka yksin päivittäin hoidan. Muovailuvahojen kerääminen pöydän alta tai märkien pyyhkeiden ripustaminen kuivumaan on pisaroita meressä.

IMG_0332exp

Meillä saa hyllystä ottaa maljakon ja laittaa siihen leikkilusikoita. Vessassa saa keittää teetä oikealla vedellä. Saa olla luova ja sotkea. Sotku on elämää joka siivotaan. Jos lapsi otetaan mukaan ruoanlaittoon sotkunkin uhalla ja annetaan tyhjennellä tiskikonetta vaikka se on aikaa vievää, ehkä turhautuneen vanhemman aika kotona kuluisi nopeammin? Sometukseen löytyy aikaa aina. Silti kaaoksen kesyttämiseen vastaus on tekemättä jättäminen. Ennaltaehkäisy. Kyllä. Minä syyllistän. Myös puolisoani. Hän on saanut minut nousemaan barrikadeille sotkun välttelyä vastaan. Sotkunkammoaja joka ei kuitenkaan siivoa. Kaikkeen sitä törmää kun avioliitossa elää. Minä kannustan isää ja tytärtä silti leipomaan ja askartelemaan yhdessä. Vaikka joudunkin korjaamaan jäljet. Lapsi oppii ja kiinnostuu asioista tekemällä. Luovuus pitää poissa tyhmyyksistä. Minä olen saanut kasvaa erittäin ahtaassa ympäristössä siivouksen suhteen. Lähestulkoon kliinisessä. Siitä ei seurannut mitään hyvää. En missään tapauksessa usko siisteyden  tuomaan onneen, etenkään jos se tehdään tekemättä jättämisen keinoin.

IMG_0359exp

Antakaa lasten sotkea. Katsokaa kellosta kuinka vähän siivous lopulta vie aikaa ja todetkaa sama kuin minä. Ne minuutit eivät ole ratkaisevia. Riemu ja ilo sen sijaan on. Miksi tehdä lapsuudesta ahdasta ja kodista siistiä ilon kustannuksella muutamien minuuttien tähden? Onko siistin kodin hysteerinen ylläpitäminen sittenkin laiskuutta?

IMG_0401exp

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (3)

Oi kyllä, meillä tyhjennetään 1 vuotiaan kanssa kone yhdessä, imuroidaan yhdessä ja varmasti kun vähän kasvaa niin myös leivotaan ja kokataan yhdessä. Mutta rakastan myös siistiä kotia ja ainakin toistaiseksi kun itse olen kotona lapsen kanssa, se myös pysyy siistinä. Toki leluja on pitkin olohuonetta ja lelukorit muutenkin olohuoneessa mutta se kuuluu asiaan, eihän nyt kukaan yksin jaksaisi kovin kauaa omassa huoneessa leikkiä? Yleis siisteys kuitenkin pitää olla, muuten en voi rentoutua. Keittiönpöydät haluaisin (pyrin siihen mutta eihän se nyt aina niin ole) olevan joka aamu siistit sekä toki lelut kerätään viimeistään nukkumaan mennessä omille paikoille. Eihän täydellisyyttä koskaan saavuta mutta nautin siivoamisesta ja siitä että koti on puhdas, vaan kyllä se imurointikin joskus on monen päivän ajatus kunnes oikeasti on vain pakko saada murut pois. Ja mitä lapsen kanssa siivoamiseen ja tekemiseen tulee, ehkäpä sitä saa sitten isona apuun paremmin? Nyt ainakin tykätään koneen tyhjentämisestä, imurin kun mainitsee, kävellään jo siivouskaapille, pyykit osataan laittaa koneeseen ja tietysti apua saa myös niitten kuivumaan laittamisessa, ja aamulla sänkyäpedatessa nostellaan heti äitille avuksi koristetyynyt. Tulipa pitkä kirjoitus.. Ja hei, ei se mies täälläkään kovin innokas siivoja ole. 😀




0
1 vastaus

Kiitos!




0
1 vastaus

Tämä on asiaa! 🙂




0
1 vastaus

Oi kyllä, meillä tyhjennetään 1 vuotiaan kanssa kone yhdessä, imuroidaan yhdessä ja varmasti kun vähän kasvaa niin myös leivotaan ja kokataan yhdessä. Mutta rakastan myös siistiä kotia ja ainakin toistaiseksi kun itse olen kotona lapsen kanssa, se myös pysyy siistinä. Toki leluja on pitkin olohuonetta ja lelukorit muutenkin olohuoneessa mutta se kuuluu asiaan, eihän nyt kukaan yksin jaksaisi kovin kauaa omassa huoneessa leikkiä? Yleis siisteys kuitenkin pitää olla, muuten en voi rentoutua. Keittiönpöydät haluaisin (pyrin siihen mutta eihän se nyt aina niin ole) olevan joka aamu siistit sekä toki lelut kerätään viimeistään nukkumaan mennessä omille paikoille. Eihän täydellisyyttä koskaan saavuta mutta nautin siivoamisesta ja siitä että koti on puhdas, vaan kyllä se imurointikin joskus on monen päivän ajatus kunnes oikeasti on vain pakko saada murut pois. Ja mitä lapsen kanssa siivoamiseen ja tekemiseen tulee, ehkäpä sitä saa sitten isona apuun paremmin? Nyt ainakin tykätään koneen tyhjentämisestä, imurin kun mainitsee, kävellään jo siivouskaapille, pyykit osataan laittaa koneeseen ja tietysti apua saa myös niitten kuivumaan laittamisessa, ja aamulla sänkyäpedatessa nostellaan heti äitille avuksi koristetyynyt. Tulipa pitkä kirjoitus.. Ja hei, ei se mies täälläkään kovin innokas siivoja ole. 😀




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: