Huono kummi aiheuttaa mielipahaa kaikille

Teksti Jasmin

Kummin tehtävät:

Olla lapselle läheinen aikuinen

Muistaa merkkipäivät

Pitää lapseen yhteyttä

Olla lapsen kanssa luontevasti

Montako kohtaa sinä kummina täytät? Minä en täytä ainoatakaan. Huono kummi aiheuttaa mielipahaa niin perheelle, kuin kummille itselleen. Oletko suostunut kummiksi tietäen, ettet ole nappivalinta? Häpeä. Minä ainakin häpeän.

Kummi joka ei osaa olla luontevasti lasten kanssa

Olen siis kammottavan huono kummi. Minulla on kaksi valloittavaa kummilasta. Ensimmäisen kummilapseni äiti osasi varmastikin päätellä, että olen melkoisen kykenemätön unelmakummiksi. Toisen kummilapseni vanhemmista en ole aivan varma. Luulen, ettei todellinen luonteeni ollut paljastunut heille, kun he valitsivat minut pienokaisen kummitädiksi. Meillä on hieman maantieteellistä välimatkaa ja läheisistä väleistä huolimatta tapaamme harmillisen harvoin. Luulen, etteivät he tiedä, kuinka hajamielinen ja kaoottinen oikeasti olen. Tunnen hieman syyllisyyttä.

Kummin tehtävä on olla kummilapselle läheinen aikuinen ja kirkon piirissä tuoda esille kristillistä kasvatusta. Minä en ole hyvä läheinen aikuinen, sillä olen huono pitämään yhteyttä lapsiin. Vanhempi kummilapseni sai juuri oman kännykän, enkä minä uskalla soittaa hänelle. Hän on 6 vuotias. En kertakaikkiaan tiedä mitä sanoa ja kysyä. Pelkään hiljaisia hetkiä. Lapset vastailevat yksittäisillä sanoilla tai mikä vielä pelottavampaa, yksittäisillä tavuilla. Keskustelua on hankala virittää. En osaa puhua ryhmä hauta enkä pokemonia. Odotan, että kummilapseni täyttää 12 jotta voimme keskustella päivän politiikasta.

Nuoremman kummilapsen kanssa on toistaiseksi helpompaa. Hän on vuoden ikäinen. Riittää kun juttelee taaperoa. Lauseita, joihin ei odoteta vastauksia. Pelkkä ääntelykin riittää. Tämäkään ei oikeastaan ole minulle tuttua kummilasten osalta, sillä vanhempi kummilapseni kammosi kaikessa ujoudessaan syliäni. Kommunikointi lasten kanssa on aina ollut minulle haasteellista. Jouduin opettelemaan sitä myös oman tyttäreni kanssa. Tajusin suhteellisen myöhään, että minun on sanottava, että rakastan häntä, sillä sen kuuleminen on yhtä tärkeää, kuin näyttäminen. Nykyään meillä puhutaan lähestulkoon lakkaamatta. Kaikki on opeteltavissa, rakkaat kummipojat, maltattehan odottaa!

Surkeista sosiaalisista taidoista huolimatta, olen kyllä kiintynyt kummilapsiini. He ovat molemmat aivan ihania ja valloittavia ihmisiä. Kyllä minä tunnen. En vain osaa ilmaista sitä. Luulen kuitenkin, että ollakseen kummi kummiuden itsetarkoituksessa, olisi kyettävä parempaan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Yritän kuitenkin paikata asiaa muistamalla syntymäpäivät. En ole vielä onnistunut siinäkään, sillä antisosiaalisuuttakin huonompi olen kalenterin kanssa.

Laitan merkkipäivät ylös, mutta kadotan kalenterini säännöllisin väliajoin. Jos muistan varsinaiset juhlapäivät, en osaa lähettää onnitteluja varsinaisena syntymäpäivänä äidin facebook-seinälle. Kummiperheet ovat kohdallani tottuneet myös kummallisten ja ikään sopimattomien lahjojen ostamiseen. Nykyään tosin ainakin isomman kohdalla ennakoin, ja kysyn äidiltä, mitä hän ei missään tapauksessa aio itse pojalleen ostaa ja ostan sitä. Edellisvuonna kummipoikani löysi paketistaan toivotun mekon.

Minun kohdallani kummin tehtävä on paikata se, mitä vanhemmuudesta puuttuu. Olkoon se sitten vanhempien silmiin turhan krääsän ostaminen, jota lapset rakastavat tai salaa ostettu hattara. Tokikaan en oleta, että ystävien vanhemmuudessa olisi puutteita. Tarkoitan sitä, että ei vanhempi vain voi olla kaikki. Haluaisin olla sellainen, jonka ovelle voi tulla pimpottamaan ovikelloa, kun äiti ihan hirveästi ottaa aivoon. Tai se, joka valmistaa lasten kanssa mustikkajäätelöä ja saa keittiöön jäätävän sotkun, eikä se haittaa mitään. Toisaalta  toivoisin, että perheemme voisivat olla ystäväperheitä kokonaisuutena. Yhden lapsen omiminen tuntuu hassulta ajatukselta minulle, joka en osaa suhtautua lapsiin kovinkaan luontevasti. Haluan mennä kummiperheen ja oman perheeni kanssa piknikeille. Ja rankkasateella uimaan.

En missään tapauksessa ole se kummitäti, joka vie kummilapsensa linnanmäelle. Voin pahoin laitteissa, enkä osaa iloita vuoristoradassa ihanasta yhdessäolosta. Sensijaan toivoisin, että kummilapseni ystävystyy mahdollisimman hyvin perheeni kanssa jotta hän lähtisi perheemme mukana telttailemaan ja voisin delegoida oman lapseni kummitusjunaseuraksi. Sitten kun kynä pysyy kädessä, voimme lähteä kaksistaan kahviloihin kirjoittamaan yhdessä vaikkapa lastensatukirjaa. En minä tiedä mikä on oikea tapa toimia, mutta tätä kummikulttuuria seuratessani nyt useamman vuoden ajan, olen tullut siihen tulokseen, etten minä taida olla ihan tavallinen kummi. Vai kuuluuko sykkeen nousta kahteensataan lahjaostoksilla? Minua ahdistaa ostaa jotakin, mitä en osaa ja lapsen äitiä ahdistaa meluisa hajoava krääsä.

Tällainen minä kuitenkin olen. Moni tuntuu nykyään valittavan kummilasten korkeaa lukumäärää ja sitä, kun  aika ei riitä kaikille, joten ei näe koskaan ketään. Minä aion tulevaisuudessa välttyä tältä, joten kummilasten lukumäärä on täysi. Ei siksi, että kummius olisi rasittavaa, vaan siksi, etten pysty muistamaan näiden kahdenkaan nimipäiviä (puolustuksekseni sanon silti, etten muista tyttäreni hetun loppuosaa).

Kummius on parhaimmillaan luontevuutta ja läheisyyttä. Sellaista se on silloin, kun molemmat tietävät tarkkaan mihin ryhtyvät. Minä tiesin kyllä mihin minä ryhdyin, mutta ajoittain tunnen syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. En osaa muuttua tässä asiassa.

Rakkaat kummipojat. Olen ehkä etäisen oloinen ja hieman introvertti mutta lupaan tulla mopon takapenkille, karkaan kanssanne laivalle ja annan rahaa kondomeihin. Joskaan ette varmastikaan kehtaa pyytää, joten yritän ennakoida. Mutta ennenkuin opitte lauserakenteet, luulisin että vanhempanne joutuvat tuntemaan kanssani pettymystä.

Ps: Jottei tämä onneton kaoottisuus kohdistu vain kummilapsiin, kerrottakoon että unohdin juuri oman kummitätini 50-vuotis syntymäpäivät. En enää kehtaa näin myöhässä lähettää tekstiviestiä joten hoidan asian julkisesti. Hyvää syntymäpäivää rakas Eli-täti!

Lukijat! Mitä sinä toivoisit kummilta? Onko vastaasi tullut pettymyksiä?

Kommentit

8 kommenttia
Jasmin

En usko että olet ymmärtänyt mitään väärin, kuulostat ihanalta kummilta 🙂

Avatar

Myls kummilapsen persoona ratkaisee. Nyt 17-vuotias kummipoikani on ollut aina todella ujo ja lapsena hänellä oli myös suuria kielellisiä vaikeuksia. Kommunikaatio on ollut vaikeaa, eikä suhdetta oikein koskaan muodostunut. Myös yhteys kummilapsen vanhempiin oli vuosia elämäntilanteesta johtuen aika ohut, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä.
Joulut, rippijuhlat ja sen sellaiset olen aina muistanut. Syntymäpäiviä ja nimipäiviä en edes yritä muistaa. Jos syntymäpäiville kutsutaan, osallistun tietenkin.

Kaikille kummilapsilleni pyrin lähettämään pieniä paketteja ympäri vuoden. Arkki tarroja, paketti hienoja laastereita. Kirjekuoreen voi pakata pussin purkkaa tai pienen suklaalevyn. Joskus lähetän postikortin. Silloin erottuu nykymaailmassa kyllä joukosta!
Kallista muistamisen ei tarvitse olla, mutta sen pitää olla lapsen omaa! Esimerkiksi näin syksyllä voisit lähettää kummilapsille heijastimet.

Kummisuhteessa tärkeää on myös vanhempien rooli. Miten puhut kummeista lapselle, miten olet yhteydessä. Lähettät kummeille kuvia, piirrustuksia tms. Yhteydenpito on tärkeää. Lahjaautomaattina oleminen ei ole kenenkään unelma. Muista myös välittää kummille kohteliaat kiitokset muistamisesta. Yksi kummilapsi kuvaa ihania videotervehdyksiä kummitädille. Ne ovat upeita!

Jasmin

Kiitos kommentista, tosi hyviä ideoita! Voisinkin kokeilla tuota pientä muistamista, kuulostaa kivalta 🙂 Jollainlailla haluaisin osata kertoa, että välitän ja olen olemassa, mutta se on jotenkin vaikeaa. Olen siis aina ollut lasten kanssa jotenkin epäluonteva. en koe missään tapauksessa olevani lahja-automaatti, vaan tunnen että se nyt on vähintä mitä voin yrittää tehdä, mutta pelkään epäonnistuvani siinäkin surkean muistini ansiosta. Unohteleminen on kamalan noloa.

Tuo on kyllä totta, että persoonakin vaikuttaa. Ujon lapsen kanssa se on varmasti hankalempaa, kuin extrovertin lapsen kanssa. Lapsihan voi vierastaa paljonkin, vaikka kummi olisi avoin ja jutteleva

Avatar

6-vuotiaan kanssa kannattaa puhelun sijaan kommentoida tekstiviestein. Kakkahymiöt ja eläingifit riittää varsin hyvin. Oma 6-vuotiaani lähettelee mummolleen joka päivä näitä ja mummo on samaa tasoa joten kommunikointi pelaa. Yhteydenpito kaukana asuvaan mummoon on kummasti lisääntynyt.

Avatar

Kummina olo on hieman vaikeaa toisinaan. Muistan lahjoin ja voin laittaa kirjeessä yllätyksen. Juttelen ja väliin yritän olla läsnäkin, mutta yksi kummilapseni on sellainen persoona ettei hän halua ketään suuremmin lähelleen. Olen tullut lopputulokseen, ettei lapsen äiti ole halunnut minua kummiksi.Se näkyy lapsenkin suhtautumisessa kummiinsa.
Sitten se toinen puoli. Odotan lasteni kummeilta vain kiinnostusta lasta kohtaan. Sitä mitä hänelle kuuluu. Nuo eläinemojit ja ihan vain jostain kiinnostavasta asiasta laitettu kuva viestinä. Se riittää. Tämä ei tosin onnistu, koska valitsin kummit juuri niin väärin kuin sen voi tehdä. Ei tarvitse edes lahjaa ostaa jos se on liian vaikeaa, mutta aikuisten omaan napaan tuijottamisen määrä on päässyt yllättämään.

Avatar

Kokemusta löytyy niin oman lapsen epäonnistuneesta kummivalinnasta kun omasta kummiudesta. Pojan toisen kummipariskunnan suhteen meni arvio pieleen, mitään yhteyttä ei ole heidän puoleltaan eikä ole ollutkaan. Onneksi toiset kummit ovat läheisiä ja yhteyttä pidetään. Meillä on kummilapsi josta emme tiedä mitään,edes hoitoon ei olla saatu. Ilmeisesti piti saada vain nimet paperiin kastetta varten. Ei väkisin.

Avatar

Oonko mä jotenkin taas jälleen kerran ymmärtänyt kummiuden väärin? Ihan alunperin kummin tehtävä tosin oli tukea lapsen kristillistä kasvatusta ja olla sellainen ihminen, kelle lapsen on helppo tulla puhumaan ja kehen turvautua, JOS HALUAA. Kummi pitää yhteyttä kummilapseensa, mutta ei se nyt tarkota sitä, että joka päivä pitäis olla yhteyksissä. Mä soittelen kummilapsilleni sillon tällön, synttäreinä ja jouluna muistan lahjoin yms, käyn kylässä….siskonlapsi on yks kummipoika ja siskolt on tosin tullu aika törkee kommentti mun kummiudesta, kun en koskaan lähetä rahaa mun kummilapselle ! Tuo tuntu siltä et ehkä sit varmaan kannattais purkaa kummius jos siltä tuntuu….mutta kummin homma ei ole kustantaa kummilapsen kustannuksia tai olla se rahasampo muutenkaan. Meni vähä ohi aiheen, mutta niin….

Jasmin

Oletpa saanut erikoisen kommentin :O Joo ei kyllä ole kummin tehtävä oletusarvoisesti antaa rahaa. Outo ajatus. En usko että olet ajatellut kummiutta väärin, itse ajattelin tämän siltä näkökannalta, että minulle esim ei tunnu luontevalta soitella ja unohdan kaiken. Siis en osaa olla lasten kanssa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä