Yleinen 26.8.2017
TEKSTI Jasmin

Demonisoidun lasten ruutuajan hyvät puolet

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Olette varmasti seuranneet lähivuosina keskustelua lasten ruutuajan kasvamisesta sekä vanhempien vastuusta tämän asian suhteen. Kaikki me tiedämme, että lastenohjelmien laatu suhteessa lapsen ikään ei automaattisesti kohtaa. Olemme hyvin tietoisia, että sinivalolla höystetty Iphone ei ole ideaalinen vauvalle, vaikka Babyplay-sovellusten markkinat ovatkin huipussaan.

Televisio herättää äideissä yllättävän paljon pienimuotoista häpeän tunnetta. Pikkukakkonen on yleisesti hyväksyttävä formaatti, mutta kännykkä kädessä istuva lapsi on jotakin, mikä herättää paheksuvia katseita. Taannoin ystäväni kertoi, että hänen lapsensa katsovat päivällä Netflixiä koska päiväunet ovat jääneet pois ja hän kaipaa rauhallista hetkeä. Sinänsä minusta tuossa ei ollut mitään kummallista mutta ystävättäreni äänensävy oli jotenkin nolosteleva. Jos hän olisi maininnut, että heillä katsotaan klo 17 Pikkukakkonen, luulen että olisin saanut kuulla sen vain arkisena toteamuksena.  Pikkukakkonen tiettyyn kellonaikaan tuntuu kuuluvan lapsen elämään ja ilotteluun, mutta keskellä päivää avattu televisio taas on vanhemman itsekkyyttä.

Minä en nyt halua ottaa kantaa sen suuremmin ruutuaikoihin ja lasten television katselun negaatioihin. Me kaikki voimme lukea, että lapsen suositeltu maksimiannos ruutuajan suhteen on 2 tuntia. Kaikki sen ylittävä on poissa kehittävältä toiminnalta ja aktivoi aivoja väärällä tavalla. Sensijaan, että syyllistämme itseämme vanhempina, ajattelin että voisimme nyt muutaman minuutin keskittyä siihen, mitä hyviä puolia tällä itsekkäällä ajanvietteellä voi lapsillemme olla.

Television hyödyt

-Jos televisiosta ei tule mielestäsi lapsen ikätasolle sopivaa ohjelmaa, laita Youtubesta opettavia englanninkielisiä videoita. Lapsi oppii nopeasti vieraasta kielestä värit ja numerot. Alustavalla kielitaidolla on helpompaa aloittaa vaikkapa englanninkielinen eskari ja alaluokilla kielten opiskelu.

-Youtubesta löytyy aakkoslauluja ja sanojenyhdistämisvideoita. Näiden avulla voi päiväkoti-ikäinenkin kiinnostua aivan eritavalla kirjaimista ja lukemisesta.

-Samainen kanava tarjoaa myös paljon muovailuvahavideoita joista meillä lapsi on saanut hurjasti ideoita omiin muovailuihin. Hän katsoo jonkin lyhyen muovailupätkän ja haluaa tehdä samanlaisia muovailuvaharakennelmia. Tämä kehittää hienomotoriikkaa. Myös ohjeiden seuraamisen opetteluun sekä keskittymiseen oikein mainioita. Joku tietenkin keksii, että tällainen torppaa lapsen mielikuvituksen, mutta olen aivan eri mieltä. Lopulta sillä ei ole suurta merkitystä, ottaako lapsi vaikutteen leikkeihinsä jäätelövideosta vai askartelukirjasta.

-Yhteisöllisyys. Lastenohjelmista saadaan vaikutteita leikkiin. Vai ettekö itse leikkineet lumikkia lumilinnoissa? Oliko siitä jotakin haittaa?

-Rauhoittuminen. Aikuinenkin rentoutuu usein jonkin sarjan äärelle. Ei lapsellekkaan tee pahaa hektisen päivän keskellä hetkeksi pysähtyä, vaikkapa seuraamaan mitä Pipsa Possulle kuuluu

-Liikunta. Televisiossa on paljon muitakin ohjelmavaihtoehtoja, kuin Frozen. Kirjastosta voi lainata esimerkiksi Fröbelin palikat-dvd:n ja pistää jalalla koreaksi. Ja kyllä, leikkipuisto ajaa liikunnallisesti saman asian, mutta se taas ei tee Fröbelin palikoista huonompaa vaihtoehtoa.

-Lastenohjelmat herättävät usein hyvää moraalista keskustelua. Miksi Hirveä Henry kiusasi naapuria ja mitä siitä seurasi? Smurffit herättivät meillä eettisen keskustelun ruoasta. Saako smurffeja syödä, koska ilkeä mies yrittää pistää ne kattilaan? Entä miksi possuja saa syödä mutta hamstereita ei? Lastenohjelmat voivat antaa kosketuspintaa ja keskustelulle pohjaa. Kunhan muistetaan vanhempina olla läsnä keskustelemassa. Lasta ei pidä jättää television vastuulle ja asiallisesta sisällöstä on huolehdittava. Nykyään ei tarvitse katsoa sitä, mitä Vhs-hyllyssä tai tv-ohjelmassa sattuu olemaan. Voimme tällä vuosituhannella valita vaikkapa 90-luvun rauhaa hekumoivan Taotaon.

Ylipäätään asioiden demonisointi ja mustavalkojakoinen ajattelu on suhteellisen vanhanaikaista. Nykytietämyksen valossa voidaan varmasti sanoa, että sopiva television katselu ei vahingoita ketään. Silläkään ei ole merkitystä, katsotaanko se Pikkukakkonen Yle-areenasta silloin kun äidille sopii, vai valtakunnalliseen lastenohjelma-aikaan päivällisen jälkeen.

Ruutuaika on syytä pitää järkevissä rajoissa mutta digitalisaatio mahdollistaa paljon. Vaikkapa pienten lasten kielten opettelun ja askarteluohjeiden seuraamisen ilman kirjaston liimaan sotkeutuvaa ”vessapaperirullista tonttu” –kirjaa joka kuristaa lasten vanhempien kurkkua jopa ajatustasolla.

Äidit tuntevat paljon häpeää ja suurin osa siitä häpeästä tulvii psyykkeemme sopukoihin omasta ruutuajastamme. Some, keskustelupalstat ja media syöttävät meille uutisointien sekä mielipiteiden lisäksi mielin määrin korvaavaa ja kehittävää toimintaa. Meille kerrotaan mitä meidän tulisi tehdä sekä millä kaikella saatamme jälkikasvumme pilata. Meitä ahdistaa ja hävettää.  Tabuista pitää puhua ja herättelylläkin on paikkansa. Kaikki kuitenkin tarvitsee vastapainonsa ja joskus asioiden varjopuolten sijaan on syytä keskustella positiivisista ilmiöistä.

Muista kuitenkin nämä

Jottei totuus unohtuisi, kannattanee muistuttaa, että kännykän sijaan televisio on sinivalon puolesta suotuisampi vaihtoehto. Puhelimiin ja tietokoneisiin on saatavilla suodattimia jotka poistavat sinivaloa. Lapsi ei ole aikuinen minikoossa joten sinänsä tietyt raamit on hyvä pitää mielessä. Lastenohjelmien sisältö on syytä tarkistaa. Pikkukakkosta myöten. Kaikki lastenohjelmat eivät välttämättä edistä juuri sitä periaatetta, jota itse haluat viedä eteenpäin vaikkapa kauneusihanteiden tai käytöstapojen osalta. Valinnanvaraa  löytyy ja lapsen ruutusisältö on aikuisen vastuualueella. Kaikilla meillä kuitenkin on aikoja, kun ulkona sataa vettä ja televisio on enemmän päällä. Lapset eivät aukottomasti pidä sateesta joten olkaamme syyllistymättä. Useampi Pipsa Possu peräkkäin sillointällöin on ihan okei.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: