Yleinen 8.5.2016
TEKSTI Jasmin

Yhtiökumppanuus -Näin vältät konkurssin

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kumppanuus on aina ollut minun korviini jotenkin kummallinen sana. Se ei kuulosta ensikuulemalta oikeastaan miltään mutta hetken makustelun jälkeen siitä huokuu jotakin niin syvää että sen sanoittaminen on hankalaa. Kumppanuus on enemmän kuin pelkkä parisuhde. Jopa enemmän kuin avioliitto. Parisuhteessa aitoa kumppanuutta ei saa painavilla papin allekirjoittamilla papereilla eikä satumaisella seksillä. Kumppanuus on syvää yhteyttä. Joko sitä on tai ei ole.

Wikipedia onnistui sanoittamaan kumppanuuden harvinaisen kauniisti. ”Saman alan toimija, jonka kanssa tehdään yhteistyötä”. Parisuhteessa tuntuu usein unohtuvan Wikipedian luokittelema yhteistyö. Molemmat kyllä usein hoitavat oman osuutensa arjesta ja tekevät sukupuolelle sopivat työnsä. Kenen perheessä mitenkin, mutta ainakin jotenkin. Toinen vaihtaa renkaat ja toinen tiskaa. Vaimo ehkä tekee päivällisen ja mies mahdollisesti vie roskat. Ehkäpä järeät hartiat kantavat litrojen maitotölkkien painosta venyvät kauppakassit jääkaapin eteen ja hennot ranteet ripustavat pyykit? Useimmiten kuitenkin kaikkien parisuhteessa hommat hoidetaan yhteistyössä. Kaikilla se ei ole yhtä tasapainoista yhteistyötä kuin ehkä toivisi mutta sinnepäin kuitenkin. Mitä sen näennäisen yhteistyön takana kuitenkin kuuluisi olla?

Muistammeko kaaoottisen arjen keskelläkin yhteisen päämäärän? Mikä se edes on? Tai mikä sen kuuluisi olla?

20160508_071359

Meidän yhteinen päämäärämme löytyi pitkien pohdiskelujen jälkeen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, se on onni. Olla onnellinen yksin ja yhdessä. Me seisomme parisuhteessa omilla jaloillamme käsi kädessä. Kummankaan onni ei voi olla toisen vastuulla. Kumppanuus on sitä, että työskennellään sen eteen, että molemmat voisivat olla onnellisia tahoillaan. Silloin koko perhe voi olla onnellinen yhdessä.

20160508_071542

Yhteinen päämäärä on myös kasvattaa onnellinen lapsi. Elää hyvää lapsiperhearkea ja saada perheen pieninkin seisomaan omilla jaloillaan, kun sen aika on. Ristiriitoja tulee päämäärän toteuttamistavoista, kuten missä tahansa yhtiössä. Osakkaiden tavoite kaikesta huolimatta on se, että saa nostaa osingot. Tässä tapauksessa nähdä lapsen kasvavan tasapainoisena ja tyytyväisenä. Tulevaisuudessa opiskella, työllistyä ja perustaa perheen. Tai mitä tämä tuulispää nyt haluaakaan elämällään tehdä. Yhteiseen päämäärään kuuluu tietenkin myös se ikävä osuus, että pikkuosakkaista täytyy osata päästää irti. Luottaa siihen, että kumppanuuden hedelmä on kantanut.

Kumppanuus on voimaa seistä toisen edessä voimattomana. Rohkeutta myöntää vajavaisuutensa ja nöyryyttä sietää toisen virheitä. Kumppanuus on vastuunkantamista itsestä ja toisesta. Jos osakas ei pidä huolta itsestään, koko yhtiö kärsii. Vastuu on myös sitä, että näkee kun toinen tarvitsee kipeästi jotakin ja on valmis sitä antamaan. Arjen keskellä se voisi olla esimerkiksi vapaa-aikaa ja omaa tilaa. Toisinaan hellyyttä ja läheisyyttä. Joskus se, mitä kipeimmin tarvitsemme on pelkkä katse; ”Minä näen, että sinä olet siinä ja arvostan sinua”.  Jos yhtiökumppaneista toinen pakenee vastuuta arjesta, kumppanuudesta tai itsestään, koko paletti on kuin huojuva korttitalo. Alustaansa liimatun korttitalon alimmat kortit eivät tosin sorru silloinkaan. Mutta ei huojuminen hauskaa ole, vaikka pystyssä pysyisikin.

20160508_071853

Yhtiötä voi horjuttaa moni asia. Wikipediaa lainaten ”Mikäli yhtiö ei kykene varoillaan vastaamaan sitoumuksistaan, yhtiö voi joutua konkurssiin ja omistajat voivat siten menettää sijoittamansa pääoman.” Kahden ihmisen rakkaudella varustettu kumppanuus voi mennä karille, vaikka suunnitelmat olisivatkin Karibian auringossa. Sijoitettu pääoma, aika ja tunteet ovat kovin iso menetys. Veroparatiisi siinä kohtaa on lähinnä vain psykoottinen päiväuni. Konkurssilta voi välttyä ainoastaan tekemällä hurjasti töitä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Pitkän parisuhteen eteen tehtävistä töistä on netti ohjetta pullollaan. Naisten lehdissä on vino pino erilaisia kommervenkkeja kuinka piristää sitä sun tätä. Minä kuitenkin sanoisin, että väliä ei ole töiden määrällä vaan laadulla. Tärkein ja haastavin asia on tietenkin muistaa sekä elää todeksi se, että kumppanuus on tahtotila. Sen lisäksi täytyy löytyä myös tahtoa kunnioittaa. Kohdella kuin yhtiökumppania. Ei halventaa puheessaan eikä alistaa eleissään. Kohtele kumppaniasi, kuin kohtelisit työkavereitasi. Siinä sitä on haastetta yhdelle elämällä.

20160508_071737

 

Perustukset voivat kokea ravistuttavia myrskyjä ja joskus joudutaan tekemään ikävääkin tiliä niin yhtiön, kuin elämän kanssa ylipäätään. Kumppanuuden ydin on kuitenkin siinä itsessään. Kumppanuus kestää. Kumppanuus on syvää yhteyttä.

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Nyt arvotaan huikea yksisarvisreppu! Tykkää kuvasta ja halutessasi tägää joku joka ei uskoisi, että tämän valmistuksessa on käytetty kierrätettyjä muovipulloja :D
Repussa runsaasti taskuja, se on ergonominen  ja valtavan hyvillä säädöillä varustettu. Meidän ehdoton hitti. #affenzahn #kiddex_suomi #Retkeily #yksisarvinen #arvonta #koulureppu #tarhareppu #kerhoreppu #kierrätys

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: