Opetin vaimoni opetusluvalla ajamaan -Järjetöntä helvettiä

Teksti

Opetuslupa. Sain siis lain takaaman luvan opettaa vaimolleni asioita. Tällaisesta eriarvoisesta ja vinoutuneesta lähtöasetelmasta varoitellaan tulevia aviomiehiä jo alttarilla, naisten vitsaillessa miestensä koulutuksesta; ”Mites se teijän Tepon koulutus menee? Joko se osaa tiskata astiat? Entä sänkypuuhat?”

Vastaus on yleensä että ”Ei ne tiskit suju, nukun jalat ristissä”. Nämä kaksi asiaa kun ovat selkeässä yhteydessä keskenään. Ei siinä, olisin kokenut jonkinlaista alemmuuden tunnetta, mutta pääsin viimeinkin maksamaan potut pottuina.

No miten se sitten meni?

Aloitimme läheiseltä isolta hiekkaparkkipaikalta, jossa ei sivullisia uhreja pääsisi tulemaan. Ei sillä, etteikö niitä uhkaisi tulla myös jatkossa, nyt jälkiviisaana todeten, mutta ehkä tämä ensimmäinen kerta oli kuitenkin sitäkin vaarallisempi tilanne kaikille osallistujille.

Harjoittelimme liikkeelle lähtöä sekä pysäyttämistä ilman, että auto sammuu joka kerralla, ja ettei se kaasu ja jarru nyt menisi sekaisin sitten kun on ne punaiset valot edessä. Vastoin järjen ääntä, tämän  harjoittelukerran jälkeen annoin naiseni jatkaa ajamista. En muista hirveästi siitä matkasta. Luulen että stressi ja adrenaliinipiikki aiheutti muistikatkoksen kun henkiinjäämisvaisto heräsi. Se toimi, sillä olen edelleen hengissä. Turha sitä on muistella sen enempää.

Oikea ja vasen sekaisin

Vaimollani on jonkin sortin hahmoitusongelmaa ympäröivästä maailmasta noin tekniseltä kannalta katsottuna. Missä se ykkösvaihde on, ajovalonappula, vasen tai oikea… Mitä tarkoittaa eteenpäin jos vastaantulijan eteenpäin onkin minun taaksepäin ja sen sellaista. Tämä tietysti aiheutti huomattavia ongelmia, mutta ei laiteta sitä kokemattomuuden piikkiin. Niitä ongelmia on edelleen. Nämä asiat eivät ole nähtävästi opittavissa. En usko että minua voi opettajan roolissa syyttää osaamattomuudesta näissä teemoissa. Jotkin asiat kannattaa vain hyväksyä.

Näinhän en todellakaan osannut ajatella aikanaan opettaessani vaimoa. Tästä syntyi mielettömiä riitoja opetuksen aikana. Eduskunnan kannattaisi kirjoittaa sellainen pykälä tähän opetuslupa-lakiin, ettei sallita avioparien opettaa ajamista toisilleen. Siinä on nimittäin katastrofin ainekset kasassa. Riitely tapahtuu yleisessä liikenteessä ja vielä niin, että kuskina on se ajokyvytön osapuoli. Ihmettelen, ettei sellaisia kolareita ole uutisoitu enemmän, joissa pariskunta on ollut autossa, opiskeleva puoliso ratissa, opettaja pelkääjän paikalla megalomaaninen rautalanka käsissään.

Moottori tie ja mäkilähtö

Parhaiten jäi mieleeni tilanne eräässä paikallisessa valottomassa T-risteyksessä. Risteyksen päätie on alamäkeä. Siihen liittyvä pienempi tie nousee ylös tämän päätien kylkeen, myös voimakkaasta mäestä. Tässä pikkutiessä on siis kolmio risteyksessä, eli sieltä tulevat joutuvat väistämään muita. Ajoimme risteykseen vaimo ratissa, ja ohjeistin kääntymään vasemmalle. Se pahin mahdollinen skenaario tuollaisessa risteyksessä. Neljän ruuhkassa tietenkin. Niin kävi, että tuota päätietä pitkin ajoi autoja tasaisin välein. Kyseessä oli myös mäkilähtö, jota vaimoni ei ollut aiemmin tehnyt.

Tilanne saattoi muodostua hieman paineistetuksi. Takaa tuli autoja jotka pysähtyivät odottamaan jonoon. Vaimoni oli ryhmittynyt keskelle tietä niin, etteivät takaa tulevat päässeet kääntymään edes oikealle. Autoja ajoi päätieltä sitä tahtia, ettei hän kerennyt reagoimaan ja sujahtamaan väliin. Samalla hän yritti tuskaisesti mäkilähtöä, joka ei erittäin pätevistä neuvoistani huolimatta onnistunut. Lopuksi saatoin hieman korottaa ääntäni, että kuinka se nyt ei voi onnistua, vaikka yritin itse käsijarrulla avittaa tilannetta. Muistelen että takana olevat autot tööttäilivät, vaimoni menetti aivan totaalisesti hermonsa paniikissa, itki, huusi hyppäsi ulos autosta ja jäi siihen ulos odottamaan että minä tulisin ajamaan auton pois tilanteesta. Saatoin kiroilla ehkäpä korvat punaisena, kävellä kuskin puolelle, ja ajaa sitten auton pois tilanteesta.

Toinen vastaava sattui moottoritielle ensi kertaa mentäessä. Korostin että nyt pitäisi sitten kiihdyttää kunnolla tässä liittymässä, jotta vauhtia on tarpeeksi motarille liityttäessä, ettemme jää jalkoihin. Vaimoni ei tietenkään uskaltanut kiihdyttää riittävästi. Kun olisi täytynyt samalla tähyillä peräpeilihin takavasemmalta kaahaavia autoja, vilkuilla olan yli, vaihtaa vaihdetta isommalle, käyttää vilkkua ja lopulta suorittaa kaistanvaihto kuolematta, vaimo teki rationaalisimman mahdollisen ratkaisun. Jarrutti liittymän päähän ja jäi siihen paikoilleen. Minä kiroilin vaimoni pelkuruutta, vaimo raivosi kuolemanhalujani. Siinä sitten istuskeltiin ja odoteltiin niin pitkää väliä, että motarille pääsisi liittymään kävelyvauhtia.

Rysähdellyt on mutta henkiä ei ole menetetty

Kiitän luojaani siitä että olemme edelleen elossa. Vielä näin 10 vuoden vaimoni ajokortin hallussapidon jälkeenkin. Minä ajan käytännössä kaikki ajot kun menemme yhdessä, sillä en kestä istua pelkääjänpaikalla ja miettiä koska rysähtää. On nimittäin rysähdellyt useasti, ja se on kyllä aivan oma postauksen aiheensa. Onneksi ihmistapaturmilta ollaan säästytty, joten näille asioille voi vielä nauraa.

Opetustilanteessa olisi ehkä kannattanut havaita realiteetit ja todeta ettei missään nimessä kannata antaa vaimolleni ajokorttia. Mutta minulla ei siihen ammatillista pätevyyttä ollut, ja tuo ajoinssi joka oli vaimollani, päästi sen perhana sitten vielä läpi! Senverta täytyy kyllä kehua, että vaimoni pääsi sekä teorian että käytännön kokeen kerralla läpi, mitä en itse autokorttia ajaessani onnistunut tekemään. Nyt luulette, että vaimoni opetti kortiton hulttio, mikä kyllä selittäisi kaikki kommellukset, mutta häpeäkseni myönnän saaneeni kortin toisen inssikokeen päätteeksi. Nämä riskit mitä liikenteessä tulee, on vain hyväksyttävä. Sydän kurkussa.

Toivotan kaikille turvallisia ajokilometrejä. Ajakaa varovasti siellä liikenteessä. Jos näette vaimoni tulevan vastaan, ajakaa ojaan!

Bloggaajan puolison kynästä

-Toni

(Kommenteissa ei blogin linjan mukaisesti julkaista ajo-opettajaan tai oppilaaseen kohdistuvaa nimittelyä)

 

Kommentit

9 kommenttia

Olen opettanut viisi omaa lasta ja yhden kälyn lapsen. Jokainen erilainen oppilas. V-O ongelmaa ei kohalleni sattunut mutta auton mittojen ja liikenteen hahmotus ongelmaa kyllä. Hankalamman tapauksen kanssa harjoiteltiin hiljaisella teollisuusalueella risteysajoa kymmenen ajokertaa. Mäkilähtö harjoitus alkoi loivalla parkkipaikalla siten, että auto tuskin liikkui vapaalla. Kaikilla kortti ja uskallan olla kyydissä.
Varoittava esimerkki miten ei saa opettaa oli ”isän ja äidin autokoulu”-ohjelma. Sitä katsellessa en hiiltynyt oppilaille mutta kylläkin opettajille. Ikimuistoinen kuva jäänyt mieleen kun mäkisessä Kallion kaupunginosassa ainoa open neuvo kytkimen käytöstä oli että ” pysähdytään tuulettamaan autoa kun toi kytkin haisee niin kovasti”

Täytyy sanoa tekstin perusteella että opettajassa vika, ei oppilaassa.

Jasmin

Tekstin pointti taisi olla se että avioliitossa saattaa pedagogiikka pettää 😀

Juurikin näin. kolme tytärtä opettaneena:
– käy tilanteet läpi ennakolta, esim. moottoritielle meno.
– Roolit selväksi ennen rattiin menoa: ei isä ja tytär, ei aviopari, vaan opettaja – oppilas!
– Yhdellä tyttärellä hahmotusongelma (mm. oikea-vasen).siihenkin pitää keksiä keino,
Jne

Joo, minustakin opettajassa on vika! Olen itse opettanut entisen mieheni ajamaan ja tein monia virheitä silloin 20 vuotta sitten. Nyt olen saanut ilon opettaa meidän lapsia, mutta olen toiminut usein tulkkina autokoulun opettajien oppilaille ja nähnyt miten useat eri autokouluopettajat opettavat asioita. Olen oppinut joitakin tärkeitä asioita:

Esim. Neljän ruuhkaan ei kuulu mennä opettelemaan mäkilähtöä. Mäkilähtö opetellaan sopivan mäen sattuessa kohdalle, sellaisessa paikassa missä ei ole muuta liikennettä. Kun mäkilähdön tekniikka on hallussa samaa asiaa hiotaan kaikissa mäissä, missä ei ole liikennettä, niin että oppilas hahmottaa miten auton saa liikkeelle mäessä helposti. (Sanoit auttaneesi vaimo mäkilähdössä käsijarrulla, hassu juttu! Miksi et tehnyt ko. tilanteessa niin, että itse omalla opettajan jarrupolkimella suorittanut mäkilähtöä ja antanut vaimosi vain keskittyä kaasun ja kytkimen käyttöön?
Toinen kohta missä mollaat oppilaasi taitoja on kohta missä piti liittyä motarille. Tässäkin kohtaa motarille lähdetään vasta siinä vaiheessa, kun oppilas osaa kaistan vaihdot sujuvasti normaali kaupunkiajossa ja hänen kanssa on harjoiteltu maantieajoa ja suuria nopeuksia riittävästi niin, että auton hallinta on tullut sujuvaksi myös,suurilla nopeuksilla. On paljon teitä, missä vauhti kasvaa vaan eteenpäin ajettaessa ilman liittymisiä ja tällaisilla teillä kuuluu aloittaa auton hallinta nopealla vauhdilla. Kun nopeat vauhdit sujuvat voidaan valita moottoriteihin liittymiset. Aloitetaan kellonajoista, kun tiedetään kyseisellä tiellä olevan vähän liikennettä ja pikkuhiljaa edetään asteittain siihen, että myös ruuhkaisella, tiellä liittyminen onnistuu.
Mielestäni hyvä opettaja on sellainen, joka osaa valita tehtävät, niin että ne ovat oppilaan tasoa ja etenevät pikkuhiljaa tavoitteesta toiseen.
Tekstiäsi lukiessa, et mielestäni antanut kuvaa sellaisesta opetustavasta, missä ensin opetit asian hyvin ja sen jälkeen veit oppilaasi(tässä tapauksessa vaimosi) sopivaan liikenneympäristöön harjoittelemaan opittua asiaa.
No minum isäni opetti myös, aikoinaan minut ajamaan autoa ja hänkin aloitti opetuksen Turun keskustasta klo neljän ruuhkassa. Niin siinä kävi, että en ollut kuullutkaan kuolleesta kulmasta ja kaistaa oikealle vaihtaessa kolautin toisen auton takaoveen ison kolhun. Ei ollut halpaa opettamista, mutta opettaja on vastuukuski, joten virheet ovat opettajan, eivät oppilaan.

Ei ollut tarkoituksellista opettaa mäkilähtöä klo neljän ruuhkassa. En edes viitsinyt lukea kommenttiasi kokonaan, ymmärsit kirjoituksen kuitenkin väärin.

Oppilaalla ihan norrmaaleja jännitykseen liittyviä reaktioita ajo-opetuksen alkumetreillä. Todellakin johtunee opettajan aviosuhteesta opetettavaan, että opetus on koettu näin vaikeaksi.

Tekstissä malliesimerkki siitä mitä käy jos motarille ei uskalla kiihdyttää kunnolla. Eikä liittymän päähän saisi _ikinä_ pysähtyä, ihan turvallisuussyistä. Toivottavasti nykyään sujuu paremmin

Mä en voi kirjoittaa pitkää kommenttia, kun naurattaa niin paljon, että vedet on silmissä! Kuvaus oli niin hyvä ja osuva, tuli jotenkin etäisesti mieleen oma autokouluni aikoinaan ja se kuinka totesimme ennakkoon, että ehkä on parempi vaan maksaa pitkä lasku kuin ottaa joku lähipiiristä opettajaksi ja säästää muutama euro, koska sillä tavalla minä sitä mittailin ja itseni tuntien viisaasti valitsin 😀 Loppukaneetti sen sanoi: ”Jos näette vaimoni tulevan vastaan, ajakaa ojaan!” Näin tehdään! Thih hih!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä