Yleinen 22.4.2016
TEKSTI Jasmin

Huono itsetunto -Bodypump selätti häpeän

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

 

sad-505857_1280

Ryhmäliikuntatunnit. Aivan suoraan saatanasta. Noin niinkuin kauniisti sanottuna. Tuskan hikeä, verisiä kyyneleitä ja edellispäivän iltapuuron maku suussa pusketaan minuutista toiseen kohti armahtavaa loppua. Typerää ja tarpeetonta.

Näin minä aiemmin ajattelin. Se ei toki ollut se syy, miksi minä ryhmäliikuntatunteja kaihdoin. Tekeväthän ihmiset muutakin kivuliasta, tuskallista ja aikaavievää jos sille on riittävän hyvä peruste. Esimerkiksi harrastavat seksiä hiekkarannalla. Aivan hirveää hommaa ja silti kesäaikaan vauvoja pannaan alulle kohtalaisen huima määrä.

Ryhmäliikuntatunteihin kuuluu oleellisesti ryhmänpaine. Ryhmänpaine on ruma sana. Ja ihan syystä. Siihen liittyy painostus jonka lähtöpiste on häpeä. Ei kehtaa löysätä tai lopettaa kesken, koska se olisi noloa. Ryhmänpaineen vuoksi kynnys bodypumppeihin, steppeihin ja zumbiin on suuri jos oma kunto epäilyttää. Olisihan se nyt noloa jos 5kg olkapäillä tangon päissä ei jaksakaan tehdä sadasta kyykystä kuin 70. Minä kuitenkin voin häpeäkseni ilmoittaa, että ensimmäisellä pumppitunnilla jaksoin tuskin kahtakymmentä. Painotankohärveli niskassa en ensimmäistäkään.

Aivan niin. En tiedä mille Danten helvetin tasolle ryhmäliikuntatunnit yltävät teidän silmissänne? Voin kertoa, että astuessani sisään peilisaliin, tunsin ottavani askeleen johonkin synkkään ja pimeään. Suoraan minuun itseeni. Sinne jonnekkin, jossa asuu häpeä.

Mitä jos kaikki tuijottavat minua? Varmasti kaikki huomaavat kuinka vatsani hyppii ylösalas aivan eri tahtiin kuin jalkani. Näkevätkö he että hädintuskin jaksan nostaa tankoa ylös? En tule pysymään tahdissa enkä saa painoja vaihdettua muiden kanssa samassa vauhdissa. Olen kuin norsu gasellilauman keskellä. Iso hidas ja puuskuttava.

weights-817635_1280

Tiedättekö mitä? En minä ollut ainoa. Muutkin hengästyivät. Jopa ne kovakuntoisen näköiset. Toisetkin sekosivat tahdissa ja joutuivat pitämään omia taukoja. Kun nousin lattialta reidet tutisten ja yritin vain selvitä hengissä, panin merkille että kukaan ei tuijottanut minua. Ketään ei kiinnostanut. Kaikki joutuivat keskittymään omaan hengissä pysymiseensä.

Ja niin minä tulin bodypumpista ulos kaikkeni antaneena, selviytyneenä ja ylpeänä itsestäni. En niinkään siitä, etten jäänyt tangon alle matomatalana keräilemään vatsanahkaani steppilaudan alta vaan siitä, että olin tuonut valon pimeään. Voitin häpeän.

En tiedä, miksi minulla oli ja on aina ollut niin valtavan suuri kynnys ryhmäliikuntatunteja kohtaan. Vaikka kiloja on karissut, jäljellä on silti paljon epäkiinteää osa-aluetta. Osan saa peitettyä toki vaatteilla mutta huonoa kuntoa ei. Minulle on aina ollut jollain tasolla oleellista, mitä ihmiset minusta ajattelevat. En kestä ajatusta naurunalaiseksi tulemisesta. Ryhmäliikuntatunnit ja ryhmänpaine joka pakottaa jaksamaan loppuun asti, vaikkei jaksaisi ovat tuntuneet pelottavilta sekä ahdistavilta.

Ensimmäisen pumppitunnin jälkeen ymmärsin, että ketään ei todellakaan kiinnosta miltä minä näytän tai mitä minä teen. Minä en ole kaiken keskipiste. Ihmiset tulevat kuntosalille kohottamaan kuntoaan tai muokkaamaan kehoaan. Ei kukaan jaksa repiä viihdettä mistään muusta kuin omasta toilailustaan jos sellaista sattuu esiintymään. Mieluiten ei siitäkään. Ryhmäliikuntatunneilla katse on oltava edessäpäin, muuten omat askeleet ja liikkeet sotkeutuvat. Ei kenelläkään ole aikaa katsoa miten toisella menee. Ainoa joka katsoo, voi olla tunnin ohjaaja. He kuitenkin saavat leipänsä siitä, että tunneilla käy ihmisiä joten ei heilläkään ole intressejä hihittää sisäisesti huonokuntoiselle, ylipainoiselle tai edes rytmitajuttomalle liikkujalle. Ryhmäliikunnan ohjaajat ovat näinä heikkoina talousaikoina kiitollisia jokaisesta tunnilla kävijästä joten he pyrkivät, että kaikilla on siellä hyvä olla.

tunnel-73018_1280

Jos sinua epäilyttää mennä tunneille koska olet epävarma itsestäsi ja pelkäät joutuvasi silmätikuksi, tee testi. Mene tunnille ja katso, onko sinulla aikaa katsella muiden treeniä ja spotata onko joku huonokuntoinen tai liian lihava liikkuakseen? Saatat yllättyä. Huomaat, että aina kun yrität tehdä havaintoja toisista, mokaat itse ja mietit ”näkiköhän kukaan”. Äkkiä loppuu mielenkiinto kyttäämiseen. Näin minä ymmärsin, etten ole millään lailla kiinnostava en humoristisessa enkä missään muussakaan mielessä. En ainakaan bodypumpissa. Enkä Bootcambissa. Kaikkein vähiten sisäpyöräilyssä.

Haluaisitko mennä ryhmäliikuntatunnille mutta päänsisäinen pimeytesi estää sinua? Kokeile kerran. Mieti, mikä olisi pahin mitä voi tapahtua tunnilla. Et jaksa tunnin loppuun? Mitä sitten tapahtuu? Minä vannon, että kukaan ei naura eikä katso perään jos himmailet ja pidät taukoa jotta jaksat. Sitäpaitsi itselleni tuli positiivisena yllätyksenä, että jokaisella tunnilla pystyy itse säädellä treenin voimakkuutta. Pyöräilyssä vain sinä säädät vastuksesi, eikä kukaan tiedä millä tahdilla poljet. Pumpissa voit pistää pienempiä painoja etkä varmasti ole ainoa joka niin tekee. Useimmilla tunneilla myös neuvotaan kevyemmät vaihtoehtoliikkeet. Kukaan ei ole liian huonokuntoinen mennäkseen ryhmäliikuntatunnille.

Pelkäätkö ehkä olevasi koko tunnin suurin ja muut miettivät mitä sinä siellä oikein teet? Siellä on aivan varmasti useita, jotka ovat joskus olleet ryhmäliikuntatuntien suurimpia. 30prosenttia salilla käyvistä on laihduttanut itsensä pienempään kuntoon juuri siellä salilla tai tunneilla. Ja vaikka kaikki olisivat langanlaihoja fitness-ihmisiä eikä kukaan tiedä miltä tuntuu olla isokokoinen, mitä sitten? Kenelläkään ei ole aikaa miettiä sellaista. Kokeile ja katso kuoletko häpeästä. Jos selvisit hengissä, mene uudestaan!

Häpeä on ruma peikko joka estää elämästä. Usein siihen törmää kun kyse on huonosta itsetunnosta yhdistettynä liikuntaan. Juostaan pimeillä metsäpoluilla ja pusketaan rautaa aamuyöllä muiden nukkuessa. Kun oppii sen tosiasian, että ihmisiä ei kiinnostakaan niin paljon kuin itseä, sitä oppii asettumaan omiin mittasuhteisiinsa. Ja vaikka joitain kiinnostaisikin, se on heidän häpeänsä. Ja se pimeys on paljon sinun pimeyttäsi pimeämpää.

board-928386_1280

Löysä iho painonpudotuksen jälkeen

Liikunta vapaudesta käsin

Korvienväliläski painaa eniten

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (5)

Hei mahtavaa että oot ylittänyt salikynnyksen! Mäkin kävin aikani salin puolella ennenkuin tunneille uskalsin mutta oli se salille menokin kynnys! Niin vain ryhmäliikuntakynnys madaltui samanlailla kuin se salikin vaikken olisi ikinä uskonut 🙂

Tsemppiä hurjasti <3




0
1 vastaus

Hyvä kirjoitus, estäähän se elämästä. Itse en kehdannut mennä salille pari vuotta sitten kun olin niin lihava (162cm/68kg)
Nyt 20kg plussaa ja tässä alkaa tuntumaan että ensi kesä menee sisätilossa.




0
1 vastaus

eihän 162&68 ole lihava alkuunkaan! Normaali paino. Kuntosaleilla käy kaiken kokoisia ihmisiä ja vaikka sinulla olisi kuinka paljon plussaa, olen ihan varma että sen vuoksi ei kuntosalia kannata skipata jos muuten siitä tykkää. Eikä etenkään jäädä sisätiloihin. Ei ihmiset katso oikeasti toisiaan sillä silmällä että kannattaisi hävetä. Se on ajanhukkaa <3




0
1 vastaus

Ryhmäliikunta on huippua! Jos joku siellä ei hengästy tai jos tekeminen ei jossain vaiheessa tunnu pahalta, on hänellä liian vähän painoja. Parasta on, kun oman vastuksen saa päättää itse, jolloin kaikki on ns. samalla viivalla ja ryhmästä saa vaan lisää energiaa ja fiilistä!

Ryhmäliikunta on hirveän helppo tapa liikkua, kun ei tarvi tietää itse mitään, eikä suunnitella 🙂

kaisamarian.blogspot.com




0
1 vastaus

Kiitos tästä armahtavasta tekstistä! En ole vielä koskaan eläessäni uskaltautunut ryhmäliikuntatunnille (pakollisen koululiikunnan loputtua tietenkään). Juuri näistä postauksessasi esittämistä yleisistä peloista. Hassua on, että olen jo kerran ylittänyt itseni ja aloitin salitreenin! Kaikki tuntemani salillakäymättömätihmiset ova esittäneet saman pelon ”Kaikki varmasti katsoo minua, kun en osaa”. Niin minäkin ajattelin ja totesin (kaikkien muiden salille menneiden tavoin), ettei ketään kiinnosta, mitä minä teen tai osaan.
Mutta ryhmäliikunta on se toinen helvetin taso, jolle en ole vielä uskaltanut nousta. Ehkä jonain päivänä…

T: Ananas
Yksinhuoltajan selviytymisopas
http://neljajalkaamaassa.blogspot.com/




0
1 vastaus

Hei mahtavaa että oot ylittänyt salikynnyksen! Mäkin kävin aikani salin puolella ennenkuin tunneille uskalsin mutta oli se salille menokin kynnys! Niin vain ryhmäliikuntakynnys madaltui samanlailla kuin se salikin vaikken olisi ikinä uskonut 🙂

Tsemppiä hurjasti <3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: