Yleinen 12.5.2016
TEKSTI Jasmin

Enkeli, kaalimaankakara ja muut karmeat hellittelynimet

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Lapsen syntymän myötä olen herännyt karmaiseviin sanontoihin. Kaikille meille varmaankin on tuttua, että lasta kutsutaan enkeliksi? Aina kun tytärtäni on kutsuttu enkeliksi, karvani nousevat pystyyn. ”Kiltti kuin enkeli”. ”Ihana pieni enkeli”. Enkelit korreloituvat mielessäni lapsen kuolemaan. En edes tiedä miksi, sillä kristinuskomme mukaan enkelit eivät ole kuolleita lapsia. Assosiaatioita on silti paljon. Enkeleitä on kuolinilmoituksissa ja hautakivissä joten mielleyhtymä on lähtemättömästi pinttynyt mieleeni. Myös kuolleita lapsia kutsutaan yleisesti enkelilapsiksi. Olen visusti kieltänyt kaikkia sukulaisia kutsumasta lastani enkeliksi. Joidenkin kohdalla on tarvinut teroitinta mutta onnekseni se on tehonnut. Samassa sarjassa ovat myös kaikki höyhensiipi krääsä ja vaatteet joissa on siivet selässä. Puistattavia kaikki tyyni. Enkeli oli ensimmäinen kutsumasana joka sai karvani pystyyn. Nyttemmin niitä on tullut paljon lisää.

angel-1240823_1920

Esimerkiksi ”nukkuu kuin prinsessa ruusunen”. Siis anteeksi mitä?! Sikeäuninen lapsiko nukkuu kuin prinsessa ruusunen joka nukkui kirottua 100 vuotiasta kuolemanunta, kiitos noitien ja heräsi vasta suudelmaan? Selvä. Mutta ei minun lapseni.

Oletteko kuulleet kaalimaan kakaroista? Sellaiseksi vanha kansa nimittää kuulemma kurittomia lapsia. Anoppini sortui tähän, tosin pilke silmäkulmassa. ”Tyhjensi mullat kukkaruukusta, oikea kaalimaankakara ”. Ei siinä mitään, mutta minulle hoitajana vegetaavinen tila on tullut usein töissä vastaan ja jenkkisarjoissa vegetaavista tilaa kutsutaan vihannekseksi. Suomessa en onneksi moiseen nimitykseen ole törmännyt työelämässä. Silti, sairaalasarjojen ystävänä korviini särähtää. Kaalimaalla on vihanneksia ja ainakin minulle kaalimaan kakara yhdistyy aivokuolleeseen lapseen. Anopin mielestä kaukaa haettua. Mutta ei sitä tarvinut hakea. Kammottavaa.

cabbage-70319_1280

”Oih, ruskeat silmät! Mikä nappisilmä”. Myönnän että tämä saattaa mennä liian pitkälle. Nappisilmä kuitenkin särähtää. Nappisilmä assosioituu minun korvissani sokeaan ja elottomaan nalleen jolle on napit ommeltu silmiksi. Miten ihmeessä ruskeasilmäisiä lapsia kutsutaan nappisilmiksi? Eihän ruskea edes ole mikään yleinen napin väri. Samoin ”jään siniset silmät”. Ei jää ole sinistä. Vaikka olisikin, jään sinisistä silmistä tulee mieleen kylmät ja kovat silmät jotka jäädyttävät pelkästä katseesta. Kylmettävät midaksen silmät. Kuka sellaisia haluaa?

Ehkä kammottavin kaikista on nukkevertaus. ”Vastasyntynyt, ompa pieni, kuin nukke”. Nuket ovat elottomia tyhjyyteen tuijottavia vauvakopioita. Nukkevertauksesta tulee minulle enkelien tavoin mieleen kuollut lapsi. Kylmä, eloton ja lapsenkaltainen. Hrrr

devil-1239349_1920

Pullaposki. Mikä ihana kohteliaisuus. Mitäs jos minä tapaan viehättävän ihmisen ja haluan lausua kohteliaisuuden? ”miten ihana pullaposki sinä oletkaan”. Vauvojen kuuluukin olla pyöreäposkisia ja hyvinsyöneen näköisiä, tottakai. En silti ymmärrä, miksi lapsille voi lausua kohteliaisuuksia ulkonäöstä mitkä kuitenkaan eivät ole kovin imartelevia. Eikö voi sanoa vain että söpö? Ehkä minulla on poskitrauma. Kaupan kassalla Koisoni ollessa noin vuoden ikäisenä sylissäni, edessäni oleva täti pilkallisesti nauraen tokaisi; ”mahtaa olla lapsi hyvin syönyt kun posket näkyvät takaraivoakin katsellessa”. Nähdessään ilmeeni hän jatkoi ”vaikka niinhän sen toki kuuluu ollakkin” Olisiko aika keksiä kivempia kohteliaisuuksia kuin lapsen paino? Poskien koko kun ei mitään lapsen syömisestä kerro. Näillä pullaposkitädeillä sattuu olemaan paha tapa kommentoida myös isompien lapsien ulkonäköä. Etenkin tytöillä se voi olla kohtalaisen itsetuntoa murentavaa. Miksi vauvoihin kohdistuvat kohteliaisuudet ovat usein negatiivissävytteisiä verhoiltuna söpöyteen? Joten ei, vauvaa ei tarvitse sanoa pullaposkeksi.

”Pennut nukkuvat, nyt voi alkaa siivoamaan.” En tiedä rumempaa ilmaisua. Lapsen kutsuminen pennuksi kalskahtaa sivistymättömältä. Jotenkin siltä, että heitä ei kaivattaisi. Vähän kuin sanoisi vaimoaan lehmäksi. Tai miestään siaksi. Eläimiä kaikki tyyni.

”Ompas paljon tukkaa, oikea peikkotyttö”. Eli se että lapsella on hiukset päässä, tekee hänestä peikon? Mistä lähtien peikko on ollut positiivinen ilmaisu ja miten ihmeessä hiukset tekevät lapsesta peikon, mutta aikuisesta ei, kysympähän vain?

a-close-friend-1499922

Ystäväni nauravaa ja hersyvää lasta kutsuttiin ihanaksi ilotytöksi.. Ei vaadi varmaankaan selityksiä?

Raskaana ollessani en minäkään säästynyt kohteliaisuuksilta. Sain kuulla olevani taapertava pallomaha. Entäs keski-iän ylittänyt Keijo jolle kalja maistuu ja vyötärönympärys lähentelee kolmatta metriä? Ei varmaan tulisi kenellekkään mieleen tervehtiä vaikkapa näin ”Terve Keijo, mitäs pallomaha?”

Raskaana olevat naiset ja puolustuskyvyttömät lapset ovat vapaata riistaa. Saa nimitellä peikoksi ja pennuksi ja kuolemanuni sekä enkelittely nyt ovat vain suloista. Aikuiset, minä esitän hennon pyynnön. Nähkää enemmän vaivaa keksiessänne kohteliaisuuksia!

Tässä pahimmat herkkää mieltäni järkyttävät ilmaisut. Loppuja en kehtaa mainita. Pitäisitte minua pikkumaisena äiti-ihmisenä jolle ei uskalla sanoa mitään. Pidätte jo nyt. Minä voin onnekseni elää sen kanssa. Kunhan kukaan ei kutsu tytärtäni enkeliksi tai kaalimaankakaraksi.

Samaistujia? Mistä kutsumanimistä tai sanonnoista sinä saat kylmiä väreitä ja vavahtelet puistatuksesta?

 

 

 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (21)

Ootteko tosissanne? 😀

Nyt pipoa vähän löysemmälle.




0
1 vastaus

Minulla aina särähtää juuri etenkin tuo ”enkeli” korvaan. Jos jollain on esimerkiksi Facebookissa kuva pienestä lapsesta kuvatekstinään ”pieni enkelipoikani/tyttöni”, oletan heti automaattisesti lapsen olevan kuollut, enkelinä taivaassa.




0
1 vastaus

Just tää sama! Aina säikähtää et jotain on sattunut :/




0
1 vastaus

Eivät kuolleet ole enkeleitä.




0
1 vastaus

Eiväthän ne olekkaan, mutta varsinkin Suomessa moni sanoo kuollutta lastaan enkelilapseksi tai ”lohdutetaan” kuolleen omaisia sanomalla, että teillä on nyt oma suojelusenkeli, joten kyllä vaan on enkeleistä jäänyt mielikuva, että ne kuolleet läheiset sitten muuttuvat enkeleiksi.




0
1 vastaus

Juu siitä se varmasti on tullut se mielleyhtymä




0
1 vastaus

Mulla särähtää korvaan tämä nykyäitien tapa puhua heti masusta, kun ollaan raskaana. ”masun kasvattelua” tai ”kylläpä on masu kasvanut”. Jos menisi synnytyksen jälkeen sanomaan, että ”onpas sulla söpö masu” niin saisi varmaan turpiinsa. 😀 Eli, kun olet raskaana niin sinulla on yhtäkkiä masu. Muuten se on maha tai vatta tai vatsa.

Sitten tämä mammattelu. Nykyäidit on mammoja. On mammatreffejä ja tiäs mitä mamma-touhua ja mamma vapaalla jne. Mulle tulee mammasta mieleen joku lyllertävä pyylevä vanha mummo tai joku matami.




0
1 vastaus

😀 hahahha sama!!! Miten mä ton mammattelun unohdin 😀 Mammatreffit on kyl ihan kaamee sanahirviö ja sitä tulee itekkin käytettyä välillä kun muutkin käyttää mutta aina siinä on jotenkin alentava tvisti :/ Kaikenlainen lässytys jotenkin tulee äitiyden myötä mukamas päivänselväks 😀




0
1 vastaus

Joo, toi mammattelu! Itselläni ei edes ole lapsia, mutta lähipiirissä monta lapsiperhettä. Suorastaan puolijärkytyin kun yhdessä illanvietossa ystäväni mies (heidän esikoisensa syntyi 9kk sitten) kutsui kaveriani kerta sun toisensa jälkeen mammaksi, mitä helvettiä. 😀 Tiedän myös yhden lapsettoman parin jonka nainen on ”mamma.” Oh my lord. x( Vihaan muutenkin hellittelynimiä, kultsin tai kullan tosin siedän. 🙂




0
1 vastaus

Ai kauhea, mä en tiedä mitä mä tekisin jos oma mies kutsuis mammaks 😀 Varmasti menisi jalat ristiin loppuvuodeksi..




0
1 vastaus

No ei tuo munakoisokaan nyt mikään kauhean nätti nimitys lapselle ole. 😀

Mutta eikös kaalimaan kakarat ole niitä nukkeja, joita oli joskus 70-80 -luvulla? Kai niitä vieläkin on? Uskoisin nimityksen tulevan sieltä. Siskollani oli kyseisen sarjan nukke. 🙂




0
1 vastaus

Vissiin joo jotain nukkeja ovat kun googlailin, mä en ole koskaan kuullut niistä aiemmin




0
1 vastaus

Omaan korvaan kuulostaa pahalle just tuo edellä mainittu mammattelu ja sitten se jos parisuhteessa kahdestaan ollessa esim.kaupassa puoliso sanoo että ” mitäs se mamma haluaa?” 😀 siis aivan kauheeta. Mä en oo kyllä äiti muille kuin lapsilleni,en varmasti miehelleni. Sillä on jo äiti. Seuraava mikä on kauhistus mun korville ” kakara” sana. Ystäväni käyttää omista lapsistaan sitä sanaa. Mulle tulee mieleen lähinnä kurittomat kakarat. Oon vissiin itsekin mieleni pahoittaja ?




0
1 vastaus

Kakara on kyl samaa kastia kuin pentu :/ Jotenkin halventavaa.




0
1 vastaus

Niin, selittäisitkö munakoisosi?




0
1 vastaus

😀 hyvä kysymys. Sille ei ole muuta selitystä kuin mun omat mielikuvat. Jotenkin se kaalimaan kakara vaan kuulostaa vegetaaviselta vihanneslapselta. Tiedätkö, eloton kaali joka makaa kaalimaalla. Munakoiso sai nimensä jo kohdussa, koska oli ihan munakoison muotoinen joskus vkolla 5. Jotenkin blogi sai sitten nimen, että kasvatan kohdussani Munakoisoa. Nämä vihannesmielleyhtymät ovat tulleet vasta lapsen syntymän jälkeen joten siksi varmaan tuohon munakoisoon ei jäänyt sitä assosiaatiota. Kaalimaan kakara taas… Noh se vain kuulostaa hirveältä. En minä sano että Munakoisokaan mitenkään kaunis nimi olisi mutta kun siihen kätkeytyy se oma tarina ja omat mielleyhtymät, asia on eri. Tai tuntuu erilaiselta. Ulkopuoliselle se ei tietenkään samanlailla avaudu. Mutta silti. Kaalimaan kakara nyt ei imartele silti ketään lasta.




0
1 vastaus

Aika moni täällä nyt taitaa odottaa selistystä sille paksulle mustalle vihannespökäleelle?




0
1 vastaus

Minusta hieman yliampuvaa, ei se ole niin vakavaa jos joku kutsuukin lastani tai minua jollain erikoisella nimellä mm. Enkeli tai jtn muuta vastaavaa. Hassuja nimityksiä löytyy, huumoria kehiin 😉 Tietysti kaikilla on oma mielipiteensä 🙂




0
1 vastaus

Mulle tulee enkeli lapsista mieleen kauniit viattomat lapset -ei kuolleet. Nukennäköisistä vauvoista tulee mieleen kauniit ja sirot vauvat joilla on kasvonpiirteet kuin nukella. Peikkotukkaisesta tytöstä tulee mieleen tyttö, jonka tukka on takussa ja pörrössä. Kaikestahan saa väännettyä ”kauheita juttuja jota minun lapsestani ei saa sanoa” vaikka niiden sanojat eivät tarkoita mitään kamalaa, ainoastaan hyvää.




0
1 vastaus

Olis kyllä kamalaa jos kaikki olis noin vakavaa. Mun mukulat on pullaposkia, potria poikia ja kakaroita, mukuloita. Ja sen lisäksi uskomattoman rakkaita.




0
1 vastaus

Haha, nyt on kyllä kirjoittaja vetänyt aikamoisen palkokasvin nenään 😂
Ei elämä ole näin vakavaa, aivan turha avautuminen ja kirjoitus.




0
1 vastaus

Ootteko tosissanne? 😀

Nyt pipoa vähän löysemmälle.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: