Kehopositiivisuus rautalangalla väännettynä

Teksti

Jotenkin tuntuu, että joillekin ihmisille tuo koko vartalopositiivisuus on tapa puolustaa omaa ylipainoa ja saada hyväksyntää sille, ja vartalopositiivisuus muuttuukin ykskaks lihavuuspositiivisuudeksi, missä ei-lihavat ovat vastustaja, bloggaaja kirjoittaa lisäten, ettei usko sen olevan vartalopositiivisuuden idea ja tavoite. -Kirjoittaa iltalehti jutussaan Mungolife -blogin Anna Pastak

Olen tyrmistynyt. Se, että vartalopositiivisuudesta on paikoitellen joillekkin tullut tapa puolustaa omaa ylipainoa, on tragedia. Ei siksi, että se muuttaisi kehopositiivisuuden ideaa, vaan siksi, että kenenkään ei pitäisi tarvita puolustaa omaa kehoaan kenellekkään. Ei minkään painoisena. Siihen on tultu, että ylipaino on jotakin, jota tarvitsee puolustella ja se on kammottavaa. Jokainen ihminen omistaa kehonsa itse. Ilman puolustuksia.

Sillä tyytyväisyys omiin muhkuroihin ei suojele aikuisiän diabetekselta. Tai raskausajan diabetekselta. Tai korkealta verenpaineelta, uniapnealta tai vaikka lapsettomuudelta. Tyytyväisyys omaan kroppaansa ei auta silloin kun elämänlaatu alkaa kärsiä terveydellisistä syistä -Pastik kertoo

Tiedättekö mitä? Pastik on oikeassa. Tyytyväisyys omaan kehoon ei suojele ylipainoisia diabetekselta. Monelle ylipainoiselle laihdutus kuitenkin on jotakin muuta, kuin terveyden tavoittelua. Se halutaan tehdä nopeasti ja sillä tavoitellaan hyväksytympää ulkonäköä tai kehoa, jossa olisi parempi olla ja katsoa peiliin. Kehopositiivisuuden idea on, että hyväksyy kehonsa, oli se sitten millainen hyvänsä, ettei tarvitsisi lähteä laihduttamaan siksi, ettei hyväksy itseään. Useimmiten sellainen toiminta johtaa jojotteluun ja elämänlaadun kapeutumiseen diettien, itseinhon ja syömishäiriöiden syövereissä.

Kehopositiivisuus ei ehkäise diabetestä. Eikä ole tarkoituskaan.

Joten ei, kehopositiivisuus ei ehkäise diabetestä. Mutta ei sen ole tarkoituskaan. Sen sijaan kehopositiivisuus ehkäisee masennusta, ahdistusta, unettomuutta, anoreksiaa, bulimiaa bed:tä, epätyypillisiä syömishäiröitä, syrjäytymistä, itsemurhia, sukupolvilta toisille siirtyvää häpeää ja koulukiusaamista.

Diabetestä ehkäisee muut kampanjat, esim Läskimyytinmurtajissa lanseerattu lopeta laihdutus -aloita elämä joka perustuu siihen, että laihdutus lopetetaan ja aloitetaan elämäntapamuutos. Paino putoaa siinä sivussa.

Minä nyt vielä väännän teille ystävät rakkaat, mitä kehopositiivisuus tarkoittaa

-Kaikenlaisilla kehoilla on oikeus näkyä ja olla olemassa

-Minkäänlaisia kehoja ei saa kommentoida negatiiviseen sävyyn, eikä toisten terveydentilaa arvostella/arvioida painon perusteella

-Kehopositiivisuus taistelee positiivisen kehonkuvan puolesta. Kehonkuva on eri asia, kuin painoindeksi. Kehonkuva ja positiivisuus itseään kohtaan tulee sisältä, eikä se katso ulkonäköä.

-Kehopositiivisuus ei ole lihavuuden ihannointia vaan sitä, että ihmisen mieli on kunnossa. Terveeseen itsetuntoon on helpompi rakentaa terveellisiä elämäntapoja, jos niin haluaa.

-Kehopositiivisuuden tarkoitus on hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme. Henkisesti itsensä hyväksyvällä ihmisellä ja itseään rakastavalla ihmisellä on suurempi mahdollisuus tehdä terveydelle suotuisia päätöksiä kun vertaa ihmiseen, joka on ahdistunut omassa kehossaan ja haluaa muokata sitä yhteiskunnan takia.

-Kehopositiivisuus on jokaisen oikeus. Kehopositiivisuuteen sallivan ympäristön toteuttaminen on jokaisen velvollisuus

Vaakakapinan pääteesti

Vaakakapinan pääteesit ovat seuraavat: Lainattu tästä (yle)

1. Lopetetaan laihduttaminen
2. Etsitään rakkaus ja hyväksyntä omaa kehoa kohtaan
3. Parannetaan terveydenhuollon suhtautumista lihavuuteen
4. Nostetaan mediassa esille kaiken kokoiset vartalot ilman kauhistelua
5. Tuodaan liikunta- ja terveyspalvelut aidosti kaikkien ulottuville

Vielä lopuksi jokaiselle, niin bloggaajalle, siivojalle kuin lääkärillekkin oiva neuvo Saara Sarvaksen kynästä. Tekeekö mielesi kommentoida toisten terveyttä tai ulkonäköä? Katso kaaviosta, milloin se on tarpeen https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/08/saara-sarvas-tekeeko-mielesi-kommentoida-toisen-ulkonakoa-julkisesti-katso

Monet  lukijani ovat seuranneet matkaani kehopositiivisuuden ja painonpudotuksen ristitulessa. Nopea ja raju laihdutus ei tuonut kehopositiivisuutta ja omaa kehoa katsoessa diabeteksenkään pienentynyt riski ei lohduta. Paino ja kehopositiivisuus eivät kulje käsi kädessä. Lue myös Sensuroimaton matka G-kupista A-kuppiin ja Nopeasti pudotettu paino ja ikuinen löysä vatsanahka sekä Kalorimaahan kadonneet

 

Kommentit

6 kommenttia
Avatar

Mutta en ynmärrä, missä vaiheessa Anna Pastak olisi kirjoittanut jotain sellaista, mikä olisi kehopositiivisuuden ”ulkopuolella”? Hänen mukaan kaikki kehot ovat yhtä arvokkaita yms., mutta silti ei pidä unohtaa merkittävän lihavuuden riskejä. Toinen hänen kritisoima asia oli se, että ihmiset jotka ”muka kannattavat” kehopositiivisuutta, saattavat haukkua laihoja tai liian treenattuja kroppia.

Avatar

Sellainen korjaus vielä, että Annan sukunimi on Pastak, ei Pastik. Ja iltalehden tekemä juttu ei ollut Annan haastattelu vaan toimittajan tekemä (ja osin vääristelevä?) juttu Annan blogitekstistä. 🙂

Jasmin

Kiitos nimen korjauksesta. Luin Annan blogipostauksen aihetta koskien, ja olen edelleen samaa mieltä postaukseni kanssa.

Avatar

Hei!
Itse hieman ’ylipainoisena’, ainakin jos painoindeksiin on katsominen, pidän kehopositiivisuuden ideasta. Opiskelen terveydenhoitoalaa yliopistossa, ja kaikki ystäväpiirissäni ovat erittäin hoikkia ja urheilullisia. Itsekin harrastan paljon liikuntaa ja minulla on kilpaurheilutausta, mutta ruokatottumukseni ovat ehkä hieman kehnot (leipominen ja hyvä ruoka on nannaa ja sitä rataa…), joten pylly on hieman pyöreämpi ja lantio leveämpi kuin kavereillani. Pidän kyllä kehostani ja kivaa kun itsella on tissit ja kaverit surkuttelevat tissittömyyttään, mutta silti heidän seurassaan tulee aina todella ”iso” olo.
Mutta kieltämättä tulevan ammattini puolesta minua huolestuttaa kehopositiivisuuden vaikutus fyysiseen terveyteen? Millä tavoin terveydenhuollon suhtautumista lihavuuteen pitäisi muuttaa? Laihduttaminen ja painon pudotus tutkitusti ehkäisee ja auttaa moniin sairauksiin. Eikö terveydenhuollon pitäisi olla se, joka edes patistaa muutokseen? Toki laihtumisen pitäisi tapahtua elämäntapamuutoksen kautta, mutta jos vallalla on käsitys siitä että ”Kehoni on täydellinen näin” (niinkuin se tietysti on, mutta ei terveydellisestä näkökulmasta), niin kuka haluaa ryhtyä painonpudotukseen, koska se voi olla raskaskin prosessi. Itselle ainakin tulee helposti olo, että ei mun tarvitse laihtua, koska mun kroppa on hyvä näin ja mun on hyvä olla näin. Kunnes terveysfaktat iskee päin kasvoja, että olisi parempi olla kevyempi niin useasti leikatut nivelet kestäisivät paremmin ja välttyisi diabetekseltä sun muilta elintapasairauksilta. Koska eikös muutos lähde usein siitä, että ei ole johonkin tyytyväinen tai haluaa parantaa jotain.

Kunnon sekametelisoppa kommentti, pointtina se, että kehopositiivisuus on huippujuttu, mutta en vakuuttunut vielä, etteikö sillä olisi myös viittaamassasi postauksessa olevat haittapuolet.

Avatar

Mikäli kehopositiivisuuden ymmärtää niin kuin se on oikeasti tarkoitettu – kaikkien ihmisten oikeutena olla olemassa juuri sellaisina kuin ovat – ei kehopositiivisuus tuo moisia haittavaikutuksia. Ennemminkin se kannustaa ihmisiä lähtemään etsimään sitä, mitä terveydenhuoltojärjestelmä pyrkii ihmisille ohjeistamaan – muutosta kohti parempaa terveyttä. Sillä ihminen, jota arvostellaan, ja joka vihaa itseään sydämensä pohjasta harvoin kykenee moiseen maltilliseen muutokseen. Miksi? Kaikki se häpeä, leimaaminen ja leimaantuminen alkavat määrittää elämää ja johtavat näihin kitudietteihin/jojoiluun, jatkuvaan pahaan oloon ja epäonnistumisen kokemuksiin arvottaen ihmisen huonoksi. Ja jos niistä tuntemuksista huolimatta ihmisen pääsee vihan avulla asetettuun tavoitteeseen on henkilön arvo hänen päänsä sisällä silti se sama häpeällinen, ei-hyväksytty luuseri, joksi hänet on leimattu. Ja siitä ajatusmallista on vaikeaa päästä eroon.

Muutos lähtee siitä, että jotakin pitäisi muuttaa. Mutta muutettava asia loppupeleissä ei ole keho kehona vaan ihmisen terveys. Mikäli ihminen pystyy olemaan kiusaamatta itseään (kyllä, itsensä jatkuva haukkuminen, soimaaminen ja ruoskiminen on väkivaltaa) ja jopa hyväksymään itsensä on kaiken muunkin hyvän tuominen omaan elämäänsä paljon helpompaa. Jos ihminen pystyy hyväksymään itsensä hän myös lähtee tekemään muutoksia _oikeista syistä_ ja _oikeanlaisella motivaatiolla_, kun muutos ei ole jatkuvaa häpäisyä ja väkivaltaa. En usko, että henkilö, joka ei ole moista kokenut pystyisi ymmärtämään sitä syvään juurtunutta tunnetta siitä, ettei itsellä ole oikeutta elää, oikeutta nauttia mistään tai oikeutta saada elämäänsä mitään positiivista ennen kuin paino/mikä ikinä kyseessä onkin, on arvoltaan X. Kun taas jos ihminen pystyy hyväksymään itsensä kaikkine muhkuroineen ja pystyy vastaanottamaan hyviä asioita hänen on mm. helpompi lähteä liikkumaan erilaisiin ympäristöihin erilaisilla tavoilla, hänen kun ei tarvitse ylittää sitä järjettömän suurta häpeän muuria, joka monesti estää moisen toiminnan. Ja kappas, silloin siitä aktiviteetista voi jopa nauttia ja siitä voi tulla tapa! Mikäli ihminen rakastaa itseään hän todennäköisemmin haluaa itselleen hyviä asioita, ja hyvä terveys on niistä todella keskeisessä roolissa. Silloin hyvien valintojen tekeminen _koska minä ansaitsen hyvää kohtelua myös itseltäni_ on paljon helpompaa. Silloin myöskään pienet ’takapakit’ eivät kaada koko prosessia vaan ne on helpompi antaa itselleen anteeksi ja jatkaa hyvällä tiellä kohti parempaa elämänlaatua.

Avatar

Hei mietteliäs. Luepa nyt vielä tuo teksti ihan ajatuksen kanssa uudelleen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä