Asunnon ostosta tuli kallis painajainen

Teksti

Olen tullut siihen ikään, että näen ystävieni ja tuttavieni ostelevan taloja. Tällä hetkellä talon oston yhteydessä eniten puhutaan sisäilmaongelmista, eikä syyttä. Hometaloja myydään ja ostetaan niin paljon, ettei niistä voi varoittaa liikaa. Koen tarvetta julkaista hometalotarinan, jonka onnellista loppua olen saanut todistaa vierestä. Onnellinen loppu ei kuitenkaan ole tae siitä, että asiat olisivat menneet hyvin, helposti tai halvalla.

Rintamamiestalo miellytti hengittävyytensä vuoksi

Nelihenkinen perhe päätti ostaa talon. Ihanan maalaisromanttisen asunnon lapsiperheitä suosivalta alueelta joka oli suotuisa myös erityislapsen tarpeita ajatellen. Sisäilmaa oli pohdittu ostopäätöstä tehdessä. Perheen isä, Jari kertoo, että rintamamiestalo ajatuksena miellytti hengittävyytensä vuoksi, eikä alakerrassa olisi ongelmia aiheuttavia märkätiloja. Talo oli pintarempattu ja näytti hyvältä.

”Kävimme talon esittelyssä ja vielä erikseen sen jälkeen tutun kirvesmiehen kanssa katsomassa. Ennen kauppaa tehtiin kuntotarkastus, joka näytti hyvältä. Toki tarkastuksessa kerrottiin tuon ikäisen talon (vm.1946). riskirakenteet, mutta mitään hälyttävää ei ilmennyt. Kuntotarkastuksen perusteella valmistauduimme uusimaan parin vuoden sisään käyttövesiputket ja puhdistamaan toisen rossipohjan. –Jari kertoo kauppoja edeltäneistä viikoista.

Homekoira aavisti pahaa

Talokaupat tehtiin. Kuukautta myöhemmin Jari perheineen meni tapaamaan myyjää asunnolle ja tutustumaan talotekniikkaan. Lähtiessään perhe huomasi vaatteissaan hajua. He päättivät käyttää talossa homekoiran ennen muuttoa. Koira teki merkinnät, jotka antoivat aihetta lisätutkimuksiin. Samalla selvisi, että myyjät olivat käyttäneet saman koiran talossa puoli vuotta aiemmin. Tästä ei oltu kerrottu mitään.

Muuttoa siirrettiin tutkimusten ajaksi. Tarkemmissa tutkimuksissa talosta löytyi mikrobeja ja sädesientä. ”Tuossa vaiheessa hinnanalennusvaatimus ja remonttisuunnitelma näytti ihan vielä kohtuulliselta noin 15000 €.  Kuitenkin remontin alkaessa ja purettaessa löytyi lisää vaurioita. Jouduimme keskeyttämään remontin ja korjauskulut nousivat valtaviksi. Emme päässeet myyjän kanssa sovintoon vaan veimme asian käräjille. Oikeudessa valmisteluistunnossa päädyimme sovintoon ja saimme myyjältä 55000e hinnanalennuksen. Mainittakoon, että talosta oli maksettu 182 000e.” -Jari kertaa tapahtumia.

55 000e hinnan alennus kuulostaa käsittämättömältä tilanteessa, jossa on myyty hometalo tietoisesti eikä asunnossa voi asua, ellei sitä käytännössä pureta ensin. Asianajaja sekä tuomari pitivät hinnanalennusta kuitenkin käytännössä reiluna. Perhe päätyi rakentamaan tontille uuden talon. 

Myös pankki lähti tukemaan lainoituksella uudisrakentamista, koska heille asuntolainanvakuusarvo on parempi uudiskohteessa kuin vanhassa talossa. Tämä oli hyvä ratkaisu, koska purettaessa löytyi lisää vaurioita, joita ei aiemmin ollut selvillä” -Jari muistelee.

Kustannukset olivat kovat. Asuinkelvoton talo oli asuntolainalla ostettu. Vanhasta talosta joutui hinnan alennuksen jälkeen maksamaan pankille 127 000 euroa. Uusi talo maksoi 180 000 euroa. Tämän päälle tuli vielä oikeudenkäyntikulut ja evakkoasumiskulut. Sanomattakin on selvää, että lisälainaa oli otettava. Pankin myöntämä laina ei kattanut kaikkea, mutta apua saatiin myös vanhemmilta lainan muodossa. Rintamamiestalosta tuli lopulta yli 300 000 euron suuruiset kustannukset.  Käräjöintiä ei kannattanut enää kuitenkaan jatkaa. Aikaa oli kulunut 1.5 vuotta ja oikeudenkäyntikulut olivat tässä vaiheessa Jarilla 16 000 euroa ja vastapuolella 20 000 euroa. Selvyyttä voittajasta ei voinut tietää.

Toki maalaisjärjellä voisi ajatella, että kun meiltä pimitettiin homekoirakäynti, niin asia olisi selvä ja saisimme kaupanpurun, mutta oikeudessa katsottuna asia ei ole niin yksinkertainen. Tuomari kertoi, että se voisi olla kaupanpurun peruste, mutta siinä vaiheessa myös verrattaisiin sitä, mitä meidän olisi pitänyt talosta tietää kuntotarkastuksen perusteella. Vahingonkorvauksiin (evakkoasumisen kulut, selvityskulut) tiedon pimittäminen kyllä vaikuttaisi, mutta kun puhutaan hinnanalennuksesta, niin siinä puhutaan vain talon tämän hetkisestä arvosta ja siihen tiedonpimittäminen ei vaikuta. Tuomari oli kyllä sitä mieltä, että koiran käynnistä olisi pitänyt kertoa kaupan yhteydessä” -Jari hymähtää.

Kaupanteosta 3 vuoden päästä on muuttopäivä

Kaikenkaikkiaan prosessi talon ostohetkestä muuttoon kesti 3 vuotta. Uuteen kotiin päästiin muuttamaan 3 päivää ennen uutta vuotta. Perhettä kantoi usko siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja aika aikansa kutakin. Perheen äiti, Minna oli koko fiaskon alussa todennut rahan olevan vain rahaa ja terveys on pääasia. Tämä ajatus kantoi kaoottisten vuosien läpi.

Toki kyllä asia painoi ja oli koko ajan takaraivossa. Taloudelliset jutut mietityttivät. Muutimme evakkotaipaleen aikana kolme kertaa, kun homma aina pitkittyi, mutta ihminen on näköjään sopeutuvainen ja yllättävän hyvin selvittiin. Puhuminen ja asiasta kertominen auttoi. Toki siinä vaiheessa kun päästiin sovintoon, niin vastapuoli pääsi jutusta eroon, mutta meillä alkoi sitten jatkoselvitykset. Uuden talon rakentaminen vanhan tilalle kesti meillä pidempään kuin vain tuon ”väännön” myyjien kanssa. No uutta kohti oli kiva mennä, vaikka talon valmistumisen jälkeen sitten huomasikin, että ”kuormaa” oli elämässä ollut aika paljon edellisinä vuosina. Tämä olen yrittänyt muistaa ja olla itselleni armollinen, jos nyt ei ole sen jälkeen ihan jaksanut samalla tavalla kuin aikaisemmin. Asioilla on kuitenkin kaiken kaikkiaan tapana järjestyä ja kyllähän sitä mielessä kävi kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi, myös sen, että muuttaisimme loppujen lopuksi vuokralle ja jutusta jäisi myös velkaa jota maksaisimme jonkun aikaa, mutta kaikki päättyi kannaltamme kuitenkin hyvin. Saimme uuden talon, vaikka velkaakin tuli lisää”

Talokaupoista voi kertyä luultua huomattavasti suurempi velka, joten tarkkana on oltava. Suomen oikeusjärjestelmä suojaa näissä tapauksissa vähän kaikkia tasapuolisesti ja hometalokäräjissä on useimmiten vain häviäjiä. Talokaupoissa kenelläkään ei ole lopullista vastuuta mistään. Myös kiinteistönvälittäjä pääsi tässä tapauksessa luistelemaan vastuusta

Kiinteistövälittäjällä on talokaupassa laaja tiedonantovelvollisuus. Välittäjämme oli tiennyt koiran käynnistä, mutta myyjä kertoi, että mitään kirjallista raporttia ei ole olemassa (vaikka oikeasti siis oli) ja että talo on kunnossa. Välitysfirma pesi kuitenkin asiassa aika tehokkaasti kätensä. Tein välittäjästä valituksen Etelä-Suomen Aluehallintovirastoon ja sieltä todettiin ,että välittäjä oli toiminut virheellisesti. Hänen olisi pitänyt kertoa meille, että myyjän mukaan talossa on käytetty homekoira, mutta että he eivät voi sitä vahvistaa, koska myyjän mukaan raporttia ei ole olemassa. Meidän tehtäväksi olisi sitten jäänyt arvioida, minkälaisen painoarvon tuolle tiedolle olisimme antaneet. Mitään seuraamuksia välittäjälle tästä ei kuitenkaan tullut”. Jari toteaa.

Jari haluaa sanoa talon ostoa harkitseville, että vanha talo ei kuitenkaan aina ole fiasko, niitä on myös hyväkuntoisia. ”Meille sattui vain huono ”tuuri”. Itse en kyllä tosin osta mitään enää ilman homekoiran käyttöä. Se on aika pettämätön. Enkä varmaan myöskään myy tai otan ainakin vakuutuksen piilevien vaurioiden varalle. Vanhasta talosta kannattaa tarkistaa katto, pohja, kellari ja kosteat tilat. Meidän perusongelma oli vuosien saatossa vuotava katto ja rossipohjien huono tuulettuvuus. Eli yläpohjassa ja alapohjassa oli pahimmat vauriot. Siipiosassa oli katon räystässaumojen kautta valunut vettä myös seinien väliin.”

Katkeruuden sijaan katse eteenpäin

Asunnon osto oli pitkä, kallis ja kivinen tie.  Uutta taloa lähdettiin rakentamaan pienellä budjetilla. Kaikki mahdollinen tehtiin itse. Kaverit auttoivat, tarvikkeita lainattiin ja Jarinkin käsissä onneksi vasara maatalonpoikana pysyi. Nyt avaraksi, kauniiksi ja lämpimäksi sisustettu talo on valmis ja sitä asuttaa iloinen perhe, joka ei ole katkeroitunut. Kysyttäessä katkeroitumisesta, elämäniloinen Jari vastaa mietteliäänä:

Jossain vaiheessa jouduin ikään kuin valitsemaan, että katkeroidunko vai katsonko eteenpäin. Päätin katsoa eteenpäin. Toki helppoa se ei ole aina ollut ihmisluonto tuntien, mutta ehkä tälläkin on ollut tarkoituksensa. Tietyt asiat eivät ole enää ihan niin tärkeitä kuin aiemmin ja osaan nyt varmasi arvostaa eri tavalla sitä, että on oma piha, oma talo ja lumityötkin tuntuivat talvella mukavilta. Pari talvea ja kesää kun meni niin, että kävin hoitamassa pihaa tietämättä tulenko kyseisellä tontilla ikinä asumaan. Silloin mietin, kun katselin naapurustoa, että osaavatkohan nuo ihmiset arvostaa sitä mitä heillä on. Myyjienkin kanssa paiskattiin kättäpäälle sovinnon lopuksi ja kun on samasta kaupungista kysymys, niin aina välillä törmäämme toisiimme. Välit ovat ihan ok, vaikka toki ”ylimpiä ystäviä” heidän kanssaan ei välttämättä haluakaan olla. Olen aistivinani, että tunne on molemminpuolinen, Jari naurahtaa”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Meillä lähes identtinen tilanne. Myyjät olivat tienneet, että rintamamiestalossa on ollut vesivahinko, jonka edellinen omistaja vieläpä itse oli korjannut. Silti välittäjän papereihin on ruksittu ”vesivahinkoja tms: Ei”. Kuntotarkastaja kävi, ja sama juttu: Riskirakenteita löytyy (kuten kaikista vanhoista taloista), mutta ei vaurioepäilyjä. Kuntotarkastuslomakkeeseenkin myyjät antoivat tiedon, että tiedossa ei ole aiempia vesivahinkoja tai vastaavia. Kuntotarkastaja oli kuitenkin onnistunut ohittamaan täysin lahon alaohjauspuun, joka olisi ollut nähtävissä ja tunnusteltavissa, kun hän kerran rossipohja alla kävi. Emme vieläkään ymmärrä, miten rakennusalan ammattilainen (yhdeksi Suomen parhaista kuntotarkastajista väitetty) ei muka katsoisi noita tyypillisimpiä vauriopaikkoja, kun se kerran on mahdollista.

Meillä asianajaja oli skeptinen oikeudenkäynnin suhteen, koska tulokset ovat mitä ovat eivätkä päätökset aina noudata tavallisen ihmisen järkeä tai oikeustajua. Meidän 195 000 euron hyväkuntoisena myyty talo osoittautui myös asuinkelvottomaksi. Ensin se oli tarkoitus korjata, mutta tutkimusten myötä vaurioita löytyi vain lisää ja lisää ja lopullinen rakennusterveysasiantuntijan suositus on, että talo on järkevämpi purkaa kuin korjata. Myyjien neuvottelutaktiikka oli kiistää kaikki ja tarjota aluksi 15 000 euron hinnanalennusta. Käräjille asti emme uskaltaneet asianajajan suosituksesta lähteä, sillä prosessi olisi ollut pitkä, kallis ja epävarma. Lopulta saimme neuvoteltua hinnanalennuksen lähes 50 000 euroon, mutta julmetun pitkällä maksuajalla. Tuolla rahalla ehkä purkaa talon (vuorattu asbestilla, minkä kuntotarkastaja olisi kyllä nähnyt ihan vain seinää katsomalla, muttei tästäkään oltu viitsitty mitään mainita!), joten uusi talo jää kokonaan meidän kustannettavaksi. Jos ikinä saadaan uusi talo pystyyn, niin on siinä sitten kyllä *%#*! alueen kallein talo!

Kyllä sitä on pitänyt yrittää positiivisia asioita hakea. Onneksi ei ehditty muuttaa sisään, joten ei mennyt terveys eikä irtaimisto. Onneksi meillä on oikeusturvavakuutus, joten neuvotteluista selvisimme kohtuullisen pienillä kustannuksilla. Rahaa kyllä paloi tutkimusvaiheessa yli 5000 euroa, suurin osa vielä kankkulan kaivoon, kun ei taloa voinutkaan korjata. Osa näistä huomioitiin asiantuntijalausuntoina ja vakuutus korvasi niistä. Parisuhde porskuttaa vielä hengissä, vaikkakin molemmat osapuolet ovat vuorollaan hermoraunioina tämän vuoksi. Niin kauan, kun ei hajota yhtä aikaa, ehkä selviämme.

Avatar

Todella tökerö käytöstä ollut kyllä myyjien osalta salata tuo tieto homekoiran käynnistä o_O Itselläni on tuttava, joka on kahden lapsensa kanssa joutunut viimeisen kahden vuoden aikana muuttamaan ainakin viisi kertaa eri kerrostaloasuntojen välillä, kun ovat saaneet jokaisesta asunnosta oireita homeesta ja kaikkinensa ovat asuneet niin pitkään homeisissa kodeissa, että jokaisella on astma ja kaikenmoisia allergioita, sekä saavat kyllä heti oireita kyläillessään paikoissa, joissa hometta on. Ja ongelmat eivät tosiaan johdu siitä, etteikö ensimmäisen homeasunnon jälkeen olisi laitettu huonekaluja ja vaatteita ym uusiksi/käytetty otsonoinnissa, vaan jokaisesta asunnosta on ihan oikeasti löytynytkin sitten kosteusvaurio, kun äiti on aikansa valittanut vuokranantajalle oireitaan. Viimeisin talokin oli alle 5-vuotta vanha, josta saivat oireita niin pistää vaan vähän miettimään, että miten täällä oikein taloja rakennetaan, jos ne on saman tien valmistuessaan homeessa?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä