Yleinen 23.9.2016
TEKSTI Jasmin

Lastenkirjat kasvatuksen kulmakivenä! +Ihana kirja-arvonta

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Sadut ovat kasvatuksen kulmakiviä. Tai oikeastaan lapsen henkisen kasvun kulmakiviä. Tarinoiden kautta käsitellään tunteita, samaistutaan ja koetaan elämänkaarta alusta loppuun. Jo vauvoille kerrotaan satuja, laulujen muodossa. Joskus rallatukset ovat lähestulkoon karmeita, esimerkiksi ”tuutuu tupakkarulla” ja toisinsaan niissä ei ole mitään järkeä ”ukkonooa ukkonooa oli kunnon mies”. Se tarinan järki ja kronologisuus ei vauvoille laulettavissa saduissa ole se pointti. Tarinan melodia tuo lauluissa esille sen luonteen ja sitäkautta rauhoittaa, piristää ja tuo läsnäoloa vanhemman sekä lapsen välille.

Mini-ihmisen saavuttaessa isomman muodon, tulee kuvakirjoja ja äänipainikesatuja. Ensikirjat ja kylpykirjat ovat varmasti jokaisessa perheessä tuttuja. Meillä on nyt tultu siihen vaiheeseen, että tarinoiden kuunteleminen kiinnostaa. Iltasaduiksi pitää keksiä tarina, kuvia ei juurikaan kaivata. Koiso haluaa maalata kuvat omassa päässään. Mielestäni tämä on aivan mahtavaa. Mielikuvitus on lapsella rajaton ja vain käyttämällä sitä, se säilyy rajattomana läpi elämän.

img_8622

Harmikseni olen huomannut, että minun mielikuvitukseni sensijaan ei ole rajaton. Ehkä se on lapsuudessa saanut muutamia kolhuja ja jäänyt kiven alle jumiin tai jotakin. Usein lapsen pyytäessä hämähäkkisatua jossa hämähäkki lähtee kävelemään tähtien päälle, minulle tulee black out. Seinä vastaan. En kertakaikkiaan keksi mitään järkevää. Tiedättekö sen tunteen, kun kerrotte lapselle sadun tähän tapaan: ”Olipa kerran pinkki hämähäkki joka ajoi autolla jupitertähden päälle ja sitten se söi siellä omenan ja sen pituinen se”? Yleensä lapsi virkkoo tähän, että eihän se nyt voi olla senpituinen se, kun ei avaruuteen mennä autolla…

Älkää kauhistuko, useimmiten minä pystyn parempaan. Olen ainakin kehittynyt kovasti. Koska minä kirjoitan paljon, olettaa puolisoni minun olevan myös loistava satujen kertoja. Asia ehkä hieman avautui hänelle, kun hän ymmärsi, ettei itsekään valokuvaajana ole kovinkaan kummoinen ruoan laittaja. Kirjoittaminen ja tarinointi eivät liity sen enempää yhteen.

Pahimpia ovat tietenkin ne päivät, kun sataa vettä, ollaan kipeitä ja kerrotaan satuja satujen perään. Uudestaan ja uudestaan. Kymmeniä. Istutaan kiikkustuolissa ja kerrotaan kymmeniä pinkki hämähäkki ja turkoosi leppäkerttusatuja. Iltaa kohden hämähäkin jalat alkavat vähetä tai lisääntyä eikä leppäkerttukaan tiedä enää minne menisi ja missä asuisi.

Onneksi me voimme mielikuvitusköyhinä päivinä armahtaa itseämme. Tämä on nimittäin tehty meidän puolestamme. Kirjailijat. Minä rakastan kirjailijoita. Kotimme notkuu kirjoja. Ne ovat olleet aivan ensimmäinen ensirakkauteni ja kilpailevat ne toki edelleen puolisoni kanssa huomiosta. Lasten kirjallisuus on minulle suhteellisen uusi aluevaltaus. Roald Dahlin kirjallisuus oli toki entuudestaankin tuttu, mutta sai minut vasta Iso kiltti jätti elokuvan jälkeen ottamaan ne käteeni ja avaamaan.

Kirjoituskieli on nykysatuihin verrattuna hieman erilainen ja vaatii ehkä 3 vuotiaalla pientä sensurointia. Vanhempi laps  taas ymmärtää helpommin, miksi Ilmari kutsuu mummoa ilkeäksi vanhaksi ämmäksi (Ilmarin ihmelääke). Karusta kielestä huolimatta, näissä vanhoissa teoksissa on sitä jotakin. Tiedättekö, suorapuheisuutta ja oikeita tunteita. Jännitystä joka ei ole liian pahaa ja joka kirjan etenemisen myötä muuttuu pelon voittamiseksi. Sellaista joka rohkaisee lasta kokeilemaan uusia asioita. Dahlin kirjoja voi lukea pienemmille iltasatukirjoina. Parhaiten ne kuitenkin sopivat jo hieman vanhemmalle joka osaa itse lukea. Tiedättekö, iltalukemisiksi yövalon kajastaessa valoa juuri ja juuri kirjan sivujen verran?

Itse haluan aina lukea etukäteen sadut jotka luen lapselleni. En halua lukea lapselleni mitään liian pelottavaa, etenkin jos se hyvä-aspekti tulee niin myöhään että oletan ettei kärsivällisyys riitä lapsella niin pitkälle ja satu jää kesken. Joskus minusta tuntui kamalalta lukea satuja, jossa esimerkiksi jollakin oli paha mieli. Huomasin lapsenkin suupielien menevän alaspäin. Tuntui, etten tahdo aiheuttaa surkeaa fiilistä. Kuitenkaan lukemisen idea ei ole pahan mielen tuottaminen vaan se, tarina sen takana ja etenkin onnellinen loppu. Minä olen yhä aikuisenakin koukussa onnellisiin loppuihin. Jos kirjan loppu ei ole onnellinen, minäkään en ole. Lukukokemus ei voi olla hyvä, jos siitä tulee paha mieli. Tämän vuoksi sadun on oltava sopivan mittainen. Aikuisen on valittava lapsentasoisesti sopivan mittainen satu, koska  lapsen on jaksettava mielestäni kuunnella satu loppuun asti, jottei päälimmäiseksi tunteeksi jää kamala vanha eukkomummo tai surkea lastenkodin yksinäisyys. Sadut opettavat, tuovat viihdettä ja perseptkiiviä. Kirjat ovat parasta viihdettä mitä nykymaailma voi lapselle tarjota. Ammoisista ajoista toivottavasti tulevaisuudeen asti.

roald-dahl

Millaisia satuja teidän perheissänne luetaan lapsille? Vai luetaanko ollenkaan? Vastaajien kesken arvotaan Roald Dahlin Iso kiltti jätti-kirja. Dahlin kirjat ovat ehdottomasti tutustimisen arvoisia ja oiva lisä ihan jokaisen lapsen kirjahyllyyn, muutoinkin kuin pölyttymään.

Jätä myös sähköpostiosoitteesi jotta saan voittajaan yhteyden. Vastausaikaa on 30.9 2016 asti. Lisäarpoja saa seuraamalla Instagramissa ja/tai facebookissa. Ilmoitathan arpojesi lukumäärän (1-3)

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (26)

Kolmalla arvalla mukana. Meillä luetaan vähän laidasta laitaan. Osin olen hasmtrannut kaikkia omasta lapsuudesta tuttuja lastenkirjoja, osa on nykyaikaa, välillä luetaan Minecraft-oppaita tai Frozen-satuja 😀




0
1 vastaus

1 arpa ja meillä luetaan paljon. Tällä hetkellä suosiossa ovt luukkukirjat ja autotarinat. Iltaisin luetaan ääneen isompien satukirjoja. Päivisin vietämme yleensä runo-/loruhetken sylitellen, kun äiti haluaa hetken hengähtää.




0
1 vastaus

2 arpaa. Risto Räppääja on täällä ollut suuressa nosteessa 🙂
Olis kiva nähdä tuo IKJ leffanakin.




0
1 vastaus

Meillä luetaan kaikkea, mitä käteen sattuu. Joskus tulee huteja, joskus uppoo kaikkiin meihin.




0
1 vastaus

hyvin paljon erilaisia kirjoja 3v kanssa luetaan: kaikenlaiset äänikirjat, joista kuuluu erilaisia ääniä nappia painamalla, luukkukirjatkin vielä kiinnostavat, myös semmoiset kuvakirjat joissa ei tekstiä ole juuri ollenkaan mutta paljon pieniä yksityiskohtia joista lapsi itse kertoo minulle mitä niissä tapahtuu, laulukirjat melodialla tai ilman, arkiset tarinat jne.




0
1 vastaus

Meillä luetaan joka ilta ainakin pari kirjaa kun lapsenlapsi on luonani. Viime talvena JP Koskisen Kauhea Gabriel Hullo luettiin nelivuotiaalle parhaana viikonloppuna yhdeksän kertaa. Kysyin, mikä siinä oli niin mukavaa, ja tyttö vastasi: No kun siinä on niitä kauhuja ja väristyksiä. Kirja osui lapsen omaan maailmaan, koska hän joutui juuri silloin olemaan erossa vanhemmistaan ja kirjassa Gabriel pohtii, ”onko isästä tullut aave ” kun tämä ei tunnu palaavan meriltä. Onnellinen loppu siinäkin kuitenkin on.




0
1 vastaus

Yhdellä arvalla mukana. Meillä luetaan Nalle Puhia, Aku Ankkaa, Barbapapaa, Disneyn kirjoja.




0
1 vastaus

Iso kiltti jätti on kirja, jota olemme yrittäneet ”metsästää” meidän yhdeksänvuotiaalle keväästä lähtien. Olivat lukeneet koulussa siitä esittelytekstin, josta lähti into saada kirja itselleen. Harmiksemme, ilmestyneen elokuvankin myötä, tuo on ollut kirjastostakin aina varattuna.
Ehkä nyt tärppää…




0
1 vastaus

Nalle Puh on 1 vuotiaan suosikki

muumi kirjat tulevat siihen rinnalle

kaikki muutkin kuvakirjat menee

1 arpa




0
1 vastaus

1 arpa. Esikoiseni on saman ikäinen kuin Koiso ja on ollut ihana huomata viime kuukausina kehitystä hänen keskittymisessään satujen kuunteluun. Olemme vihdoin ohittaneet Disney-vaiheen, jolloin piti lukea aamusta iltaan Autot-kirjoja. Olivat äidille aika raskasta ja tylsää luettavaa. Käymme kirjastosta lainaamassa erilaisia lasten kirjoja ja viihdymme koko perhe kirjojen parissa.




0
1 vastaus

Me luetaan vähintääkin iltasadut, kirjasto päivinä vaikka viisi kirjaa. Kuuntelijat ovat 4 ja 6 v. Poika ja tyttö, joten satujen aihepiiri on laaja! Nyt aloitettiin taas vauvojen lorukirjojen lukeminen 3kk ikäiselle.
Kirjat on ihan parhaita, yhteinen lukuhetki ihana ja jatkamme lapsille lukemista vielä varmaan vuosikymmenen ajan 🙂
Kiitos kirjavinkistä, koitetaan löytää se kirjastosta




0
1 vastaus

Me luetaan vähintääkin iltasadut, kirjasto päivinä vaikka viisi kirjaa. Kuuntelijat ovat 4 ja 6 v. Poika ja tyttö, joten satujen aihepiiri on laaja! Nyt aloitettiin taas vauvojen lorukirjojen lukeminen 3kk ikäiselle.
Kirjat on ihan parhaita, yhteinen lukuhetki ihana ja jatkamme lapsille lukemista vielä varmaan vuosikymmenen ajan 🙂
Kiitos kirjavinkistä, koitetaan löytää se kirjastosta




0
1 vastaus

Meillä luetaan paljon lastenkirjoja. Etenkin Astrid Lindgreniä




0
1 vastaus

Kaikkea kyllä luetaan meillä 🙂 Ja tietty kaikilla arvoilla mukana <3




0
1 vastaus

Yhdellä arvalla mukana! Meillä 9-vuotias lueskelee esim. Risto Räppääjiä, 6-vuotias taas Tatua ja Patua.




0
1 vastaus

y




0
1 vastaus

Meillä luetaan vielä melko vähän, vuotias tyttö ei päivällä vielä malta kuunnella, kiinnostaa lähinnä sivujen kääntely, repiminen ja pahvien jyrsiminen. Sen sijaan kyllä tykätään kovin kun osoitetaan kirjasta kaikkea, näin muunnan kirjan tarinat omakseni (ettei mene vain osoitteluksi: ”tässä on lehmä joka sanoo ammuu” -tyylillä). Mukana kahdella arvalla.




0
1 vastaus

Mä luen illasta toiseen hihittäjä hoito:a meidän kaksi vuotiaalle 😀 sitä jää isäkin kuuntelemaan 😀 muita kirjoja ei oo oikein tullut vielä avattua. Tänä syksynä ollaan myös käyty tutustumassa kirjastoon muutaman kerran mutta toiataseks lelut ja cd hyllyn uudelleen järjestäminen on olleet paljon kiinnostavampia ku kirjat ?

Kaksi arpaa 🙂




0
1 vastaus

Laidasta laitaan on satukirjoja ja niitä luetaan aina iltasaduksi. Omasta lapsuudenkodista on tuotu vaikka mitä ihania vanhoja kirjoja. 🙂

Kolme arpaa.




0
1 vastaus

1 arpa. Meillä vauva on sen verran pieni että katsellaan lähinnä kuvakirjoja. Innolla kyllä odotan että päästään lukemaan kunnon satuja, Roald Dahl oli oman lapsuuteni suosikki. 🙂




0
1 vastaus

Meillä on aina luettu paljon. Hauskinta ovat tekstillä ja sanoilla leikittelevät kirjat.




0
1 vastaus

Jokailtaisiin rutiineihin kuuluu iltasatu, jonka lapset ovat itse valinneet. Tatu ja Patu-kirjat sekä Koiramäki-kirjat kuuluvat suosikkeihin lukuisten yksityiskohtien takia, aina löytyy uusia juttuja kirjan kuvista. Kahdella arvalla mukaan.




0
1 vastaus

Mauri Kunnaksen Riku,Roope ja Ringo Kolme kokkia, Koiramäki ja Kesä koiramäessä ovat olleet mieluisia kirjoja.




0
1 vastaus

Yhdellä arvalla mukana? Mauri kunnaksen kaikki mitä kirjastosta löytyy on 2,5-vuotiaan mieleen, samoin muumit, myyrä, onni-poika kirjat, pupu tupunat, Siiri kirjat yms. Samoja lemppari kirjoja luetaan uudelleen ja uudelleen, jos luen itse jonkin sanan eritavalla kuin kirjassa niin poika korjaa äkkiä että kuinka satu oikeasti menee? Kirjastosta haetaan aina iso lasillinen , n. 20 kirjaa kerralla aina joitai ihan uusia tuttavuuksia tietty kans mukaan. Itsekin haluaisin lukea kirjat etukäteen, mutta aina se ei tuon innokkaan lukutoukan kanssa onnistu? kiitos vinkistä, täytyy yrittää metsästää tuo IKJ kirja!




0
1 vastaus

Yhdellä arvalla mukana. Tykkään kovasti lukea lapsille, mutten millään jaksaisi lukea samoja kirjoja moneen kertaan. Siksi vierailemmekin usein kirjastossa, joka on onneksi aika lähellä. Peter Bentlyn hauskasti riimitellyt kuvakirjat ovat sekä 3- että 7-vuotiaan mieleen. 7-vuotias lukisi itse Aku Ankkaa kellon ympäri, jos vaan voisi.




0
1 vastaus

Kolmalla arvalla mukana. Meillä luetaan vähän laidasta laitaan. Osin olen hasmtrannut kaikkia omasta lapsuudesta tuttuja lastenkirjoja, osa on nykyaikaa, välillä luetaan Minecraft-oppaita tai Frozen-satuja 😀




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: