Hyppäsin oravanpyörästä ja löysin rauhan

Teksti

Minä varovaisesti luulen, että elän juuri unelmaani. Siihen kuuluvat joka-aamuiset harjanvaltataistelut, sotkuiset mustikkapuurot, jäähtynyt kahvi ja herätyskello. Lapsiperheessä rutiinit eivät ole muuttuneet, vaikka arki onkin erilaista kuin ennen.

Olen sukeltamassa pää edellä yrittäjäelämään. Puolisoni teki tämän hyppäyksen vuosi sitten ja perusti meille media-alan yrityksen. Minä en rehellisesti sanottuna uskonut päivääkään, että me oikeasti eläisimme sillä.

Irtisanouduin vakituisesta työsuhteestani syksyllä ja hyppäsin valokuvausta opiskelevaksi bloggaajaksi. Olimme säästäneet niin, että tiesimme pärjäävämme toukokuuhun asti, vaikka firma ei tuottaisi penniäkään. Olin kauhuissani. Elin kuukausia eteenpäin hartaasti toivoen, etten joudu pukemaan enää hoitajan kaapua ylleni. En halunnut ajatella mitä tekisin, kun säästömme loppuvat. Suljin silmäni ja toivoin, että elämä kantaa.

Nyt on toukokuu. Tilimme ei ole tyhjä ja sinne valuu päivittäiseen elämiseen riittävä raha joka kuukausi. Me pärjäämme. Voitteko kuvitella? Se onnistui! Olen edelleen kauhuissani ja näen unta verokarhuista, globaalista lamasta ja firman kaluston tuhoutumisesta samaan aikaan kun vakuutusyhtiömme karkaa Caymansaarille. Kysyn vähintään kerran viikossa puolisoltani, että onhan kaikki edelleen hyvin? Nykyään hän vastaa toteamalla ”Jasmin, lopeta katastrofiajattelu”.

Kouluni loppuu kahden viikon päästä. Seuraava työpisteeni sijaitsee kotiosoitteessa. Jatkossa blogin tuoma ansio, sekä yrityksestä saadut tulot kannattelevat talouttamme ja jos oikein kunnolla koputan (lue: hakkaan) puuta, uskon meidän selviävän.

Kun toinen tienaa enemmän

Puolisoni työpanos on huomattavasti suurempi kuin omani, joten tunnen ajoittain olevani hänen varjonsa. Ystäväni lohdutti minua huomauttamalla, ettei 150cm pituudestani muodostu riittävää varjoa puolisolleni joten hengitän mielenrauhasta käsin. Taloutemme on yhteinen, emmekä riitele rahasta joten uskon että liittomme kestää tämänkin. Olihan tilanne vuosia toisinpäin puolisoni opiskellessa ja minun paiskiessa silläaikaa ylitöitä.

Olen päättänyt toteuttaa pitkäaikaisen unelman. Aion kirjoittaa kirjan. Sen lisäksi arki koostuu pienistä, toteutuneista haaveista. Saan harrastaa seksiä luounastauolla. Voin itse määrittää työaikani. Saan rakentaa arkeani ilman minuuttiaikataulua. Halutessani voin suunnata iltapäiväkahville kaupungin sykkeeseen. Lyhensin lapsemme hoitoaikaa ja ehdin taas nähdä muita lapsiperheitä.  Toki deadlineja ja sovittuja keikkoja tulevaisuudessakin on, mutta mikä parasta, neuvottelen ne itse!

Suomalaisuuteen kuuluu ’ken onni on, se onnen ketkököön’ -periaate. Minua hirvittää sanoa ääneen, että sain sen, mistä olen aina unelmoinut. Olenko nyt se vaimo, joka teki pesän enemmän tienaavan puolisonsa siiven alle? Riittääkö työpanokseni yritykseemme, jotta voin sanoa olevani työelämässä? Vastaan itse. Kyllä se riittää. Minä tienaan tarpeeksi. Yrittäjyys on oikeaa työtä, vaikka sitä tekisikin sohvalla. Olen niin kauan ollut työelämässä onneton, että minusta tuntuu kummalliselta sanoa olevani totaalisen rauhassa elämäni kanssa. Se ei jotenkin sovi suuhuni, joka on viimeiset 10 vuotta ainoastaan valittanut. Moni ihminen sanoo nauttivansa työstään ja haluaa tehdä juuri sitä mitä tekee. Minulle sellainen on ollut aiemmin täysin absurdia. Tunnen onnen pelkoa. Siitä huolimatta juuri nyt, minä opettelen onnellisena olemista.

 

Kommentit

5 kommenttia
Jasmin

Kiitos <3 😀 Ihanaa kun löysit ja kiva kuulla että tykkäät 😀 <3 Kiitos!

Avatar

Olet kyllä mahtava persoona✌ tsemppiä paljon teille. Kyllä on kiva lukea noin mahtavasta perheestä.

Avatar

Kuulostaa unelmalta. Etsin tässä itse sitä omaa juttua. Harmittaa, että piti opiskella hoitajaksi, uupua työssä ja kyynistyä, ennen kun tajusin ettei ala ole omani. Olisi ehkä jos arvostus, palkka ja työmäärä kohtaisivat edes jotenkin.

Avatar

Minä toivon joka aamu-, ilta- ja yövuoroon mennessä, että tämä olisi viimeinen kerta, kun puen itselleni valkoiset vaatteet. Aliarvostettu sairaanhoitajan ammatti saa minut voimaan pahoin. Asun ns ”korvessa” ja tuntuu että mahdollisuudet ovat olemattomat. Kaikki mikä minua kiinnostaa, tiedän ettei tuota minulle taloudellista turvaa, siis ihan vaan leipää ja asunto. Lopettaisin tämän hyväntekeväisyys työn heti jos minulla ei olisi muita kuin oma suuni syötettävänä.

Ihanaa, että olet löytänyt uuden polun jota kulkea. Teet mielekästä työtä joka elättää sinut ja perheesi. Voimaannuttavaa lukea, kun olet onnistunut.

Avatar

Onneksi olkoon<3 Löysin sun blogin MeNaisista tms jossa oli juttu siitä ett sä olet vegaani ja mies segaani ja hurahdin sun kirjotustyyliin täysin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä