Kuulutko täydellisen perheen määritelmään?

Teksti

Suomessa sana perhe, herättää yleensä kahdenlaisia assosiaatioita. Ajatuksen omasta perheestä tai mielikuvan perhe-idyllistä. Jälkimmäinen on se, joka on meille alitajuisesti opetettu. Täydellinen tavoiteltava perhe on sellainen, johon kuuluu isä ja äiti, joiden jälkikasvua edustavat tyttö sekä poika. Yritysten edullisemmat perhe-paketit on räätälöity kahdelle vanhemmalle ja kahdelle lapselle.  Perheille tarkoitetuissa esitteissä on aina tyttö ja poika. Lastenohjelmissa sisarukset ovat eri sukupuolta ja yleensä heitä on kaksi. Stereotyyppinen perhe on nelihenkinen, tasaisesti molempia sukupuolia edustava kompakti paketti.

Kaikki ympärillämme oleva vahvistaa tätä stereotypiaa. Vai oletteko joskus nähneet 3 pojan yksinhuoltajaa hymyilemässä pyykinpesuainemainoksessa? Tai ylipäätään hymyilemässä, yksinhuoltajanhan kuuluu olla väsynyt ja räjähtänyt sekä ehdottoman onneton kurjasta kohtalostaan. Samaa voimme todeta vaikkapa seitsenlapsisen perheen kohdatessamme.  Isää kuuluu väsyttää ja äidin hukkua pyykkivuoreen. Kuulijalle tulee jo sänkyjen määrästä mieleen ajatus, että onkohan lapsia liikaa. Vaikka perhe olisi positiivinen ja äiti kertoisi nauttivansa elämästään. Jos on paljon lapsia, ei voi olla täydellinen perhe. Pakko olla riitelyä, väsymystä ja uupumista. Salaa saa aina ajatella, että lapsia on varmaankin edes yksi liikaa.

Entäs se yksilapsinen perhe? Vaikkapa meidän perhe. K uinka monesti olenkaan kuullut, että olisimme täydellinen perhe, kun saisimme vielä pojan. Yksi kumpaakin niin tasapaino pysyy. Ystävälläni on 4 poikaa. Hän kuulee hauskuutusta siitä, että täydellisyys on tavoitettu, kun koossa on 7 veljestä. Tämähän on toki viatonta vitsailua. Huvin takana piilee kuitenkin useimmiten totuus. Vuoristoradankin viehtymys perustuu illuusioon vauhdin hurmasta. Todellisuudessa polkupyörällä pääsee yhtä kovaa.

Täydellistä perhettä ei kuitenkaan voi määrittää kukaan muu, kuin perheenjäsen itse. Täydellinen perhe on kaikenlainen. Perhe on kokonainen eikä siitä puutu mitään. Päädyimme keskustelemaan aiheesta Poikien äidit –blogin Jonnan kanssa joka on huomannut samat stereotypiat ja perheidyllin ihannoimisen niin median, kuin yhteisöjenkin toimesta. Me olemme ärsyyntyneet ja harmissamme, että vielä 2018-luvulla perheille on olemassa muotti.

Käynnistimme kampanjan, jonka tarkoitus on levittää täydellisen perheen stereotypiaa kaikkien keskuuteen. Sinun perheesi on täydellinen perhe. Juuri sinun. Ota kuva perheestäsi ja liitä siihen #täydellinen perhe. Voit tehdä sen paperilla, kuvan hästäqillä tai ihan millä tahansa.

Kunhan siitä käy ilmi, että sinulla on koossa täydellinen perhe ja haluat näyttää sen muillekin! Levitä kuva täydellisestä perheestäsi somekanaville kertomaan se kaikille. Näin tehtiin minä, Jonna, kuvien perheet ja toivottavasti myös sinä! Somessa tavataan, #Täydellinenperhe

Lisää täydellisiä perheitä ja aiheesta  Poikien äidit -blogista ja #täydellinen perhe ympäri somen!

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

En uskonsanaan ’täydellinen’ oikein minkään asian määree. Mielestäni ’kokonainen’ olisi tässäkin yhteydessä parempi sana.

Mutta tuon perhepaketti määritelmän allekirjoitan kyllä! Olen yrittänyt ostaa netistä lomamatkaa itselleni ja kolmelle lapselleni. Ei onnistu, sillä hotellin perhehuoneessa nukkuu kaksi aikusita ja kaksi lasta. Ei yksi aikuinen ja kolme lasta (sillä sehän olisi ihan eri määrä pedattuja sänkyjä ja aamiaismuroja, eikö?). Äkkiseltään sitä luulisi, että sen yhden aikuisen tilalle voisi perhepakettiin ujuttaa yhden lapsen, mutta mahdottoman vaikeaa se on, useinmigen.
Ymmärrän siis vielä lentokoneen tms., jossa voidaan turvallisuuten vedoten halut määrätä matkustavien aikuisten ja lasten välinen suhdeluku. Mutta hotelliaamisilla tai huvipuistossa en moista ymmärrä. Museoon sentään pääsemme nelkästään usein perhelipulla, vaikka yksi aikuinen ”puuttuukin” ja lapsiakin on yksi ”liikaa”.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä