Yleinen 25.2.2018
TEKSTI Jasmin

Vähätteletkö keväisin ahdistuvia? Lopeta heti

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Valo ei valaise. Se sattuu jokaiseen luuhun. Aurinko kirvelee kehon kaikkia sopukoita. Lumi on niin valkoista, että se tuntuu mustalta. Vähitellen kinokset muuttuvat soliseviksi puroiksi ja katusoran kahinaksi. Sellaiseksi, joka saa minut käpertymään kolooni ja pelkäämään elämää. Pitkin päivää itku on herkässä ja kaikki mistä luulen pitäväni, tuntuu pahalta. Kevät on tullut. Joka vuosi hieman aiemmin. Tulppaanit vyöryvät kauppoihin kuin kokoajan kasvava lumivyöry. Ihmiset iloitsevat ja postaavat someen onnellista keväthypeä. Minä ikävöin syksyä. Haaveilen kesästä. Ja vihaan kevättä.

Asuntomme verhot menevät kiinni, kunnes aurinko laskee. Kirkasvalolamput syttyvät ja kynttilät palavat. Leivomme pipareita ja juomme kuumaa teetä. Ulkoilemme auringon painuessa mailleen ja käymme paljon sisäleikkipuistoissa. Isi käy tyttären kanssa päivisin pulkkamäessä. Minä luistelen lapseni kanssa klo 17 jälkeen auringonlaskussa. Puolisoni on jo vuosia sitten lakannut kysymästä, lähtisinkö ulkoilemaan kirkkaassa kevätsäässä.

Masennus

Keväisin ahdistuvat eivät aina ole masentuneita

Minä en ole masentunut. En menetä elämänhaluani eikä tämä tila ole pysyvä. Olen kevätahdistunut. Puhun tästä joka vuosi, sillä kevätahdistusta ei oteta vakavissaan. Jos erehtyy sanomaan, ettei pidä keväästä ja että kevät on synkeää aikaa, saa osakseen hilpeyttä. Syysmasennusta sensijaan ymmärretään kaikkialla. Pimeys, kaamos ja synkkyys kutsuu luokseen matalaa mielialaa. Minun mieleni käsittelee parhaiten valoa pimeyttä vasten.

Me kevätahdistuneet ihmiset emme nauti kirkkaasti paistavasta auringosta. Emme koristele keittiötämme tulppaaneilla emmekä lataile Instaan kuvia itsestämme t-paidassa laskettelurinteessä hästägillä kevät. Me käymme kevättaistelua saadaksemme itsemme liikkeelle. Psyykkaamme mieltämme, jotta jaksamme ylläpitää sosiaalisia suhteita. Vuoraamme aurinkolasit kasvoillemme puolipilviselläkin säällä. Piilotamme ahdistuksemme hersyvän naurun tai ilottoman vitutuksen taakse. Me odotamme. Me tiedämme, että se menee ohi. Kevät menee ohi. Me varustamme itsemme kevääseen pitkin talvea ja varjelemme kotimme pastelliväreiltä ja huoneen kokoisilta ikkunoilta.

Teille ihmetteleville ihmisille minä haluan sanoa: Ymmärtäkää meitä. Tapailkaa meitä kahviloissa. Älkää painostako meitä päiväkävelyille aurinkoon. Tulkaa käymään, älkääkä odottako kesäkuuta. Kevättä inhoavat yksilöt eivät inhoa ihmisiä. Me emme lakkaa olemasta keväällä. Me olemme käpertyneinä hämärään, mutta me olemme olemassa. Me emme ole vitsejä päivänsäteistä ja menninkäisistä. Olemme herkkiä vuodenaikojen rajulle vaihtelulle ja lisääntyvän valon määrälle. Meidän serotoniinitasomme heittelevät valtavirrasta poiketen helmikuusta toukokuuhun. Se ei ole sairaus, eikä se ole kriisi. Se on elämää. Älkääkä herrantähden tuoko meille tulppaaneja.

Rayban

Sisusta ja hyväksy

Kevätahdistuneet, tiesittehän, että me voimme auttaa myös itseämme? Ensimmäinen askel kevätahdistuksen voittamiseen on sen hyväksyminen, ettei se ole voitettavissa kokonaan. Se tulee ja se menee. Väistämättä, joka vuosi.

Laita koti mieleiseksi. Sulje verhot jos aurinko tuntuu pahalta. Missään ei määritellä, että verhojen täytyisi olla auki. Lasten ulkoilut voi ajoittaa ilta-aikaan, jos erityisesti päiväaurinko ahdistaa. Niinhän migreenistäkin kärsivät tekevät. Siirrä palasia syksystä kevääseen. Ripustele kotiin kynttilöitä ja valoja. Käytä kirkasvalolamppua ja keinotekoisia valonlähteitä. Jos pidät hiihtämisestä, tee se illalla. Auringonpaisteessa ei tarvitse hiihtää vain siksi, että siitä kuuluu pitää. Osta laadukkaat aurinkolasit. Sillä on väliä, millaisilla linsseillä auringonpaistetta joutuu katselemaan. Lataa spotifyyn biisilista, joka antaa voimaa ja uskoa päivien kulumiseen. Jos et voi väistää, mene kohti, eli hyödynnä valosta se, mitä voit. Esimerkiksi kevätvalo on otollinen valokuvaamiselle ja huhtikuussa lämpenevät ilmat pyykinkuivaukselle. Valmistaudu kesään ja pidä mielialaa yllä. Suunnittele terassia ja kaavaile kesäkukkasille paikkoja. Aloita bikinien virkkaus. Toisinsanoen: Pysy kiinni asioissa, joista pidät.

 

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (2)

Hei! Jasmin .. voiko sinulle laittaa yksityisviestiä?




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Munakoisoni ja minä
Olen vuonna -87 syntynyt äiti. Aloitin Koisoni kasvatuksen lokakuussa 2012. Blogi piirtää sanallista kuvaa perhe-elämästä ja äitiydestä. Rehellisellä rakkaudella. Paikoin ekologisella ja välillä materialistisella otteella. Viha-rakkaussuhteella nykaikaan ja leikkipuistoihin. Yhteydenotot: jasmin.kauko@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • @janitoivo annoit vanhemmuuden häpeän kokemuksille painavat ja arvokkaat sanat. Harvoin arjen keskellä pysähtyy miettimään, mistä se kamala kaiken kadottava ja maahan painava häpeä johtuu. Sen vain tuntee kehossaan. Hienoa, että häpeästä, uupumuksesta ja vaikeuksista puhutaan näin raadollisen rehellisesti. #janitoivola #kirjatytölleni #wsoy #kirjallisuus #suositus #lukeminen #vanhemmuus

munakoisonijamina

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: