Yleinen 11.2.2018
TEKSTI Jasmin

10v ura hoitoalalla. -Tämä jäi käteen

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Siitä on nyt 6 kk. Irtisanoin itseni vakituisesta työpaikastani ja hyvästelin hoitoalan. Vilkutin ylitöille, tuplavuoroille ja kikysopimuksille.

10 vuodessa oppimiskykyinen homo sapiens ehtii sisäistää monia asioita. Aloittaessani uraa uudelleen opiskelevana ja siinä sivussa puolisoni yrityksessä työskentelevänä, olen saanut todeta, etteivät vuodet valkoisissa ole menneet hukkaan.

Minusta on tullut oikein kylmähermoinen. Kun verkkokaupan sivut kaatuvat, yrityksen sähköpostissa on mato ja verovirkailijat puhuvat ristiin omien ohjeidensa kanssa, minä jatkan päivääni ajatellen zenisti: ”Kaikki kaatuu päälle, ei voi mitään

Silloin kun töitä on jokaiselle mahdolliselle minuutille ja tajuntaan iskostuu se ajatus, että kaikkia ei millään kerkeä tekemään, priorisoidaan vanhaan kunnon osastomalliin. Se, minkä viivyttämisestä tulee suurin vahinko, tehdään ensimmäisenä. Jokainen hoitaja tietää mitä tapahtuu, jos dementoitunut esbl-potilas lähtee etsimään aamupalaa käytäviltä ja napsauttaa katetripussin sulkijan auki.

Puolisoni kiivetessä katolle asentamaan yrityksen nettiantennia, odottelin alhaalla jääpussien kanssa kerraten monivammapotilaan elvytystä. Kotihoitovuodet jääräpäisten maatilan isäntien seurassa muistuttivat, että tee se itse -miehille ei puhuta järkeä, vaan varaudutaan pahimpaan. Opin sietämään pelkoa toisten itsepäisyyden edessä.

Yrittäjyys ja opiskelu

Eniten saan hoitoalaa kiittää kehittyneestä pidätyskyvystäni jota synnytystkään ei kyennyt tekemään tyhjäksi. Veroviraston alv-neuvonnassa rakkoni ei  huomaa tuntikausien jonotusta, sillä virtsarakkoni seinämät ovat kestäneet 10 tunninkin  venymisen. Rakostani on kehkeytynyt kehoni sinnikkäin elin.

Yrittäjyys ja opiskelu vaatii organisointikykyä. Kaikki saa olla hujanhajan kunhan virheitä ei tapahdu. Sama pätee kirjanpitoon. Jos virhe kuitenkin tapahtuu, siitä on raportoitava heti. Tämähän pätee verottajankin kanssa. Huolehtimaan ei saa jäädä liikaa, sillä muuten seuraava virhe alkaa pelottamaan jo etukäteen. Kauheassa kiireessä, 16 tunnin jaloilla olon ja ison työmäärän keskellä virheitä tapahtuu kaikille. Väistämättä. Se kenelle osuu kohtalokkain virhe, on arpapeliä. Päivystystyössä media laskee ne lääkäreille. Kiitän luojaa ja puolisoani siitä, että yrittäjyydessä suurin vahinko voi olla veropetos. Siitä selviää rahalla.

Eritteidensietokyky. Jos siellä verotoimistossa jollekkin vahinko käy, minä siedän se. Samoin kuin kaiken muunkin likaisen työn. Emme tarvitse enää putkimiestä, jotta saamme vessanpönttöön pudonneet puhelimet pois jumista. Iltakierrolla kakka hiussuortuvassa lakkasi oksettamasta jo ensimmäisinä vuosina eikä veriulosteeseen liukastuminen tuntunut loppuvuosina enää missään. Mikään lika tai ihmisruumiin erite ei tunnu enää miltään. Tämä on kovin hyödyllinen kehitysosuus etenkin kun yrittäjäpuoliso linnottautuu 3 päiväksi koodaamaan eikä ehdi suihkuun.

Hoitajan palkka lasketaan euroissa. Aloittelevan yrittäjän senteissä

Palkka joka ei vastaa työmäärää. Vai väittääkö joku ihan oikeasti, että kolmivuorotyöstä käteen jäävä 2000e vuorolisineen jotenkin kohtaa sen kanssa, ettet ole kotona jouluna etkä pääsiäisenä, juhannuksesta puhumattakaan? Ystäviesi häät menevät ohi suun, jos jonkun muun lomatoive on tärkeämpi kuin sinun. Et ole 4 iltana viikosta laittamassa lapsiasi nukkumaan ja tiedät kuinka lapsi lahjotaan kun Hoplopit peruuntuvat sinun jäädessä tuplavuoroon. Sinulla on kuukaudessa 1 viikonloppuvapaa ja niilläkin voi olla 7 viikkoa väliä jos ensimmäinen osuu helmikuun alkuun ja toinen maaliskuun loppuun. 2000 euroa ja lomarahojen leikkaus. Sitä se on opiskelevana yrittäjänäkin ainakin alkuvuosina. Havaijilla ei käydä joululomilla eikä auto ole viimeistä huutoa. Hoitoalalla isoon työmäärään jonka rahallinen korvaus on naurettava, tottui. Se ero kyllä tässä on, että kun saa kokea olevansa riittävä ja sinut arkensa kanssa, en edes muista, että tällä hetkellä tuntipalkkani lasketaan senteissä, eikä ylityökorvauksia ole. Hälytysrahasta nyt puhumattakaan. Joten kyllä, hoitoala opetti myös kiitollisuutta. Laki vaatii hoitoalalla maksamaan jokaisesta tunnista.

Kiitos osastonhoitajat, työyhteisöt, laitoshuoltajat ja opinahjot sekä potilaat

Toisaalta, opin 10 vuoden aikana myös sen, että lakia ei tarvitse noudattaa.  Opiskelijaa voi käyttää työvoimana vaikka se on kiellettyä eikä potilasturvallisuuden vaarantavasta mitoitusvajeesta kukaan saa syytettä. Laittomat työvuorolistat eivät ole niin justiinsa, etenkään jos käynnissä on sijaisten kilpailu yhdestä avoimesta vakituisesta paikasta. Harmaalta alueelta on lyhyt matka lain tuolle puolen, mutta kun vaihtoehtoja ei ole, siihen on sopeuduttava. Olen oppinut määrittelemään itse, mihin minä sopeudun.

Hoitoala voi olla kutsumusammatti mutta työn tahti ja vaikutus elämään riisuu kutsumuksen monen kohdalla ennen kuin on ehtinyt ’kahvitaukoa’ sanoa. Saati sellaista viettää. Olen oppinut pitämään huolta itsestäni.

Kiitos osastonhoitajat, työyhteisöt, laitoshuoltajat ja opinahjot sekä potilaat. En pärjännyt hoitoalalla eläkeikään, mutta te opetitte minut selviytymään elämästä.

yrittäjyys

© Kaukomedia

 

 

 

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (7)

Kummasti sitä jopa unohtaa mitä se normaali on kun siitä pyörityksestä tulee normaalia itselle! <3




3
1 vastaus

Meillä on melkeen sama aikataulu. n.10 vuotta hoito työtä ja vuorotyötä. Väliin jäi joulut ja lasten pelit ym.ym. sit riitti.vähän sama ala mutta toimisto & arki työ😊ei kaduta. kummallisen ihana normaali elämä.




0
1 vastaus

Kummasti sitä jopa unohtaa mitä se normaali on kun siitä pyörityksestä tulee normaalia itselle! <3




3
1 vastaus

Sairaanhoitaja ja loppuun palanut. Lähtisin / vaihtaisin alaa heti jos vain keksin minne ja miten. Tämä on kolmas tutkinto ja talous ei anna periksi opiskella kokopäivätoimisesti ja kaukana kotoa enää. Asun pienellä paikkakunnalla joten työvaihtoehtoja ei ole. Olen niin miettinyt tätä jo pitkään. Teen naurettavalla palkalla urakkatyötä johon sisältyy väkivallan mahdollisuuden ja kiireen sietämistä, lääkärin töiden tekemistä, toisinaan myös laitoshuoltajan ja sihteerinkin töitä. Lähes päivittäin lounastauko on kylmä ja hotkittu ruoka seisoen, kahvitaukoja ei joka päivä ole. Kaikki mistä kirjoitin allekirjoitan. Nyt kun ajattelen vuosia taaksepäin tekee se minut surulliseksi, olisin voinut toimia toisinkin. Kaikki tartuntataudit jotka olen saanut työpaikalta ja potenut; flunssat, ripulit, oksennukset ja altistunut sairaalabakteereille ja ties mitä niistä saanut itseeni. Ja kaikki ilman mitään korvausta. Kaikkia nuoria neuvon pysymään kaukana hoitoalan töistä, paitsi jos lääkäriksi lukee 🙂 Kaikkia alalla olevia neuvon hankkimaan itselle muuta mukavaa tekemistä jos vain suinkin mahdollista. Muutaman kymmenen vuotta, kun tätä tekee, itselle ei jää kuin ranka käteen. Suomen hyvä terveydenhuolto perustuu hoitajien uhraukseen. No, tämmönen vuodatus 😉 Mutta peli ei siis ole vielä minunkaan kohdalla menetetty, etsin ja toivon sekä unelmoin löytäväni todellakin jotakin muuta.




1
1 vastaus

No etpä olisi osuvammin voinut työtämme sairaalassa kuvata! Vajaa kymmenen vuotta sitten poistuin hoitoalalta.Paljon se otti ja paljon se antoi! Mitkään kiireet ei hetkauta ellei jollain ole hengenlähtö lähellä.Osaan edelleen käydä vessassa niin nopeasti että melkein ehdin sisään ja ulos samalla oven avauksella!😁 Selviän syömättä kevyesti normaalin työpäivän verran ja pidempäänkin. Ihmettelen miten jollain voi olla kiire kotona parin kolmen terveen lapsen kanssa kun töissä piti selvitä yksin yövuorossa usean tehohoitoa vaativan vauvan kanssa. En hermostu herkästi ja tosi tiukoissa paikoissa olen parhaimmillani.
Mutta paljon se myös otti. Vasta jälkeenpäin tajusin minäkin miten paljon ”normaalista” elämästä olin menettänyt.Kuinka paljon vähemmän meidän perhe ehti olla yhdessä kun lapset oli pieniä ja äiti aina töissä kun muilla oli vapaata.Kauan aikaa meni ennenkuin normaali unirytmi palasi. Kauan aikaa meni ennenkuin tottui että puhelin voi soida vapaapäivinä muutenkin kuin että joku kutsuu pikaisesti töihin”kun ei saada ketään iltavuoroon/yövuoroon”… Monesti edelleen ajattelen että miten ne siellä jaksavat…
terkuin entinen lastensairaanhoitaja ja mukavaa kevättä sulle!




0
1 vastaus

Sun kuvaus on riipivä, alkoi ihan fyysisesti tuntumaan kehossa pahalta kun luin, niin tutulta se kuulostaa. Toikin että miten kauan meni siihen että se nukkuminen jotenkin normalisoitui. Ja edelleen mä säpsähdän sitä kun ollaan jossain kivassa jutussa ja puhelin soi. Eka ajatus on ”nytkö pitää lähteä”. Hienoa ja rohkeaa että sinäkin lähdit. Tai ei se, että hoitoala tyhjenee vaan se, että ihmiset uskaltavat kuunnella itseään. <3




0
1 vastaus

” Se kenelle osuu kohtalokkain virhe, on arpapeliä. Päivystystyössä media laskee ne lääkäreille.”

En ymmärtänyt mitä tällä tarkoitit.




1
1 vastaus

Valmistuin 2016 jouluna terveydenhoitajaksi, aloitin työt keväällä 2017 ekassa hoitoalan työpaikassani, sain vakipaikan samasta paikasta juuri. Keväällä haen tradenomiksi. 😌 Työ on mukavaa ja työyhteisö ihan paras, mutta tiedän etten tule jaksamaan alalla loppuelämää. Jos työn kuormittavuus näkyisi palkassa niin harkitsisin, mutta nyt päätös alan vaihdosta joskus tulevaisuudessa on oikeastaan aika helppo. 😊 Ehkä kaksi tutkintoa saisi yhdistettyä niin ei menisi tämä tietotaito ”hukkaan”.




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: