Irti oravanpyörästä -Tältä se näyttää nyt ja tämän se on meille maksanut

Teksti

Sellaista downsiftausta se varmaan on ollut. Halua tehdä se päätös, että aika on kahden ihmisen vakituisia tuloja arvokkaampaa. Se päätös, ettei minulle kerry yhtä paljon eläkettä kuin puolisolleni. Ja se päätös, että näytän ehkä puolisoni varjolta. Olemme yrittäjäperhe, jossa minä olen vielä aikalailla sivuroolissa. Vai saanko kutsua itseäni downsiftaajaksi? Mehän emme ole luopuneet rahasta. Käyn edelleen lounaalla ulkona. Olemme luopuneet suurista hankinnoista ja materiaalin kartuttamisesta. Wikipedia määrittelee downsiftauksen näin:

Downshiftaaja näkee näiden asioiden johtavan ennen pitkää romahdukseen, sairastumisiin, perhesuhteiden rakoiluun sekä unettomuuteen.lähde? Keskeisenä ajatuksena on, ettei raha tuota ihmiselle onnellisuutta vaan sosiaalinen pääoma sekä perusasioiden toimivuus, joka luo turvallisuuden tunteen ja pohjan mielenrauhalle. Ihmiselle keskeisimpinä asioina nähdään työn sijaan olevan esimerkiksi perhe, ystävät, elämykset sekä niin henkinen kuin fyysinen terveys, joista downshiftaaja ei ole valmis luopumaan rahan tai statuksen tähden. Kyse on yksinkertaisimmillaan siis arvojärjestyksen uudistuksesta, jossa ihminen punnitsee, mitkä asiat hänelle todellisuudessa merkitsevät ja alkaa käytännössä elää arvojensa mukaisesti. Tavoitteena on mielekkäämpi elämä sekä mielenrauha.

Irtisanoutuminen vakituisesta työstä toi mielenrauhan

Ehkä meidän kohdallamme kyse on downsiftausta enemmän oravanpyörästä loikkaaminen, josta olen postannut aiemminkin. Tässä siis hieman meidän kuulumisia. Arki on kovasti erilaista, kuin vuorotyössä tai ylipäätään työelämässä jossa joku toinen sanoi, mitä tulee tehdä.

Irtisanouduin vuosi sitten vakituisesta työstäni ja loikkasin opiskelemaan valokuvausta vuoden kestävään koulutukseen. Talouttamme on kannatellut puolisoni perustama yritys sekä pienimuotoisemmat freelancertuloni. Toukokuussa opiskelu loppui. Olen nyt vietellyt elämää kotona kirjoittaen ja kuvaten. Pärjäämme yrityksemme tuloilla, minun osuuteni puolisoni yritykseen on edelleen pientä. Yritys on sinällään osa vapaudentäyteistä elämäämme. Firma toimii kokonaan kotoa käsin eikä toimipistettä ole.

Kaikella on hintansa

Työpäivien pituuden voi päättää itse. Toisinaan puolisoni paiskii töitä vuorokauden ympäri ja toisinaan taas voimme viettää viikon telttailemassa extempore. Toki tällä vapaudella on hintansa. Meillä ei ole lainoja opintolainaa lukuunottamatta. Eikä niitä tule. Emme aio ostaa taloa. Asumme 76 neliöisessä rivitalokolmiossa jonka vuokra on vesineen 700 euroa. Asunnossa ikä näkyy eikä remontteja lattia+kylppäriremonttia lukuunottamatta ole tehty. Tyttäremme on päiväkodissa vain pakollisen 20h/viikossa, jonka tarvitsen töihini, joten päivähoitomaksujakaan ei kerry muutamia kymppejä enempää. Meillä on vanha velaton auto, jonka konepelti on muutakin kuin sähköä ja muovia, joten automme huolto onnistuu itse, mutta ei siinä kosketusnäytöllistä radiota ole.

Se suurin hinta on  olotila siitä, että minun osuuteni talouteemme on pienempi kuin miehen. Olen kyllä perinteinen, mutta silti omilla jaloilla seisominen kaikilla elämän osa-alueilla on ollut minulle tärkeää. Tämä järjestely on vaatinut hieman painiskelua itseni kanssa, vaikka olenkin hyvin onnellinen tähän ratkaisuun. Puolisoni on löytänyt hyvin mielekkään työn, joten häntä ei häiritse tehdä töitä minua huomattavasti enemmän. Vastuullani on sitä vasten kokonaan kodinhoito. Tilanne on oikeastaan hyvin samanlainen kuin hoitovapaalla. Silti se tuntuu erilaiselta.

Olemme saaneet mielekkäämmän elämän. Mielenrauhasta en niin tiedä, tottakai sitä ajattelee taloudellista romahdusta ja konkurssia kun se talous on yhden kortin varassa. Yrityksillä on tavoitteena tietenkin kasvaa vaikkei raha onnea tuokkaan, joten toivomme että firman kasvun myötä aikaa tulisi ajan myötä myös puolisolleni enemmän. Haluan tällä kannustaa kaikkia yritystä pohtivia ja oravanpyörästä hyppääviä uskomaan unelmiin. Päivä/vuorotyö jossakin ei ole ainoa tapa tai mahdollisuus tulla toimeen.

Työpäivä kotona

(06.00 olen yleensä kuntosalilla) kuntosalilla

8.00 syömme aamupalaa

9.00 olemme päiväkodin pihassa

10.00 teen kirjoittamista vaativat työt

12.00 pidän ruokatauon

13.00 valokuvaan tarvittavat kuvat tai videomateriaalit

14.00 käsittelen ne

15.00 puran sähköpostit

16.00 olen päiväkodin pihassa

17.00 syömme päivällistä

18.00 leikimme leikkipuistossa

20.00 käyn juoksemassa mikäli on juoksupäivä

21.00 tytär nukkuu, luen kirjaa ja teen itselleni mieluisia asioita

22.00 mahdollinen parisuhdeaikaa.

Tällaisella kaavalla elämme ti-to kun tyttäreni on päiväkodissa. Ma ja pe ovat vapaapäiviä, jolloin tapaamme ystäviä, siivoamme kotia, etsimme puolisolleni kameran muistikortteja tai muuta sellaista. Puolisoni kaava näyttää erilaiselta. Hänen työpäivänä kattaa suurimman osan päivästä, mutta niistä on kyllä vaikea erotella, että mikä on työtä ja mikä harrastusta. Vapaa-ajalla kirjoitan iltaisin ja viikonloppuisin kirjaa, jonka julkaiseminen joskus tulevaisuudessa on suuri haaveeni.

Elämä pyörii kirjoittamisen, siivoamisen ja lapsenhoidon ympärillä. Yrittämisen alkuvaihe on perheen kannalta raskas etenkin tällaisessa tilanteessa jossa työt eivät mene tasan. Yhteistä aikaa on vähän. Kotityöt jäävät toiselle, olivat ne mielekkäitä tai eivät. 16 tuntisista työpäivistä tulee perussettiä. Työasioita luetaan kännykästä ravintolan vessassa, seksin jälkeen ja liikennevaloissa. Toisaalta, ne itse valitut vapaapäivät, oma käden jälki ja itse rakennetut suuntaviivat osoittavat onnen olevan tässä ja nyt.

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä