Yleinen 23.9.2017
TEKSTI Jasmin

Lapset eivät tarvitse omaa huonetta

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Me nukumme perhepedissä, eikä lastenhuoneessamme ole lapsen sänkyä. Tämä järjestely herätti aikanaan kummastuneita katseita ja varovaisia kyselyjä. Lastenhuoneessahan kuuluu olla sänky! Enää sänkyasia ei herätä keskustelua. Meillä ei ole koko lastenhuonetta. Koimme tällaisen tavaravaraston kertakaikkisen turhaksi. 4 vuotias tyttäreni ei koskaan halunnut leikkiä omassa huoneessaan. Hän haki sieltä legot, junaradat ja nukkeleikit aina olohuoneeseen. Joissakin perheissä on sääntöjä, koskien tavaroiden tuontia lastenhuoneen ulkopuolelle. En ole koskaan voinut ymmärtää, miksi lapset tulisi rajata yhteen huoneeseen. Vietänhän minäkin aikaa kodissamme siellä, missä kulloinkin tuntuu hyvältä.

Saatan vaikuttaa toimissani luetun perusteella kovin varmalta. Jopa jokseenkin ylpeältä. Se on kuitenkin harhakuva. Kyllä minä olen epävarma. Olen edelleen. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että kuvittelisin oman huoneen olevan lapselle jotenkin tärkeä tässä vaiheessa ikäkautta. Koen epävarmuutta ympäristön paineiden alla. En tunne ainoatakaan perhettä, jossa leikki-ikäisillä lapsilla ei ole omaa huonetta. Tämä ratkaisu tuntuu olevan itsestään selvä ja normaali vain, jos asutaan kaksiossa. Jos kuitenkin kodissa on ylimääräinen huone, minusta tuntuu, että muut ajattelevat sen kuuluvan lapsille. Työhuone tuntuu itsekkäältä. Tämä ajatusskenaario saattaa kuitenkin olla vain minun omaa syyllisyydentuntuista vainoharhaani, sillä ystäväni ovat sisäisestä epävarmuudestani huolimatta suhtautuneet asiaan luontevasti. He tietävät, että minä teen asiat tavalla, joka palvelee parhaiten meidän perhettämme. Usein se on jotakin, jota muut eivät tee.

Tämä järjestely on herättänyt kummaksuntaa kuitenkin lapseni ystävissä. Kun joku uusi kaveri astuu sisään, on ensimmäinen kysymys ”Missä sun huone on”. Lapseni vastaa luonnollisestikin ”tuolla ja täällä” osoittaen olohuonetta sekä makuukammaria. ”Missä sitten sun lelut on?” Lapsista huomaa, että nykykulttuurissa leluille on yksi huone ja se on yleensä lapsen oma soppi. Meillä näitä soppia on kaksi eikä leluja ole rajattu käytettäväksi vain siellä. Huomaan kiusaantuvani, kun joku kysyy lastenhuoneesta. Minusta tuntuu, että näytämme itsekkäiltä, kun asuntomme toinen makuuhuone onkin yrittäjä-puolisoni työhuone. Löydän itseni selittämästä, että lastenhuone oli turha koska lapsi ei leikkinyt siellä. Perustelen ratkaisujamme, vaikkei kukaan vaadi perusteluja. Valtavirrasta poikkeaminen, etenkin äitiyteen liittyvissä asioissa on jokseenkin pelottavaa. Saanko todella luottaa siihen, että minä tiedän parhaiten, mikä meille sopii?

Epävarmuudesta huolimatta, suurin osa leluistamme on olohuoneessa. Kirjat olohuoneen pöydän alla. Legot, junaradat ja keittiöleikit laatikostossa. Muumitalot, oktonautit ja muu ”sälä” löytyy leluarkusta. Valtava askarteluarsenaali kaapistossa ja ulkolelut ulkona. Pikkulegolaatikon virkaa toimittaa sisustukseen sopiva pärekori. Makuuhuoneesta löytyy nuken sänky nukkeineen, sängyn alla oleva lelulaatikko ja lapsen makuun olevat hyllyköt sängyn yläpuolella. Sänky hyllyineen ja pehmoleluineen toimittaa myös lapsen oman kolosen paikkaa, jonne hän halutessaan vetäytyy itsekseen lukemaan kirjoja, jos haluaa olla katseilta suojassa.

Lelut siivotaan leikkien jälkeen. Kaaosta on, mutta sitä oli lastenhuoneen kanssakin, sillä lelut raahattiin muualle huoneistoon. Minusta taas tuntui brutaalilta ajaa lapsi lastenhuoneeseen. Siellä leikittiin vain kun oli leikkikavereita. Lastenhuone oli leluvarasto, etenkin kun siellä ei edes nukuttu. Tuntui hassulta pitää lastenhuonetta vain siksi, että niin kuuluu tehdä ja kaverivierailuja ajatellen. Nyt vanhat ystävät pitävät jo luonnollisena, että meillä olohuone toimittaa tarvittaessa lastenhuoneen virkaa ja meillä saa leikkiä kaikkialla. Paitsi isin työhuoneessa. Se paikka on elektroniikan vuoksi pyhättö. En myöskään koe, että asuntomme olisi sisustettu lapsen tavaroilla. Kaikki on löytönyt sisustukseen sopivan paikkansa. Kodistamme näkyy, että siellä asuu aikuisia ja lapsi. Nykyään sisustusratkaisut tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia pitää tavara piilossa tai vaihtoehtoisesti tyylikkäästi esillä. Minusta on mukavaa, että olemme saaneet silmiä miellyttävät ratkaisut niin, että jokainen perheenjäsen on tyytyväinen kaikkialla.

Toivon, että lapseni ei tarvitse läpipinkkiä leluvarastoa leikkiäkseen kehittävästi. Enkä minä varmasti tarvitse graafisesti valkoiseksi sisustettua olohuonetta jonka fengshuin rikkoo sininen oktonautti. Sitten kun lapsi alkaa kaipaamaan omaa tilaa makuuhuoneen nurkkaa enemmän, saa puolisoni vuokrata työhuoneensa muualta. Toivottavasti sen aika on kaukana tulevaisuudessa.

Rakkaat kanssaystävät. Onko teilläkin valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja, onhan?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (15)

Ei tuo minusta kuulosta omituiselta vaan just loistavalta. Erilainen järjestely, mutta niin se vain on, että niin on tehtävä mikä on omalle perheelle paras. <3 Ja mitä enemmän näistä puhutaan ääneen kunnolla ja kummastelematta, sen useami toivoakseni uskaltaa tehdä omat ratkaisunsa ympäristöstä piittaamatta.




0
1 vastaus

Meilläkin on kolmio eikä meilläkään ole lastenhuonetta. Itse asiassa, toinen makuuhuone on mieheni huone. Siellä on hänen työpisteensä ja sänkynsä. Kyllä, aivan oikein. Siellä hän tekee töitä ja nukkuu, kun taas minä nukun lapsemme kanssa ”isossa sängyssä”. Olemme kokeneet tämän järjestelyn meille parhaaksi; kaikki nukkuvat paremmin ja mieheni saa tehdä töitä vaikka yömyöhäiseen häiritsemättä meitä. Omituista joistakin ehkä, mutta mitäpä sitä muilta kyselemään. 🙂




0
1 vastaus

Meillä isä myös nukkuu omassa huoneessa. Rytmit niin erilaiset. Ja kyllä seksiäkin on, minä vierailen hänen luonaan. Ei lapsi tarvitse omaa huonetta. Ei edes kouluikäinen koska haluaa tehdä läksyt keittiössä ja leikkiä keittiössä.




0
1 vastaus

Tämäpä! Harvemmin sitä nukkuessa seksiä harrastetaan 😀 Tai ei me ainakaan. Hereillä tietosuus toimii senverran, että voi kävellä toiseen huoneeseen 😀 <3




0
1 vastaus

Ei tuo minusta kuulosta omituiselta vaan just loistavalta. Erilainen järjestely, mutta niin se vain on, että niin on tehtävä mikä on omalle perheelle paras. <3 Ja mitä enemmän näistä puhutaan ääneen kunnolla ja kummastelematta, sen useami toivoakseni uskaltaa tehdä omat ratkaisunsa ympäristöstä piittaamatta.




0
1 vastaus

54m2 kaksio, jossa 4-vuotias, koira ja vanhemmat. Kun kaveri tulee kylään leikkinä on poikkeuksetta isossa sängyssä pomppiminen ja sitten levitellään lelut ympäriinsä. En koe, että lapsi jää mistään paitsi vaikka kaverit välillä kysyykin ”mistä ne portaat menee teidän yläkertaan?” ?




0
1 vastaus

<3 :D ihanaa




0
1 vastaus

Ei kai tuossa mitään sen ihmeellisempää ole? Oma huone tuntuu olevan tärkeää vasta sitten kun lapselle tulee omia kavereita ja haluaa olla rauhassa heidän kanssaan tms. Mutta voihan huoneet sitten vaihtaa helposti takaisin? En usko, että ketään hirveästi kiinnostaa toisten lastenhuonejärjestely. Ainakin itse olen nähnyt vaikka millaisia asuntoja. Eräässä kodissa esim luovuttu olohuoneesta ja laitettu tilalle jättitrampoliini. Minusta se on pikemminkin luovaa ja jääpähän ainakin mieleen 😀




0
1 vastaus

😀 😀 jäätävän cuul toi tramboliini-idea.
Muttajoo sitä luulisi toki, että ketään ei kiinnosta. Silti kiinnostaa, ainakin kyselyn perusteella ja nää on juttuja mitä itse miettii niin sitten niistä mielellään myös kirjoittelee. Joskus käy niin, että moni miettii samoja juttuja.




0
1 vastaus

Ymmärrän täysin jos lapsella ei omaa huonetta mutta että miehelläkin oma huone jossa nukkuu tekee töitä ym. Huh..sehän olisi niinku oma mies olisi kämppis eikä aviomies.




0
1 vastaus

Mä käsitin että koko perhe nukkuu siellä perhepedissä, mies vain työskentelee siinä toisessa huoneessa? O_o




0
1 vastaus

Meillä joo ainakin koko perhe perhepedissä, mies työhuoneessa vain töissä.




0
1 vastaus

Me asutaan kolmiossa, lapsia yksi, tai no kuukauden sisään kaksi, meilläkään ei ole lastenhuonetta 🙂 Koen, että se huone tässä kohtaa elämää menisi meillä ns. hukkaan, kun mihin sitten laitettais tietokone, vierassänky ja pyykkitelineet? 😀 Nyt ne on mukavasti toisessa makuuhuoneessa, kun tosiaan, ipanan leikit ovat joka tapauksessa olohuoneessa ja millon missäkin 🙂




0
1 vastaus

Just toi meilläkin et menee hukkaan! Ihan älytöntä vaan siks et se muka ”pitäs” olla kun lelut muutenkin olkkarissa 😀




0
1 vastaus

Meillä tytöllä on olohuoneen vieressä huone, jossa on leluja. Ei ne siellä pysy, ne on milloin missäkin. Yläkerran makkarissamme nukkuu 4v, vauva minä ja mies. Miehellä on oma ”huone” kellarissa, jossa hän nukkuu yövuoroviikkoina ja viihteellä oltuaan. Yleensä vauva ainakin nukkuu vieressä, mutta aika useasti myös 4-vuotiaskin kömpii viereen viimeistään siinä vaiheessa, kun isänsä herätyskello soi aamuyöstä aamuvuoroon.




0
1 vastaus

Ihana just teiän perheelle varmasti sopiva järjestely <3 meillä kanssa minä asustin milloin missäkin huoneessa yövuoroviikkoina.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: