Yleinen 7.9.2016
TEKSTI Jasmin

Vaietut vatsavaivat

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

En voi syödä pullaa, pahoittelen. Ei, ei siinä mitään vikaa ole. Ei en ole dietillä enää. Ei kahviakaan kiitos. Ai lounaalle? Sopisiko buffet-lounas niin voin valikoida mitä syön? Ei silti kiinalaiseen kiitos, sieltä en voi syödä purkkianananaksen lisäksi kuin ehkä riisiä. Jos on hyvä tunti.

Onko ruokalistallanne mikään öljytöntä? Voiko kerman jättää pois? Entä voin? Ja lihan vaihtaisin ananakseen. Kunhan ette paista sitä pannulla. Itseasiassa mitään ei saa paistaa pannulla. Tai saa jos ette käytä paistossa öljyä. Voiko sen keittää?  Jälkiruokaako? No voisin tilata vesimelonin. Ehkä myös proteiininipatukan jos löytyy. Eikö? Vesimeloni sitten kiitos.

Tällaista minun elämäni on ollut jo jonkin aikaa. Ravintoloissa usein annan ymmärtää että olen yksi niistä hankalista, joilla on päällä muotidietti. On helpompaa kestää silmien pyörittelyä, kuin alkaa selittelemään. Ystäville sanon, että vatsa ei kestä. He eivät onneksi kysele enempää. Onhan se nyt kiusallista ja ällöttävää. Kaikki vatsaan liittyvä on. Ei siitä huvita kahvipöydässä keskustella. Kun siitä ei keskustella, saan osakseni myös väheksyntää. Ihmiset eivät usko, että se on niin kamalaa kuin minä sanon. ”Yksi pulla, voiko siitä muka mennä koko päivä pilalle? -”Kyllä muakin raskaana närästi, jätin kahvin pois ni ei ollu niin paha”. Minä en väheksy kenenkään närästystä. Se on silti vähän sama kuin sanoisi Chronin tautia sairastavalle ”mullakin oli kerran ripuli”.

img_20160808_230105

Nuorten ihmisten vatsaongelmat eivät ole tavattomia. Silti niitä hävetään. Niistä ei kovinkaan paljon puhuta. Kun niistä ei puhuta, niitä ei ymmärretä. Jäädään yksin kotiin, tai jopa vessaan miettimään, miksi elämästä tuli tällaista. Kaikkein suurin häpeä pyörii varmastikin suolistoperäisten vatsavaivojen ympärillä. Jokainen on nähnyt sen painajaisen, jossa kesken tärkeän tilaisuuden pitäisi päästä vessaan.

Aina se ei ole painajaista josta saa armon herätä, vaan karu todellisuus. Minun ongelmani ei ole ulosteen pidätyskyvyttömyys mutta väittäisin, että tämän taudin kanssa ongelma on lähestulkoon yhtä kiusallinen. Minulla tavara tulee ylöspäin. Sairastan refluksitautia. Harvinaisen vaikeaa sellaista. Raskautta edeltäneet 10 vuotta oli helpompaa eikä tauti vaivannut kuin ajoittain. Lapsen syntymän myötä kuitenkin kaikki paheni. Kun puhutaan refluksitaudista, tulee ensimmäisenä mieleen närästys. Kaikkiahan meitä joskus närästää. Se on yksi syy, miksi refluksitautia ei aina oteta vakavasti edes hoitohenkilökunnan keskuudessa. Minut otettiin onneksi vakavasti. Sitten kun olin henkitorvea ja keuhkoputkia myöten tulehtunut mahan sisällön happojen nousun vuoksi.

Sain vahvan lääkityksen joka kuitenkin rakoilee. Kivut eivät pysy täysin hallinnassa. Lääkitys ei myöskään estä ruoan mekaanista ylösnousua. Ja mitä närästykseen tulee, sellaista minulla ei ole enää aikoihin ollut. Närästys on vaihtunut tuskaan. Ruokatorven tulehduksen aiheuttama kipu lamaannuttaa ja saa taipumaan kaksinkerroin. Sanana närästys on naurettavan lievä ilmaus.  Joskus joku hyväntahtoinen ystävä kivun yllättäessä leikkipuistossa ehdottaa, että voisin kokeilla banaania ja piimää. Ne kuulemma auttavat närästykseen. Silloin itkisin ja nauraisin samaan aikaan jos en joutuisi keskittymään hengittämiseen.

Tavara nousee ylös ja joudun sylkemään sitä pois. Saatan etuilla vessajonossa. Minulta on kysytty, olenko krapulassa tai raskaana. Kuntosalilla treenin jälkeen tärisen kuin horkassa, koska en voi juoda suorituksen aikana. Vesi nousee samaa tietä suuhuni  ja sellaista on kovin kurja alkaa sylkemään, etenkään kuntosalin juoksumatolla. Viime kesänä laivan buffetissa erehdyin syömään ilmeisesti marinoituja tomaatteja. Loppuillan vietin laivan hytissa oikein ystävällisen laivan hoitohenkilökunnan kanssa. Vakuuttelin, ettei minua tarvitse raahata helikopterilla Tukholman Karoliiniseen sairaalaan keskellä yötä. Vaikka itken kivusta. Refluksitaudille kun ei voi akuutisti tehdä muuta, kuin injektioida litalginia ja rukoilla että se auttaa. Se ei ole akuuttia, eikä se ole umpisuoli. Ruokatorveni vain ei toimi normaalisti eikä pidä ruokaa vatsassa. Kivuliasta. Kiusallista. Inhottavaa ja ällöttävää.

img_8003-1

Muutama viikko takaperin, kun olin letkuissa nenää ja kurkkua myöten, minä muistelin lämmöllä ystävääni joka tarjosi minulle närästykseen ruokasoodaa. Ne ovat niitä hetkiä, kun jokainen refluksitautia sairastava haluaisi huutaa koko maailmalle, että on närästystä ja närästystä. Toinen on närästystä ja toinen on suoraan saatanasta. Se ei mene ilman kolmiolääkkeitä ohi. Eikä aina niilläkään, sillä niistäkin tulee kipeäksi.

Vahvalla lääkityksellä on haittavaikutuksensa, eikä minun ruokatorveni ongelmat korjaudu ilman puukkoa. Tämän ikäisenä on riskaabelia syödä happosalpaajia ja kipulääkkeitä valtavia annoksia. Niiden pitkäaikaisvaikutuksia ei ole tutkittu tarpeeksi. Elämänlaadullisesti ei ole kovin hauskaa nostaa lounaan jälkeen varpailla pudonnut lautasliina, jotta ruoka pysyisi sisällä. Jatkuvat tulehdukset rasittavat elimistöä eikä kotoa tee mieli poistua kovinkaan kauaksi kun ei tiedä uskaltaako syödä ja jos uskaltaa, onko sen jälkeen auton takapenkillä kasassa. Niimpä minut leikataan huomenna.

Refluksitauti ei ole elintasosairaus eikä se tarkoita sitä, että vähän närästää. Refluksitautiin liittyy sisäelimissä oleva rakenteellinen poikkeama joka joko on aina ollut siellä, tai tullut iän myötä. Koska mahan sisältö pääsee ruokatorveen, jopa suuhun asti, se aiheuttaa  kivuliaan tulehduksen joka voi pahimmillaan levitä myös henkitorveen. Refluksitautiin ei auta banaani eikä ruokasooda.

Minä kerron tästä teille, koska minä olen kyllästynyt vakuuttelemaan etten ole epäkohtelias kieltäytyessäni kahvista. Minua raivostuttaa ravintoloiden henkilökunnan tympeä suhtautuminen kummallisiinkin kysymyksiin. Ja ennenkaikkea minua rasittaa se yksinkertainen asia, että ihmisillä on kaikenlaisia vaivoja sekä ongelmia mistä ei saisi puhua. Pelätään, että aletaan karttamaan. Ei minuakaan enää pyydetä lounaalle, kun ystäväni tietävät etten välttämättä syö. Se harmittaa minua. Mielelläni lähtisin edelleen syömään, minä voin aina tilata vesimelonin. Joidenkin mielestä se on noloa. Minua ei hävetä yhtään.

Te jotka kärsitte refluksitaudista, popsitte purkkitolkulla Rennietä ja mietitte, mitä olette tehneet väärin, ettekä kehtaa hakea apua, koska närästys nyt on vain närästystä. Teille minä sanon; ei se aina ole pelkkää närästystä. Sille on olemassa nimi ja se nimi on kipu. Siihen on oikeus hakea apua ja sitä voidaan hoitaa. Ylipainon pudotus, tupakointi ja kahvinjuonnin lopetus voi korjata närästyksen ja happovaivat. Vaikeaa refluksitautia ei silti paranna laihdutus eikä paheista luopuminen.

img_8070-1

Mitä leikkaukseen tulee, blogini ei hiljene. Postaukset ovat ajastettu etukäteen viikoille, joina olen kyvytön liikuttamaan eviäni. Aion kuitenkin toipua nopeasti. Leikkauksen myötä, joudun opettelemaan uudestaan syömisen. Vatsa ei tule enää vetämään suuria annoksia eikä nopeasti voi syödä. Hiilihappojuomat jäävät elämästä kokonaan pois, sillä vatsasta ei enää kulje jatkossa ylöspäin edes ajatus. Eli toisinsanoen ilmakaan. Olen kuitenkin luottavainen. Jos nykyään muovia pystytään tulostamaan 3d tulostimella valmiiksi esineiksi, ei voi olla kovin vaikeaa muotoilla hieman ruokatorvea ja vatsalaukkua pitävämmäksi peliksi. Kommentteihin ja sähköposteihin vastaaminen voi viedä muutaman päivän tavallista kauemmin, mutta täällä ollaan silti. Toivottavasti entistä ehompana.

 

 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (19)

Hei ! Minulle tehtiin fundoplikaatio 7 v sitten. Oikein hyvin onnistui. Ei ole tarvittu kuin muutama Somac joskus. Aluksi tosi tiukka oli ja nieleminen tosi vaikeaa. Minulla on lapsesta asti ollut ärtynyt suoli, mutta kiristysleikkauksen jälkeen ei ole ollut ilmavaivoja pahemmin. Riippuu tietysti syömisistä. Nyt pari kk sitten tuli kovat vatsakivut, tuntui sappivaivalta, joka ei näkynyt ultrassa. Mutta oksensin kelt sappea? Ja helpotti. Joskus hirvittää jos leikkaus purkaantuu. Minulla siis aivan samaa ollut vuosikymmeniä kuin sinulla.
Terv Anja




0
1 vastaus

Tsemppiä leikkaukseen?Odotan innolla kuulumisiasi.Onko sulla todettu löysä mahansulkijalihas?Entäpä manometria ja ph-impedanssi;Millasia vastauksia niissä?




0
1 vastaus

Kiitos 🙂 tulen kertomaan kuulumisia heti kun olen tolpillani. Sulkijalihas on löystynyt. Manometria oli normaali, imbedanssissa satoja suuhun asti tulevia ylösnousuja. Palleatyrää ei ollut.




0
1 vastaus

Iso halaus sinulle tsemppien kera ❤️




0
1 vastaus

Tsemppiä kovasti leikkaukseen! Ikävä vaiva, mutta onneksi saat nyt apua!




0
1 vastaus

Onnea ja tsemppiä leikkaukseen!




0
1 vastaus

Voi ei..kuulostaa hirveältä! Toivottovasti leikkaus menee hyvin 🙂




0
1 vastaus

Pikaista toipumista sinulle ❤




0
1 vastaus

Onnea leikkaukseen! Pidän peukkuja ja toivon, että vaivat loppuvat. Olen kokenut saman, minut on leikattu 10 v. sitten.




0
1 vastaus

Kiitos, kaikki meni hyvin 🙂 Miten sinä voit näin 10 vuoden jälkeen? Olisi mielenkiintoista kuulla onko mansetti pysynyt ja leikkaustulos vielä hyvä?




0
1 vastaus

Hei ! Minulle tehtiin fundoplikaatio 7 v sitten. Oikein hyvin onnistui. Ei ole tarvittu kuin muutama Somac joskus. Aluksi tosi tiukka oli ja nieleminen tosi vaikeaa. Minulla on lapsesta asti ollut ärtynyt suoli, mutta kiristysleikkauksen jälkeen ei ole ollut ilmavaivoja pahemmin. Riippuu tietysti syömisistä. Nyt pari kk sitten tuli kovat vatsakivut, tuntui sappivaivalta, joka ei näkynyt ultrassa. Mutta oksensin kelt sappea? Ja helpotti. Joskus hirvittää jos leikkaus purkaantuu. Minulla siis aivan samaa ollut vuosikymmeniä kuin sinulla.
Terv Anja




0
1 vastaus

Minulla on myös sama vaiva ei nyt noin pahana ja hiukan helpotti,kun sain kiloja pois. Palkea työnsi sapuskat suuhun syötyäni ja se polte maun kanssa viipy useita tunteja suussa? voimia ja paranemisia hyvä siitä tulee,ystävälläni on se myös tehty ja sanoi,et oksentamiset jäi siihen.?




0
1 vastaus

Must tuntu että vaiva vaan paheni kun kiloja lähti 🙁
Toivottavasti sullakin tuo helpottaa, ainakin lääkitys vie sen poltteen pois. Mä kans huomasin että oksentamiset jäi, hirveä pahoinvointu oli sairaalassa mutta mitään ei tullut ylös 😀




0
1 vastaus

Tsemppiä, toivottavasti kaikki menee hyvin. Äitini ystävä joutui refluksin takia käymään kolmessa leikkauksessa, kun kahdella ensimmäisellä kerralla tuli aina joku hoitovirhe eikä homma korjaantunut laisinkaan.
Itselläni on jonkinnäköisiä ärtyvän suolen oireita ja vaikka vaivana ei olekkaan ”kuin” jäätävä turvotus, ilmavaivat, mahakipu ja ripuli on tämäkin välillä yhtä tuskaa, kun aina ei edes tiedä, mistä se maha tällä kertaa villiintyy. Pahimmat oireiden aiheuttajat ovat itselläni kuitenkin vehnä, rasvainen ruoka, sokeri, avokado, sipuli ja pavut. Näitä välttämällä elämänlaatu on huomattavasti parempi, kun ei tarvitse ruuan jälkeen juosta vessaan kolmea kertaa ja näyttää turvotuksen takia siltä kuin olisi raskaana.




0
1 vastaus

Tuossa leikkauksessa on aika paljon komplikaatioriskejä, itselleni kirurgi sanoi että voi olla että kiristyy liikaa/liian vähän tai tulee muita ongelmia, se on vähän semmosta hienosäätöä. Uusintaleikkauksesta varoitteli minuakin, toivottavasti ei tarvitse semmoiseen lähteä. Toipuiko ystäväsi lopulta kuitenkin?

On tuo sinunkin vaiva ikävän kuuloista. Aina saa miettiä niinkuin sanoitkin ettei tiedä mistä se suuttuu.




0
1 vastaus

Tsemppiä ja pikaista toipumista!




0
1 vastaus

Miehelle tehtiin vatsaportin kiristysleikkaus (en tiedä tehdäänkö sulle em. leikkaus vai ei) yli 10 vuotta sitten, toipuminen oli yllättävän nopeaa ja ainoa haitta leikkauksesta on ollut se, että vatsataudissa ei pysty oksentamaan ja vaikka se onkin kurjaa, kun yökkäilemättä ei pysty olemaan niin onneksi se ei ole pidentänyt taudin kestoa! Lääkitystä ei ole tarvinnut koko aikana ennenkuin joutui syömään neljännen selkäleikkauksen jälkeen haavan tulehtumisen takia monen monta antibioottikuuria, mutta edelleenkään lääkkeitä ei tarvitse ottaa päivittäin 🙂




0
1 vastaus

Onkohan tämä sama? Luulisin koska tässäkään ei pysty oksentamaan. Hyvä kuulla että toipuminen oli nopeaa ja haittoja ei ole ollut! Suomessa kuulee jotenkin tosi vähän kokemuksia tästä. Mulla jäi kanssa lääkkeet sairaalaan 🙂 Toivottavasti ei tarttisi niihin koskaan palata. Kiitos kun tulit kertomaan!




0
1 vastaus

Sä olet urhea, ja selviät tästäkin hyvin <3




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: