Hoitotahto on muutakin kuin elvytyskielto

Teksti

Hoitoalalla hoitajat tekevät parhaansa. Monesti se paras on potilaan näkökulmasta riittämätön. Se johtuu hyvin usein tiedon puutteesta. Moni meistä on tietoinen vammautuneiden ja vanhusten elämän nurjasta puolesta, hoitajan tai vähintäänkin omaisen roolista. Koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Nyt on syytä ottaa kynä kauniiseen käteen ja kirjoittaa ylös, miten toivoo toimittavan, jos oma kommunikaatio kyky katoaa? Tai peräti ymmärrys? Auta hoitajia, auta itseäsi.

Oletko ajatellut, että sinulle juotetaan kahviaikaan kahvia, vaikket olisi eläessäsi sitä juonut, ellei joku ole sitä tajunnut hoitajille kertoa? Usein kahvi jäähdytetään maidolla, vaikka joisit sen mustana, sillä todennäköisyys mustaan kahviin on pienempi. Usein on pakko arpoa, jos tietoa ei ole.

Entäs sitten sauna? Sinne joko viedään, kysymättä tai ei viedä kysymättä. Minun hoitotahtooni kirjataan, että haluan saunoa keskilauteella. Vihaan liian kuumaa tai kylmää saunaa ja luulen vihaavani sitä myös mahdollisena aivovammaisenakin.

8 tuntia samaa levyä vuosien ajan

Kun laitoksessa soitetaan musiikkia, se on useimmiten radio Nova. Niin päivystyksessä, kuin terveyskeskuksen vuode-osastolla. Jos ei ole, saattaa ystäväni kauhukuva olla hyvin todennäköinen, eli samaa Kaija Koon cd:tä soitetaan 8 tuntia päivässä, kuukaudesta toiseen. Kunnes joku tuo Jari Sillanpään joululevyn ja sitä kuunnellaan juhannukseen asti.  Jos joutuisin kuuntelemaan Novaa päivät pitkät, olisi elämänlaatuni entistä heikempi. Ja kympin uutiset! Herranjumala ei. Jos huoneessani hölöttää radio, olkoon se suomipop ja televisiosta vain komiikkaa. Paitsi jos näytän surulliselta. Silloin tuskin haluan katsoa televisiota ja muistella sitä aikaa, kun kaikki oli paremmin. Haluan todennäköisesti kuunnella äänikirjoista kohtalotovereiden tarinoita. Jotain joilla menee vielä huonommin.

Tiesitkö että jos sinulla on nielemisvaikeuksia tai olet hampaaton, ruokasi on sileää soseruokaa. Kala, liha, makkara, makaroni, tofu ja puuro, kaikki näyttää samalta. Kannattaa pitää viimeiseen asti kiinni siitä, että saa yrittää syödä normaalia ruokaa. Mikäli keskustelupalstoja on uskominen, soseruokaan voi olla syynä kiire. Hampaattomana syöminen on hidasta. Minun ruokani olkoon silti kokonaista hampaattomanakin. Nielemisvaikeuksien kohdalla toivon henkilökunnan keskustelevan omaisteni kanssa. Ja soseutettua salaattia en muuten syö. Yök.

Vuodepotilaan tai pyörätuolissa istuvan ihmisen ylipainoa hoidetaan joissakin tapauksissa dietillä. Se tarkoittaa sitä, että kahviaikaan pulla on pannassa eikä lounaalla saa leipää. Annoskoot ovat pieniä ja omaisia kielletän tuomasta karkkia. Minä täten otan vastuun omasta kuolemastani ja kiellän kaikenlaiset dietit. Minun tulee antaa syödä kaikkea mitä haluan. Etenkin karkkia, pullaa ja wienereitä. Kuolen ennemmin diabetekseen, kuin myöhemmin hoikkana mutta kevyenä vaipatettavana.

Kipulääkkeet ovat aikamme vitsaus. Nimittäin potilaiden kohdalla, jotka niitä eivät saa vaikka tarvitsisivat. Jos ei huuda kivusta, saattaa olla että jää ilman helpotusta. Jos huutaa liikaa, voi hermostuttaa hoitohenkilökunnan ja kipuoire muuttuu psyykeoireeksi. Näin ei tietenkään aina ole, mutta se riski on olemassa. Näinollen vaadin, että minä saan lääkärin määräämät kipulääkkeet maksimiannoksilla ja tarvittavia lääkkeitä käytetään minun ilmaistaessa kipua pieninkään elein. Toivon, että omaisiani kuunnellaan, jos vaikutan kivuliaalta. Minua ei haittaa, jos hengitykseni lamaantuu morfiinin seurauksena tai olen kipulääkkeiden vuoksi jalaton. Olen mielummin arkussa kivuton, kuin sängyssä kivulias.

Rahani saa käyttää

Mikäli minulle on siunaantunut omaisuutta, toivon että sitä käytetään. Olen toivoakseni kasvattanut lapseni omavaraiseksi enkä usko, että hän tarvitsee perintöäni. Ja jos tarvitsee, hän saa sen myös isältään. Haluan, että minua viedään ulos. Minulle saa palkata ulkoiluttajan. Vihaan kuitenkin kevättä joten silloin todennäköisesti viihdyn sisätiloissa. Älkää myöskään raahatko minua talvella auringonpaisteeseen. Saan siitä migreenin ja ahdistun syvästi. Silkkaa rahan hukkaa. Toivon myös, että keväällä verhot pidetään kiinni. En oikeasti pidä kevätauringosta.

Minä olen lopettanut tupakoinnin. Jos vammaudun vakavasti, todennäköisesti haluan aloittaa sen uudestaan. Toivon, että tämä mahdollistetaan minulle.

Inhoan kalaa. Kaikissa muodoissa. Laitoksessa ei kuitenkaan minun omaisteni kokemuksien mukaan ruokamieltymyksiä kysellä. Toivon, että minun hoitotestamenttini on henkilökunnan tiedossa ja he voivat sieltä lukea, että syön erittäin mieluusti kalapäivinä pelkän perunan ja jälkiruoan. Varjelkaa minut ruoalta, johon on sotkettu kaikkialle kalaa. Toivon myös, että lukuisat ruoka-ainerajoitteeni otetaan huomioon. Muutoin ripuliani ei tarvitse ihmetellä.

Kaikkein pahinta olisi kuitenkin makoilla sängyssä päivät pitkät tuijottelemassa omaisten kuvia, jotka eivät koskaan käy minun luonani. Hoitajilla on tapana kuorruttaa yöpöydät valokuvilla, jos omaiset niitä sillointällöin kantavat. Haluan katsella sellaisten ihmisten kuvia, jotka ovat elämässäni mukana.

Hautajaiset ovat omaisia varten

Oletko tullut ajatelleeksi edellä mainittuja skenaarioita? Miten sinä haluaisit, että sinua kohdellaan jos pahin käy ja menetät osan sinuuttasi? Hoitotahto kannattaa kirjoittaa Omakantaan ja päivittää sitä tarpeen tullen. Ei pidä luottaa siihen, että kaikki menisi hyvin, elämänsä loppuun asti. Myös toiveet hautajaisista kannattaa kirjoittaa ylös. Tosin minä aion hypätä sen kohdan yli. Hautajaiset ovat omaisia varten, joten he tehkööt niistä juhlista itsensä näköiset. Jokainen surkoot tavallaan, mitäpä sanottavaa minulla siihen on, mikä lounas ja musiikki omaisiani eniten lohduttaa.

Kevätmasennus

Kommentit

2 kommenttia
Avatar

Kyllä me hoitokodin keittiöllä pyrimme soseutetustakin ruuasta maukasta tekemään, samaa ruokaa se yleensä on kuin kokonaisillekin. Dietit myös tehdään vaikeusasteesta huolimatta sellaisiksi, että itsellekin maistuisi. Soseutettu ruokavalio on yleensä ihan syystä potilaalla mm. nielemisvaikeuksien takia. Työskentelen itse sekä keittiöllä, että hoitokodin puolella ja tunnen asiakkaani. Tiedän myös sen, että varsinkin lounas ja päivällinen ovat päivän kohokohdat. T:moniosaaja

Avatar

Kun oikeasti joutuu potilaan rooliin, moni asia kääntyy päälaelleen. Laitoselämä vie mukanaan, eikä asiat, joiden odottaisi olevan itselle tärkeitä, enää ehkä ole sitä.

Minäkään en halua kuunnella Kaija Koota, enkä istua yhteislaulutilaisuuksissa, luulen. Mutta esimerkiksi se laitosruoka, joka ei noin normaalielämässä juuri kummoiselta näytä, kehittyy potilaselämän kirkkaimmaksi keskiöksi. Jopa sitä soseruokaa odottaa ja kahvinsa juo muovisesta nokkamukista, vaikka noin niin kuin siviili-ihmisenä moiseen ei olisi koskenutkaan. Kaikkeen tottuu. (Onneksi)

Särkylääkkeistä taas yleensä ajatellaan juuri noin, että mulle sitten ainakin tarpeeksi ja riittävästi. Itse olen vasta potilaana oppinut ajattelemaan toisin: minulle mahdollisimman vähän ja mietona. Sillä vahvoilla särkylääkkeillä on ihan hurjat sivuoireet. Itselläni esimerkiksi kivut kyllä lähtevät, mutta voin saada tilalle lievimmillään jatkuvan huimauksen tai pohjattoman janon. Siis sellaisen, ettei voi olla juomatta. saan myös migreenin, jollaista en ilman lääkkeitä ole kokenut ja joka kestää yhdellä napilla kaksi vuorokautta. Myös pahoinvointi on yleinen oire lääkemerkistä riippumatta, samoin harhat ja painajaiset. Ihan vaan burnasta menee muuten suoli sekaisin…
Siksi minulle ei kiitos, haluan mielummin elää selvin päin kuin aineissa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä